Ihmeiden aika ei ole ohi, odotan marraskuuta aivan innoissani.
Syy on tässä: Hindi Zahra Savoy-teatterissa 1.11.2015.
Ranskalaismarokolaisen Zahran tyylilajeiksi luetellaan mm. world, blues, reggae, jazz, fuusio, berberi, folk, pop, soul ja häntä verrataan mm. Beth Gibbonsiin, Manu Chaoon, Billie Holidayhin ja Patti Smithiin.
Ei voi olla huono, on pakko olla hyvä!
Varatkaa äkkiä liput. Täysi tupa, paremmat bileet!
Ja levy löytyypi täältä.
Mikähän siinä on, kun näitä erilaisia palloja jotenkin tuppaa kertymään meille jos jonkinlaisista syistä. Edellinen satsi ehdittiin esitellä jo vuosi sitten, mutta nyt on ihan selvästi otettu askel teknisempään suuntaan. Viimeksi pallojen pointti oli muistaakseni se, ettei niissä oikein ole mitään pointtia, kun nämä uudet taas ovat jotakuinkin korvaamattomia: Gymstickin harmaa jumppapallo ei ole minulla jumppaleluna vaan istuimena tietokoneen edessä. Olen kuulemma naurettavan näköinen, kun tönötän siinä pyrstölläni. En epäile sitä hetkeäkään, mutta selkä kiittää. 
Vihreä ihmepallo puolestaan asuu pesukoneessani. Way of life -nettikaupan hybridipallo pesee vaatteet ilman pesuainetta. Vähän mystisen kuuloinen emäksisyys -toimintaperiaate vaikuttaa ensin huuhaa-teorialta, mutta skeptisestä asenteesta huolimatta päätin antaa pallolle ja sen sisältämille keraamisille kiteille mahdollisuuden. Alkusysäyksen sain siitä, kun puhdistin pesukoneen poistoputkesta desikaupalla harmaan saven näköistä möhnää, jota tavallisista pesuaineista kertyy. Tähän mennessä pallopyykki on ollut puhdasta ja täysin hajutonta, mikä on plussaa hajuste-yliherkälle.
Kolmas pallo on piikikäs pelastajani. Energeticsin ompun kokoinen punainen pirulainen joutuu yleensä jalkapohjan alle möyhennettäväksi, joskus selän ja seinän väliin lapaluiden korkeudelle, kallonpohjan niskakuoppaan tai si-nivelen kohdalle ristiluun sivuun. Olo on auvoisa piikkipyörittelyn jälkeen. Suosittelen lämpimästi kaikenlaisiin jomotuksiin.
Joojoo, ihan pöljä tekstinaihe nää pallot, tiedetään. Mutku (mutta kun!) meinaan änkeytyä erääseenkin kirjoituskoulutukseen ja outojen/hassujen/väärien/tyhmien/tylsien/kaikkien aiheiden käsittely on hyvää treeniä…
“Balls, vol 2”, jotta elämä olisi vähemmän kulmikasta. 🙂
“One’s company, two’s a crowd, and three’s a party” (Andy Warhol)
Tämä tuli mieleeni, kun samalla viikolla kolme giganttisen isoa globaalia mediaa nosti esiin uusia suomalaisia muotinimiä.
1) Muotialan vaikutusvaltaisimpiin kuuluva tietokanava, muotisaitti style.com ohjautuu nykyäään http://www.vogue.comiin. Siellä ensi kevättä esittelevien muotiviikkojen pöhinä käy kuumimmillaan. New Yorkin osiossa, armaan opinahjoni Parsons School of Designin näytöksessä oli mukana Varpu Rapeli. Hienoja neule-asuja!
2) Yksi Yhdysvaltojen trenditietoisimmista nettikaupoista, ssence.com lähetti infokirjeen, jossa oli nostettu esiin Aalto International, eli Tuomas Merikosken suunnittelema kansainvälinen merkki. Hyvältä näyttää!
