Category Archives: Huusholli

Ikat ja Kelim

boot

Syksyn synkkyyttä voi ja pitää vastustaa värien ja kuvioiden voimalla. Niistä komeimmat, ikiaikaiset Ikat ja Kelim, ilmoittavat itsestään tasaisin väliajoin. kelim-pyramidi kelim-tyyny kelim-tyyny

kelim-tyyny42x46-hiutaleet

 

 

Omanlaisensa muodin sykli tässäkin: Skannon puuvillaisesta verhokankaasta lukioikäisenä värkätty ikat-kuvioinen jakkuni on kadonnut, piru vie. Villainen pikkumatto, turistituliainen Turkista, pyrkii pois liinavaatekaapin perukoilta. Designmuseon näyttelykatalogi “Ikat – aarteita Silkkitien varrelta” vuodelta 2004 kurkkii kirjahyllystä. Sohva huutaa uusia tyynyjä. Näytöskuvat maailmalta ruokkivat kelimakiaa. Kuosikuume nousee…kelimkuddikatbook

Saappaat: Brian Atwood.
Turkkilaiset vintage-tyynyt: Momono.
Keltaiset villatyynyt: Zandvoort.
Hame: J.Crew.
skirt1brian

Ikat: Aasiassa käytetty tekstiilitekniikka, jossa langat värjätään ennen kutomista, siksi kuvio on häilyvä.
Kelim: Tiivis villatekstiileissä käytetty kuvakudos, jonka kuviotyyli on syntynyt Persiassa.

Sunnuntai

yöpöytä

Vilustunut sunnuntai, mikä ihana tekosyy…

Sammaleista Simonssonia

kim_moss

Pitäisi päästä New Yorkiin. Matkakuume pahenee päivä päivältä. Kiinnostavien tapahtumien uutisoinnit eivät yhtään helpota tilannetta, päinvastoin. Esimerkiksi tänne olisi aivan pakko päästä: Kim Simonssonin Moss people -näyttely Jason Jacques galleriassa.kim_rabbitt

Kim Simonssonin satumaiset veistoshahmot ovat tällä kertaa sammalenkarheita, ne ovat saaneet pintaansa nylonpäällysteen. Aiemmin urbaaneilta tuntuneet, useimmiten kiiltävän vitivalkoiset hahmot ovatkin yllättäen kuin aarniometsästä nousseita. Jännittäviä!
Skandinaviassa tällainen metsäkansa kuuluu ikivanhaan tarustoon ja ainakin Yle Femmalta ‘Maan povessa‘ sarjaa seuranneet löytävät varmasti yhtäläisyyksiä Simonssonin sammallasten ja tv-sarjan olentojen välillä, siitäkin huolimatta, että niitä ei oikeastaan sarjassa näytetä.kim_deergroup picture

Haaveilen salaa Simonssonin veistoksesta, vaikka aivan pikkuruisesta sellaisesta. Voisinko ehkä adoptoida jonkin hieman kärsineen yksilön? Ehkä jonkun polttouunissa kovia kokeneen prototyypin? Se olisi oma kotitonttuni ja hyvää karmaa tuova kodin henki, ehkä hieman eriskummallinen mutta taatusti luotettava huushollin tuki ja turva. Siitä olen aivan varma.

Moss People by Kim Simonsson, Jason Jacques Gallery, New York (29 East 73rd Street) 8–28 October 2015.
kuvat: Jefunne Gimpel / jefunne.com / Two-Headed Moss Bunny, Moss Girl, Sacrificial Deer, Sleeping Mosswoman With Ghosts (2015) ja Class Picture (2006)

Balls, vol 2

b3

Mikähän siinä on, kun näitä erilaisia palloja jotenkin tuppaa kertymään meille jos jonkinlaisista syistä. Edellinen satsi ehdittiin esitellä jo vuosi sitten, mutta nyt on ihan selvästi otettu askel teknisempään suuntaan. Viimeksi pallojen pointti oli muistaakseni se, ettei niissä oikein ole mitään pointtia, kun nämä uudet taas ovat jotakuinkin korvaamattomia: Gymstickin harmaa jumppapallo ei ole minulla jumppaleluna vaan istuimena tietokoneen edessä. Olen kuulemma naurettavan näköinen, kun tönötän siinä pyrstölläni. En epäile sitä hetkeäkään, mutta selkä kiittää. b2

