Tunnelmakuvia Habitaresta 2017, olkaa hyvä! 
kuvissa Signals, Lumi, Local, Anno ja Asun.
Category Archives: Huusholli
Unelma…
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sehän on selvä. Toisaalta vain yksi kuva tuhannesta kolahtaa, sekin on selvä. Koskettava kuva siis taitaa olla harvinaista herkkua.
Tämä kuva sattuu olemaan minulle täydellisen kotoisa tunnelmakuva.
En tuherra tuhannen sanan sepustusta sitä latistamaan, jätän vain tähän perusteluiksi pienen lämmittelylistan:
– tutut vanhat kulmat New Yorkin ajoilta
– fantastinen huonekorkeus
– viidakollinen viherkasveja
– sateenkaari-räsymatto
– sekalainen seurakunta huonekaluja
– kirjoja, kynttilöitä ja kupposia
– korkeat tikkaat, pitkä penkki ja kulunut puulattia
– valoisuus + sävykkyys, kumpikaan kun ei toimi ilman toista
– hieno keltainen lenkoinen! 🙂
Valokuvaaja Brian W. Ferryn ottama kuva, bongattu Hem Design Studion blogista.
Kurkumaa kasvattamassa
Olen kovin tohkeissani keittiön ikkunalaudalla pikkuruisessa purkissa kasvavasta kurkumasta. Sen hentoiset taimet ovat lähtöisin Lidlin hevi-osastolta ostetusta tuoreesta luomukurkuman juurenpalasesta. Viereisessä ruukussa inkivääri-serkku virittelee samanlaisia mutta pitkulaisempia varrenalkuja. Omavaraisuus kurkuman ja inkiväärin suhteen kuulostaa aika kivalta, ainakin näillä leveysasteilla ja töölöläisellä ikkunalaudalla tuotettuna…
Ajattelin jo olevani suurikin keittiöpuutarhan innovaatiosankari, kunnes pikagooglasin kurkuman kasvatustapoja. Huomasin, että reheviä curcuma-nimisiä kukkivia huonekasveja onkin myynnissä vaikka missä, Ikeaa myöten. Ehkä ne kuitenkin ovat eri lajikkeita, ei syötäviä?
Oman elämäni Matrix
Olo on viime viikkoina ollut kuin suoraan Matrix-henkisestä ihmiskokeesta. Tai Inka-Maaria Jurvasen piirroksesta. Tai epätodellisesta uudesta Blade Runner -maisemasta. Totaalinen ‘Down and Out’ kokemus. Tietotekniikka ympäriltäni on kaapattu kapine kerrallaan, saastutettu spämmillä ja ylikuormitettu täysin tilttiin ulkopuolisten hyökkäysten kautta.
Kymmeniä tuhansia roskaposteja on luikerrellut sisään ja ulos tietokoneestani. Serverit, yhteydet, ohjelmat ja tilit on startattu, siivottu, suojattu ja saneerattu moneen kertaan.
Samaan aikaan läheiset ihmiset ja eläimet ovat joutuneet poikkeuksellisen voimakkaiden ja vaikeasti diagnosoitavien virus,- ja bakteeriepidemioiden uhreiksi. Jokainen noro/influenssa/mykoplasma/allergia/infektio häilyy lähistöllä.
Tuntuu, että joka suunnalta pommitetaan. Extreme-sääolosuhteetkaan raemyrskyineen eivät ainakaan mitenkään helpota tätä apokalyptista tunnelmaa…
Vähitellen virtuaalivirukset ja biologiset bakteerit on onneksi saatu kuriin eli koneet toimivat ja ihmiset alkavat olla tolpillaan. Varovainen kurkistus ylös, ulos, ensi viikkoon ja kevääseen alkaa olla ajankohtainen, eilisestä lumisateesta huolimatta. Uutta päin.
kuvat: Inka-Maaria Jurvasen näyttelystä Muu Galleriassa.
Vihertää…
Kalenterin väriperiaate: jouluna pitää olla valkoista ja vappuna vihreää, ei toisin päin. Ensimmäinen ei viimeksi toteutunut eikä taida toteutua toinenkaan. Mutta vähitellen, vääjäämättä, vihreään suuntaan kuitenkin mennään. Ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Yöpakkasten takia istutukset jumittavat vielä keittiön lattialla, ei kiva.
Kilpipiilea ja viherminttu siinä sivussa kiittävät, ne saivat uudet ruukut ja lisää multaa, kun istutusruukut loppuivat kesken. 
Nelson Gardenin MikroLeaf vihanneskrassit pyrkivät jo ulos.
Turbaanikurpitsan ensiesiintyminen. 
Jättiläisauringonkukkien vauvavaihe.
