Kevättä kohti!

Talven pisin päivä on selätetty, nyt mennään kohti valoa ja kevään vehreyttä. Menestyksekästä Uutta Vuotta 2018 kaikille!

Black Friday = Good Karma Friday

Olen ehkä maailmankaikkeuden epäjouluisin ihminen.
Siitä huolimatta tykkään tästä Lapuan kankureiden kuvasta. Meleerattu punainen on kuin kirkuvan joulunpunaisen lohdullisen lempeä serkku ja muutenkin silmä lepää harmaan ja pellavan yhdistelmässä. Japanilaisvivahteiset nyssäkät sopivat teemaan jos toiseenkin. Mieltä lämmittää myös kuvan viesti: se kertoo Good Karma Friday hyväntekeväisyystempauksesta.

Viikon kuluttua, perjantaina 24.11.2017 Lapuan kankurien verkkokaupassa ja myymälöissä tehdyistä ostoksista lahjoitetaan 20 prosenttia Hyvä Joulumieli -keräykseen, jonka järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti yhdessä Ylen kanssa.

Kylmän kesän kuvia

Kulunut kesä meni ohi tehokkaalla pikakelauksella ja tomerasti esiviilennettynä. Mukaan ei mahtunut sen enempää lomaa kuin helteitäkään. Vasta nyt, marraskuun musertaessa mielialaa ehdin kurkkia kesäiltaisin ja sunnuntaisin napsittuja puutarhakuvia. Onhan siellä sittenkin tapahtunut kaikenlaista, vaikka vaikutelma jääkin vaisuksi. Ehkä ensi kesänä saadaan revanssi…

Erdem X H&M X Michal Pudelka X Baz Luhrmann

Miten hienoja kuvia! Ja kuinka kiinnostava yhdistelmä!
Suunnittelija Erdemin rönsyilevän koristeellinen tyyli ja valokuvaaja Michal Pudelkan ironinen kitch-henki tekevät H&M:n erikoismallistosta syksyn jännittävimmän yhteistyökuvion. Baz Luhrmannin ohjaama mainosklippi lisää houkutusta. Muodikkaasti ennakkoluulotonta ruotsalais-australialais-turkkilais-kanadalais-tsekkiläis-englantilaista näkemystä, herkän surrealistisilla yksityiskohdilla maustettuna.
Mallistoa on odotettava marraskuun toiseen päivään asti.

Ping Ars Fennica 2017

Aloitin aamun kuuntelemalla #pingstudion tilaisuudessa Mynewsdeskin Christopher Van Mossevelden analyysin kaupallisen viestinnän uusista mahdollisuuksista. Informaatioähkyn kanssa painiskelevat toimittajat, kuluttajat ja mielipidevaikuttajat kaipaavat (yllätys, yllätys!) yksilöityä, relevanttia, luotettavaa ja personoitua tietoa. Avainkysymyksiä ovat mm. inhimillisyys, läpinäkyvyys, tunnepitoisuus ja aidot, rehelliset kohtaamiset. Arvomaailman on oltava kunnossa, jos haluaa saada äänensä kuuluville bisnesmaailmassa. Ihmiset, verkostot, kohtaamiset ja luovat sisällöt, niissä piilee tämän päivän vaikuttajaviestinnän ydin. Myös Ahjo communicationsin, Dagmar storiesin, Mellakka Helsingin ja Asuntomessujen puheenvuorot ja esimerkit olivat kiinnostavia, samoin Jyväskylän Yliopiston Opening the Black Box of Content Marketing -tutkimushanke. Kipitin heti perään Kiasmaan kuulemaan Ars Fennica palkintoehdokkaiden esittelyt. Vuoden 2017 Ars Fennica -palkintoehdokkaat ovat Maija Blåfield, Pekka ja Teija Isorättyä, Perttu Saksa, Kari Vehosalo sekä Camilla Vuorenmaa.
Ah, miten rikasta ja intensiivistä taiteilijoiden käyttämä kieli olikaan! Puhuttiin sielun silmästä, psykopaatin sydämestä, älyllisten leikkikenttien luomisesta, osallistumisen välttämättömyydestä, individualismista, tabujen poispyyhkimisestä, jännitteiden rakentamisesta, eläimen ja ihmisen muotokuvan eroista, rajakokemuksista, ajan kadottamisesta, intuitiivisesta työskentelystä, jopa kuolemanpelosta.

Iltapäivän edetessä mietin, että usein niin introverteiksi luonnehditut taiteilijat pitäisi lähettää viestintätoimistoihin, mutta ei oppimaan jargonia, vaan inspiroimaan, monipuolistamaan ja haastamaan!Aito, oikea hullunrohkeus ja elämän sisältö löytyvät sieltä, missä tutkitaan kesähuvilaa homeitiöiden näkökulmasta, pohditaan verenpunaisiä sävyjä mustavalkoisissa valokuvissa tai vaikka käytetään 80 kiloa vanhoja kirurgin apuvälineitä Hugo Simbergin ‘Kuoleman puutarhan’ mekaaniseen uudelleenlämmittelyyn. Taide on viesti, viestintä on taidetta.

Viestintäihmiset, kipin kapin Kiasmaan stimuloimaan aivosoluja, mars!www.arsfennica.fi

(kuvat 3,5 Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen ja Juha Åman)

Kuvamuistoja Habitaresta 2017

Tunnelmakuvia Habitaresta 2017, olkaa hyvä! kuvissa Signals, Lumi, Local, Anno ja Asun.