Vihreä ihmepallo puolestaan asuu pesukoneessani. Way of life -nettikaupan hybridipallo pesee vaatteet ilman pesuainetta. Vähän mystisen kuuloinen emäksisyys -toimintaperiaate vaikuttaa ensin huuhaa-teorialta, mutta skeptisestä asenteesta huolimatta päätin antaa pallolle ja sen sisältämille keraamisille kiteille mahdollisuuden. Alkusysäyksen sain siitä, kun puhdistin pesukoneen poistoputkesta desikaupalla harmaan saven näköistä möhnää, jota tavallisista pesuaineista kertyy. Tähän mennessä pallopyykki on ollut puhdasta ja täysin hajutonta, mikä on plussaa hajuste-yliherkälle.b1

Kolmas pallo on piikikäs pelastajani. Energeticsin ompun kokoinen punainen pirulainen joutuu yleensä jalkapohjan alle möyhennettäväksi, joskus selän ja seinän väliin lapaluiden korkeudelle, kallonpohjan niskakuoppaan tai si-nivelen kohdalle ristiluun sivuun. Olo on auvoisa piikkipyörittelyn jälkeen. Suosittelen lämpimästi kaikenlaisiin jomotuksiin.

Joojoo, ihan pöljä tekstinaihe nää pallot, tiedetään. Mutku (mutta kun!) meinaan änkeytyä erääseenkin kirjoituskoulutukseen ja outojen/hassujen/väärien/tyhmien/tylsien/kaikkien aiheiden käsittely on hyvää treeniä…
“Balls, vol 2”, jotta elämä olisi vähemmän kulmikasta. 🙂

 

Pinkki on uusi päivänvalo

pink5

Yrttileiri muutti viikonloppuna kaupunkiin. Kesällä suurissa ulkoruukuissa oleskelleet kasvit kokeilevat nyt selviytymistä sisätiloissa. Operaatio oli juuri niin brutaali kuin miltä juuriltaan repiminen kuulostaakin: yrttien on pakko mahtua pienempiin purkkeihin ja sinnitellä mutiloidun juuriston kanssa. Saa nähdä, onnistuuko…pink2

Keittiön ikkunalaudalle on ängetty juuripersilja, salvia, passiohedelmän taimi, rosmariini, granaattiomenan taimi, timjami ja lippia. Yksinvaltiaan paikan menettänyt laakerinlehti näyttää hiukan loukkaantuneelta seinän viereen työnnettynä.pink1

Konsultaatio ammattipuutarhurin kanssa vahvisti, että lisävalaistus on välttämätön. Vartavasten hankitun kasvivalon sävy kuitenkin on täydellinen shokki: ei sen vierellä ihminen ainakaan kukoista!
pink3

Vinkkejä toimivista kasvivalaisimista otetaan kiitollisena vastaan. Heti.

Supershotti!

shotti2

Tässä syksyn terävin shotti: tuorepuristettu inkivääri-sitruuna.
Aloitin yhden arki-aamun Jungle Juice Barin terveysshotilla eli 4 sentin vitamiinipommilla ja addiktoiduin saman tien.
Drinksu koostuu tasan kahdesta aineesta: vastapuristetusta sitruunamehusta ja yhtä tuoreesta inkiväärimehusta. Se kuuluu kulauttaa alas tyjyn snapsin tai tequila-paukun tapaan, yhdellä kertaa. PFFIIIUUUHHH! HYVÄÄ HUOMENTA!! Paukun jälkeen on pakko irvistää kerran, pamauttaa lasi takaisin pöytään, nieleskellä ja tuijottaa hetki tyhjyyteen. Ensireaktio on iso WOW! Hereillä ollaan, todellakin. Krooninen kahvintarve yllättäen unohtui, poskiontelot avautuivat ja vatsa sanoi wwwrrooommm!shotti3

Kotioloissa sama shotti valmistuu gourmet-kauppa Lidlin luomusitruunasta ja luomuinkivääristä. Se nautitaan Iittalan Kartio-sarjan snapsilasista (joka muuten pitäisi saada takaisin tuotantoon). Koristeeksi vähän kurkumajauhetta. Talvella meinaan testata saman kuumennettuna, hunajalla ja/tai rommilla tuunattuna.shotti1

Tällä makupaletin puhdistajalla saa varmaan aika hienosti potkaistua käyntiin myös rapujuhlat, maratonrääkit ja viikonloppubrunssit, ankeasta maanantaiaamusta puhumattakaan. Kokeilkaa!

Lisätietoa inkiväärin, sitruunan ja kurkuman terveysvaikutuksista.