(Ylimmässä kuvassa 12 v. laakeripuu imee valoa ikkunasta.)
Sunnuntain slowfood
Sunnuntain superslowfood on luomuvihanneksista ja yrteistä hartaasti haudutettu, persialaisin maustein viimeistelty tuhti kanapapukeitto. Nam! Slow and simple, that’s me!
Kiitos inspiraatiosta Hungry in Helsinki ja Oferin Winter beans soup.
Minttu, my love
Keittiön ikkunalaudalle pesiytynyt minttupuska on sinnikäs sissi: se on kuivahtanut, repsahtanut, kaatunut kyljelleen ja menettänyt latvansa moneen otteeseen talven mittaan. Silti se vaan sinnikkäästi ilahduttaa värillään, tuoksullaan ja muodollaan. Ennen kaikkea se luo uskoa siihen, että kyllä se kevätkin sieltä sittenkin tulee, kaikessa tuoreessa vihreydessään. 
Minttu päätyy keittiössäni useimmiten:
– teekuppiin hunajan kanssa
– vihreään salaattiin korianterin, basilikan ja persiljan kaveriksi
– kuminalla maustetun lampaanpaistin koristeeksi
– tahinista, jugurtista, oliiviöljystä ja sitruunasta tehdyn kastikkeen pinnalle
– rommipaukkuun limetin lisukkeeksi
– suoraan pensaasta nälkäisen kokin suuhun
psst. kestävä yrtti-yksilöni on ruokakaupasta ostettu, Järvikylän vahva minttu.
BDDW, makein sisustuskauppa ikinä
Löysin Manhattanin Crosby streetiltä kaikkien aikojen kummallisimman, kauneimman ja komeimman sisustusliikkeen, BDDW:n.
Sokkeloisen tilan uumenista löytyi erikoisia täytettyjä eläimiä, massiivisia puuhuonekaluja, pornokuvilla koristettuja posliiniastioita, mielikuvituksellisia valaisimia, taidetta, tekstiilejä, valikoituja vintage-vaatteita ja vaikka mitä muuta. 
Epätodellista tunnelmaa ei vähentänyt se, että puikkelehdin huoneesta toiseen nurinkurisessa järjestyksessä: viereisen Rick Owensin putiikin viehättävä Isabelle (huipputyylikäs 6-kymppinen myyjätär) oli päästänyt minut seikkailemaan takaoven kautta. Kuljeskelin ja ihmettelin, eikä minulla ole aavistustakaan miten olisi pitänyt toimia, jos olisin halunnut ostaa jotain. Lastaushommissa ollutta partaveikkoa lukuun ottamatta olin paikassa aivan yksinäni, eikä hintalappujakaan ollut missään. 
Ulos astellessani olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Mitä juuri äsken tapahtui?
Voima-aamiainen, olkaa hyvät!
Superhyperpika-aamupala: pähkinöitä, banaania, mustikkarouhetta, punaviinimarjahilloa, omenasosetta, turkinjogurttia ja klementiini.
Aika: 2 min. max.
Naamariin ja menoksi!
Hyvää huomenta!
Rönsyleinikki-inhokki
Julistin kesällä sodan rönsyleinikkiä vastaan – ja hävisin.
En ehtinyt (lue: viitsinyt) kaivaa niitä kaikkia ylös ja sen huomaa! Rönsyjä on ihan joka paikassa. Kukkapenkkejä uhkaa täydellinen vallankaappaus. “Jaahas, puutarhuri on ollut pitkällä lomalla”, sanoisi eräskin tuttu ammattitarhuri. Ensi kesänä on siis aivan pakko kitkeäkitkeäkitkemistään…
Rönsyleinikki (Ranunculus repens) on puutarhapalstani suvereeni ykkösinhokki, mutta jollain omituisen käänteisellä mielenkiemuralla kiinnitin silti huomioni Flora of Finlandin kauniiseen kuvaan kyseisestä kiusankappaleesta. Yksinään, komeasti kuvattuna ja mustaa taustaa vasten leinikki onkin yllättävän sympaattinen kukkanen. Luonnonlajien aatelia.
Flora of Finlandin kauniiden kasvikuvien ideoijina toimivat valokuvaaja Laura Rautjoki ja sisällöntuottaja Anna-Mari Lämsä. Tarkkaan valituissa kuvissa vähemmän on enemmän ja yksittäinen kasvi saa aina täyden huomion (tekstit olisin ehkä laittanut piirun verran pienemmällä).
En voinut vastustaa, tilasin itselleni jättijulistekokoisen version kuvasta, joka pääsee hyvälle paikalle keittiön yrtti-ikkunan viereen. Lupaan ja vannon, että se on tästä lähtien tämän talouden ainoa rönsyleinikki…
Haipakka 