Fillarilla Tallinnassa

Nyt se on testattu ja hyväksi havaittu: Tallinna fillarilla. Toimii!
Vanhan keskusta ulkopuolelle – mutta kuitenkin lähelle – on lyhyessä ajassa kohonnut useita kiinnostavia kulttuuri,- ja ostoskohteita, joihin pääsee vikkelästi polkupyörällä. Esimerkiksi kivenheiton päässä vanhasta kaupungista sijaitsevat Rotermannin korttelit yhdistävät tyylikkäästi vanhaa ja uutta. Alue on mainio sekoitus monipuolisen modernia rakentamista ja rouheaa vanhaa teollisuusarkkitehtuuria.
Tutustumisen arvoinen on myös Kalamajan kaupunginosan Balti Jaama torialue, jonka vanhat torikojut ovat saaneet rinnalleen uudet sisätilat ruokahalleineen ja antiikkikauppoineen, designputiikkeineen ja trendiravintoloineen.

Erityisen kiinnostavia kohteita juuri nyt ovat näyttävät muraalit, joita on ripoteltu Mextonia festivaalin yhteydessä mm. Tallinnan satamaan sekä Telliskiven ja Kalamajan alueille sekalaisten seinien ja monenmoisten muurien koristeeksi. Maan historiasta kertovat muraalit kunnioittavat osaltaan Viron tulevaa 100 v. juhlavuotta.
Paikallisen City Bike pyörälainaamon perustajan opastamina ehdimme kiertää parissa tunnissa muraaleista noin puolet. Toinen toistaan taidokkaampia! Fillarointi oli kivaa ja rentoa heti kun lainafigeen ehti tottua.

Tallinndesignfestival eli XII Disaisiöö syyskuun viimeisellä viikolla houkuttelee pikaiselle uusintakierrokselle, sillä ohjelmaan mahtuu monenlaista kiinnostavaa. Esimerkiksi muotinäytös Noblessnerin vanhassa valimossa eli “kulttuurikattilassa” on varmasti näkemisen arvoinen.
Jos innostutte, suosittelen lämpimästi matkustamaan Tallinkin uudella Megastarilla. Laiva on sisustettu linjakkaasti, kaikki palvelut on suunniteltu viimeisen päälle ja hyviä ruokailuvaihtoehtoja on paljon.

Vanha ydinkeskusta mukulakivineen, kujineen ja turistilaumoineen vaatii pyöräilijältä skarppia otetta, nopeita refleksejä ja pehmustettuja pakaralihaksia, mutta esimerkiksi rantaviivaa seuraillen tai Kadriorgin kauniin puiston alueilla fillarointi on oikein leppoisaa puuhaa. Itse aion ensi kerralla tutkailla tarkkaan Tallinnan huikeaa ravintolaskeneä ja suunnitella reitit useamman pysähdyksen taktiikalla niin, että saan mahdutettua mukaan mahdollisimman monta mielenkiintoista ravintolaa, baaria ja kahvilaa.

Muutamia huomioita:
Erillisiä pyöräilykaistoja ei Tallinnassa juuri ole. Pyörillä mennään jalkakäytävillä ja/tai autokaistoilla. Onneksi pyöriä on paljon vähemmän kuin Helsingissä. Kypäräpakko koskee alle 16-vuotiaita.
Tallinkin laivoilla oman pyörän kuljettaminen maksaa kympin suuntaansa, ja sen kanssa toimitaan samoin kuin auton kanssa matkustettaessa.
Myös pyörän lainaaminen paikan päällä on edullista. Esimerkiksi City Biken pyörän saa koko vuorokaudeksi 15 eurolla (minimimaksu n. 7 euroa ja lisätunnit muutamia euroja).
+ Paikallinen valokuvaaja vinkkasi (pilkettä silmäkulmassa), että takseja on syytä varoa, ne ohittavat pyörät muutaman millin etäisyydeltä.

Lisätietoa löytyy Tallinnan matkailusivuilta
(Ruokakuvissa äyriäischowder Megastarin a la carte -ravintolassa ja panimoravintola Humalakodan alkupalalautanen.)

Kostea kesä kuvina

Kaupunkikesä on ollut kiireinen, siirtolapuutarhapalstalla on kerennyt käydä vain sunnuntaisin. Kosteus on siellä tehnyt tehtävänsä, paikka muistuttaa viidakkoa. Hyvä niin, hiekka-aavikko olisi kuivaa katseltavaa.
Tilaan vielä elokuulle intiaanikesän, helleaallon ja lämpöennätyksen!

Unelma…

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sehän on selvä. Toisaalta vain yksi kuva tuhannesta kolahtaa, sekin on selvä. Koskettava kuva siis taitaa olla harvinaista herkkua.
Tämä kuva sattuu olemaan minulle täydellisen kotoisa tunnelmakuva.
En tuherra tuhannen sanan sepustusta sitä  latistamaan, jätän vain tähän perusteluiksi pienen lämmittelylistan:
– tutut vanhat kulmat New Yorkin ajoilta
– fantastinen huonekorkeus
– viidakollinen viherkasveja
– sateenkaari-räsymatto
– sekalainen seurakunta huonekaluja
– kirjoja, kynttilöitä ja kupposia
– korkeat tikkaat, pitkä penkki ja kulunut puulattia
– valoisuus + sävykkyys, kumpikaan kun ei toimi ilman toista
– hieno keltainen lenkoinen! 🙂

Valokuvaaja Brian W. Ferryn ottama kuva, bongattu Hem Design Studion blogista.