Herkut maljakossa

pk1

Olen joskus vuosia sitten (dinosaurusten aikaan) saanut porttikiellon erääseen pariisilaiseen trendikahvilaan. Syy ei ollut minun, vaan pöytäseurueen kahden muun jäsenen, pennittömän viulistin ja väsyneen valokuvaajan. Ne söivät nälkäänsä pöytää koristaneen minttupuskan ja tarjoilija sai aivan hirveän raivarin! Oi niitä aikoja! 🙂
Siitä lähtien olen ollut sitä mieltä, että syötävät ruokapöydän koristeet ovat ne kaikkein parhaat, kauneimmat ja tunnelmallisimmat. Esimerkiksi viime viikolla hehkuttamani kukkiva parsakaali sopii salaatin lisäksi vallan mainiosti myös maljakkoon. Yrtit toimivat tietenkin aina, kukkivina tai ei, ja taisin joskus jopa leikellä marjapensaiden oksia isoon asetelmaan sillä ajatuksella, että tuleepahan tehtyä pensaiden karsinta ja sadonkorjuu kertalaakista. Satokauden aikaan kasvimaalla kaikki on jo ryöpsähtänyt niin suureksi, että niistä saa helposti tehtyä valtavia koristuksia isompiinkin hippaloihin. pk2

Osviittana mittakaavasta: parsakaalinkukinnon kaverina kuvassa puutarhacrocsit kokoa 39.
Minkälaisissa ruokapöydissä Christopher ja Victoire nykyään mahtavat viihtyä…?

Superkarviaiset

karviainen3

Nää vyöryilis nyt vuorostaan pöytää pitkin…
karviaiset ovat tänä vuonna poikkeuksellisen isoja, makeita ja runsaslukuisia!
Mikähän siinä on, ettei näitä(kään) herkkuja kauheasti näe ruokakaupoissa saati jatkojalostettuina? Karviaisissa olisi selvää superfood-potentiaalia. Herkullista, terveellistä, läheltä ja huokeasti. Vai onko ongelma tuo järkyttävän terävä, jokaisen marjan alla piilotteleva piikki pistävä? karviainen2

Minulla on jännä makumuisto Englannista 80-luvulta: supermarketin karviaismarjajugurtti. Se oli aivan tolkuttoman hyvää, vihreistä karviaisista tehtyä ja tuhottoman makeaa. Tuunaan itselleni tuoreista marjoista, hunajasta ja turkinjugurtista oman aamiaisversion, muistoa kunnioittaen.
Muuten syön karviaiset suoraan pensaasta, keitän hilloksi tai purkitan sellaisenaan pakastimeen. Sieltä ne päätyvät talven mittaan pannaritaikinaa koristamaan tai jälkkärikulhoon kuuman kinuskikastikkeen alle (korvaamaan kalliit tuontikarpalot).
Herättelen täällä oman sisäisen Pakastaja-Elvini…

Maailman paras salaatti

ms

Taisin vahingossa löytää maailman parhaan salaattiaineksen! Herkullisen, kauniin ja supersuperterveellisen: kukkimaisillaan olevan parsakaalin.
Itsekasvatettu luomuparsakaali, jonka kukinto on ehtinyt pidemmälle kuin kaupan hyllyllä nököttävät nuppuversiot, maistuu raikkaan kaalin lisäksi hiukan makealta, vähän kuin sokeriherneiltä. Varret ovat mehukkaan rapsakoita, pikkulehdet muistuttavat salaattia ja kukat ovat aromaattisen marjaisia.
Vähän sitruunamehua, loraus oliiviöljyä, ripaus merisuolaa ja mustapippuria sekä koristeeksi muutama mansikanviipale, NAMI!
Täydellinen ‘keep-it-simple’ salaatti, sopii mainiosti grilliruoan, savukalan tai ruokaisan piirakan kaveriksi.
Ihan mielettömän hyvää!ms2

Kardemumma-kesä

kardemumma1

Kesän ”ehdoton hittimauste” on meillä ollut kardemumma. Olen tunkenut sitä reippaina kourallisina mustaan kahviin, tuoreeseen porkkanaraasteeseen, värikkääseen kanapataan, helppoon karviaismarjapannukakkuun, tuliseen kasviscurryyn, paksuun raparperipiirakkaan, vaniljajäätelöön, paahdettuun kukkakaalisalaattiin ja ties minne muualle.
Kardemumma on mauste, joka sopii erinomaisesti ”hellekesän raikkaisiin kesäruokiin”, kuten haudutettuihin mausteisiin patoihin, kiehuvankuumiin juomiin ja tuhteihin jälkiruokiin. 😉
Kesä!