Jos joku teistä on -kröhöm- yhtä vanha kuin minä, muistatte ehkä sci-fi sarjan nimeltään Triffidien kapina. Siinä kolmella juurella liikkuvat isot lihansyöjäkasvit hyökkäsivät ihmiskunnan kimppuun. Oli muuten jännä!!
Näin 80-luvun alun tv-sarjan, mutta kirja kirjoitettiin jo 50-luvulla ja 2009 siitä tehtiin uusi minisarja. Vuonna 2014 on taas tehty uusi elokuva-versio. Sitä odotellessa…
Keväinen kasvuhepuli saa ainakin minut epäilemään jonkin sortin triffidi-geeniä myös pihakasveissani, nehän kasvavat puoli metriä päivässä -käääk- ja vielä ihan ihme paikkoihin!
Raparperi sentään on ja pysyy paikallaan, mutta siitäkin täällä on joku jättipottikanta, vai onko muka normaalia, että raparperinvarret ovat lähes ranteenpaksuisia? Ja miten voi olla, että muistelen kipanneeni päärynäpuun alle muutaman varjoliljansipulin, mutta nyt niitä punkeekin sieltä kokonainen metsä? Häh?
Sitten on vielä lipstikka. Sille tekisi mieli sanoa: rauhoitu! Järkky kasvuvauhti, kertakaikkiaan. Koettaa koukeroida itsensä omenapuuhun…
Selittämätöntä on myös se, että karhunvatukka yrittää karata aidan ali naapuriin, naapurin kirsikkapuun juuristo haluaa meille ja japanintatar on näköjään valmiina valloittamaan koko maailman. En ole sitä itse tänne istuttanut, se tulee ehkä maapallon läpi Japanista asti? Tämä taitaa muuten olla tulevan kesän kaksintaistelun vastapari. Kumpi voittaa, täti vai tatar ? Tod.näk. tarvitsen avukseni kaikkien mahdollisten sci-fi-sarjojen todelliset ja epätodelliset keinot ja konstit…
Like this:
Like Loading...
Löysin sielunkumppaneita Galerie Forsblomin mystisistä asukeista. Siellä pitävät majaa kuvanveistäjä Kim Simonssonin sammallapset. Ne ovat vielä hieman unessa, odottavat kevään vihertymistä. Niinkuin me kaikki.
Pakahdun omaan vihervajeiseen olooni, kun on pakko malttaa vielä hetki. Aivan pian alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita, luonto näyttää taas voimansa. Uusi vihreä elämä, täältä tullaan!
Haipakka 