Yrttileiri muuttaa ikkunalle

yrtitSiirsin yrttipuskani viime tipassa ennen ensimmäistä pakkasyötä pihalta ruukkuihin ja kuskasin ne keittiön ikkunalaudalle, kirvoineen päivineen. Se oli tietysti vahinko, josta seurasi älyvapaannäköistä puuhaa eli yrttien suihkussakäyntirumba mäntysuopahuuhteluineen ja kuivatussessioineen.

IMG_1154Nyt katsotaan, onnistuuko operaatio ”talvimajoitus”. Suostuvatko marokonminttu, afrikanbasilika, rosmariini ja salvia asettumaan ikkunalaudalle laakeripuun viereen? Se raukka ei päässyt kesälläkään ulos.

IMG_1155Chilipuska joutuu kyllä kompostiin heti, kun chilinpalot on korjattu, kostoksi kirvoista.
Ai niin. Kuuma, hunajalla makeutettu, tuoreista lehdistä haudutettu salviatee on muuten ihanaa! Kokeilkaa!

Kurpitsa saapuu keittiöön

IMG_1156IMG_1142IMG_1146IMG_1149kurpitsapiirakka
kurpitsakeitto
kurpitsalohkot uunissa
kurpitsarisotto
kurpitsapikkelsi
kurpitsamunakas
kurpitsapata
kurpitsasose
kurpitsamarmeladi
kurpitsamuhennos
kurpitsakuutiot hunajassa
kurpitsapannari
kurpitsahillo
kurpitsapasta
kurpitsaa paahdettuna
kurpitsasalaatti
kurpitsakastike
kurpitsaöverit…

Kengurupallon kokoinen kurpitsa! Strateginen mitta 15 kiloa ja vyötärönympärys 116 senttiä. Onni on iso pakastin ja rusakon ruokavalio.
halloween1

+ erilainen näkökulma halloween-hippaloihin:http://adoptingjames.wordpress.com/2013/10/23/why-we-dont-celebrate-halloween/

ps. saksankielentaitoisille ystäville: ein ganz großer Kürbis!
pps. keittotaitoisille ystäville: minne ne loput kurpitsat laitetaan?

Hiljaisia vaatteita

medium_ED_CH_v.52_CHRISTOPHE_jacketPariisin muotiviikolla sirkutetaan pian jo kevätvaatteiden suuntaan, kun Helsingissä vasta odotetaan kauhulla ensilumia. Sesonki vaihtuu ja muoti marssii eteenpäin, mutta tyyli pysyy. Ainakin, jos sattuu suosimaan selkeitä, minimalistisen yksinkertaisia vaatteita. Sellaisia suunnittelee esimerkiksi Christophe Lemaire. Hän kertoo mietiskelevänsä työssään elämänlaatua, jota metelöivät vaatteet eivät saa häiritä. Vaatteet eivät myöskään saa olla valeasuja vaan niiden on hiljaa korostettava kantajansa persoonaa. Silloin yksinkertaisuus onkin yllättäen äärettömän kiehtovaa.

000379-MAX-06J_ALT-MRS-CC-F02_LE
Samanlaista hienoeleistä selkeyttä ja huippulaatua on MaxMaran ah-niin-kauniissa vaatteissa, joita Comax Oy:n perheyritys on tuonut maahan ja myynyt putiikeissaan Aleksanterinkadulla jo neljännesvuosisadan ajan. Se on pieneltä, luksusta maahantuovalta yritykseltä huikean hieno suoritus! Lämpimät onnittelut!

yläkuva: Christophe Lemaire, kevät 2015
alakuva: MaxMara, talvi 2014

Paha poika

poikaKaupunki on kirkkaan kuulakkaana syysaamuna ihan parhaimmillaan. Omat harmaat aivosolut heräävät paljon ripeämmin, jos niille antaa parin sekunnin taide/huumorilatauksen. Eihän Tommi Toijan Bad Bad Boyn ohi voi kulkea hymyilemättä! Ihana!
Tommi Toijan näyttely Mutatis mutandis on esillä Amos Andersonin taidemuseossa 15.8.–27.10.2014.

Hilpeitä hirviöitä + Helsinki Design Week

hdw

Merikaapelihallin ihmismeri vain 10 minuuttia avautumisen jälkeen.

Design Market Kaapelitehtaalla oli taas huikean suosittu. Jälleen kerran oli kiva nähdä, että Suomesta löytyy näin paljon innovatiivista muotoilua ja tekemisen meininkiä. Vielä hauskempi oli huomata, miten valtavasti tapahtuma kiinnosti kuluttajia. Marketilta ei löytynyt yhtään koppavaa design-pönötystä vaan siellä vallitsi hyvä, positiivinen pöhinä.
Korkea hatunnosto ja syvä kumarrus kymmenen vuoden arvokkaasta työstä HDW:n Kari Korkmanille ja kumppaneille!
Harras toivomukseni olisi, että markkinahumun ulkopuolellakin suunnittelijat ja asiakkaat kohtaisivat. Vain ostopäätös pelastaa pikkuputiikin. Jos oma talous suinkin sallii, suosikaa pieniä, itsenäisiä kauppoja ja merkkejä, joskus ihan täysillä hinnoillakin. Muuten monen lahjakkaan itsensätyöllistäjän ja pienyrittäjän paukut eivät kerta kaikkiaan riitä byrokratian koukeroissa takkuamiseen.

peikkopaitaItselleni löysin Design Marketilta kauan hakusessa olleen sveitsiläisen Mondainen herätyskellon (jonka hälytysääni poikkeuksellisesti ei aiheuta sydänkohtausta) ja suomalaisen Poola Katarynan paitamekon, joka vilisee eriskummallisia otuksia. Paidan printin nimi on Monsters of the Moon. Suunnittelija itse kertoi niiden olevan karikatyyrejä hänen kavereistaan. Mekon materiaali on laadukasta, satiininsileää puuvillaa, joka on hankittu Jousipaita Oy:n konkurssivaraston tyhjennysmyynnistä. Mekon malli on käytännöllisen klassinen ja kuin tehty toimivaksi työvaatteeksi. Se  kestää jopa kuumaa konepesua. Olen mekosta hirmu iloinen, sillä mielestäni se täyttää monet hyvän design-vaatteen kriteerit. Se on konstailematon, rento, omintakeinen, iätön, selkeä, helppo- ja monikäyttöinen, loppuun asti harkittu, viimeistelty, sympaattinen ja ekologinenkin vielä. Sillä on historia. Arvostan!

rusettips. Kuluttamisen mekanismeista kannattaa ehdottomasti lukea lisää Jani Kaaron terävästä kolumnista ’Halpa tulee kalliiksi’.

Hammasta purren

45de2a7905fb2311701e98349743973fTiedättekö, mikä kuvassa on? Siinä on Guillermo del Toron ohjaaman Hellboy kauhuelokuvan pelottava Hammaskeiju.
Entä tiedättekö, mikä on kauhukahva? Se taas on ”hammaslääketieteellinen” termi, jolla viitataan tuolin kädensijaan. Opin sen tänään, kun hammaslääkäri ystävällisesti neuvoi minua laskemaan hartiat alas, rentouttamaan niskan, hölläämään vähän otetta kauhukahvoista ja hengittämään. Näin tein, sain hyvää hoitoa ja selvisin vielä hengissä uloskin. Ja lupasin (taas) käyttää ahkerammin hammaslankaa.
Ajanvarausta tehdessäni mietin, miten hyvä olisi, jos ihmisiä voisi korjailla samaan tapaan kuin vaikka autoja. Se tapahtuisi näin: vuositarkastuksessa huollettavalta taju kankaalle ja kuluneet osat vaihtoon, huolellinen rassaus ja puhtaat nesteet sisään. Lopuksi pientä virittelyä sieltä täältä, hellä kiillotus tai tarvittaessa uusi pinta. Herätys ja kassan kautta kotiin, kiitos.
viagra

Yritin joskus esittää ideaani tutulle fysioterapeutille, jolle marmatin sitä, miten huonosti ihmiset on suunniteltu ”kun me mennään niin helposti rikki”. Sain lakonisen vastauksen: ”joo, pitäis olla pellistä tehty”. Niinpä.

kuplaKuvissa vanha kuplaihanuuteni ”Viagra 44”, muistaakseni vuosimallia ’67.  Kauniisti ikääntynyt hymymagneetti, jonka tyylikäs tummanpunainen väri olisi ihan kuuminta hottia syysmuodin trendikartoissa. (Myin hänet vuosia sitten parempaan kotiin osaavien huoltojoukkojen hellään hoitoon Poriin)