3) Lopuksi vielä Vogue Italian järkälemäinen lokakuun lehtipaketti tarttui näppeihin Akateemisessa kirjakaupassa ja sen liitteenä ilmestyneessä ‘Who is on next?‘ lehdessä oli mukana parikin suomalaista nuorta suunnittelijaa ja lisäksi sekä Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu että Lahden ammattikorkeakoulun muotoilu,- ja taideinstituutti olivat esittelyyn päässeiden oppilaitosten joukossa. Kippis!
Suomimuoti nousuun!
PartyParty!
kuvat: 1-3 Varpu Rapelin mallisto, 4-6 Tuomas Merikosken mallisto
Yrttileiri muutti viikonloppuna kaupunkiin. Kesällä suurissa ulkoruukuissa oleskelleet kasvit kokeilevat nyt selviytymistä sisätiloissa. Operaatio oli juuri niin brutaali kuin miltä juuriltaan repiminen kuulostaakin: yrttien on pakko mahtua pienempiin purkkeihin ja sinnitellä mutiloidun juuriston kanssa. Saa nähdä, onnistuuko…
Keittiön ikkunalaudalle on ängetty juuripersilja, salvia, passiohedelmän taimi, rosmariini, granaattiomenan taimi, timjami ja lippia. Yksinvaltiaan paikan menettänyt laakerinlehti näyttää hiukan loukkaantuneelta seinän viereen työnnettynä.
Konsultaatio ammattipuutarhurin kanssa vahvisti, että lisävalaistus on välttämätön. Vartavasten hankitun kasvivalon sävy kuitenkin on täydellinen shokki: ei sen vierellä ihminen ainakaan kukoista!
Vinkkejä toimivista kasvivalaisimista otetaan kiitollisena vastaan. Heti.
Järkytys.
Olen järkyttynyt.
Mielenrauhaani on järkytetty.
Maailmankuvani on järkkynyt.
Loistava teksti on järkyttävän hieno kokemus.
Laline Paullin kuvaus mehiläispesän totalitaarisesta yhteiskuntajärjestelmästä Flora 717 mehiläisen tuntosarvien kautta koettuna on järisyttävin lukukokemus pitkään aikaan. 
Flora 717 tuijotti minua suurilla tummilla silmillään koko viime yön.
En voi enää milloinkaan syödä hunajaa ajattelematta, että pienessä lusikallisessa on yhden tai useamman tuollaisen syvällisen ja tunteikkaan otuksen koko elämän työ. Jumankekka.
Tässä syksyn terävin shotti: tuorepuristettu inkivääri-sitruuna.
Aloitin yhden arki-aamun Jungle Juice Barin terveysshotilla eli 4 sentin vitamiinipommilla ja addiktoiduin saman tien.
Drinksu koostuu tasan kahdesta aineesta: vastapuristetusta sitruunamehusta ja yhtä tuoreesta inkiväärimehusta. Se kuuluu kulauttaa alas tyjyn snapsin tai tequila-paukun tapaan, yhdellä kertaa. PFFIIIUUUHHH! HYVÄÄ HUOMENTA!! Paukun jälkeen on pakko irvistää kerran, pamauttaa lasi takaisin pöytään, nieleskellä ja tuijottaa hetki tyhjyyteen. Ensireaktio on iso WOW! Hereillä ollaan, todellakin. Krooninen kahvintarve yllättäen unohtui, poskiontelot avautuivat ja vatsa sanoi wwwrrooommm!
Kotioloissa sama shotti valmistuu gourmet-kauppa Lidlin luomusitruunasta ja luomuinkivääristä. Se nautitaan Iittalan Kartio-sarjan snapsilasista (joka muuten pitäisi saada takaisin tuotantoon). Koristeeksi vähän kurkumajauhetta. Talvella meinaan testata saman kuumennettuna, hunajalla ja/tai rommilla tuunattuna.
Tällä makupaletin puhdistajalla saa varmaan aika hienosti potkaistua käyntiin myös rapujuhlat, maratonrääkit ja viikonloppubrunssit, ankeasta maanantaiaamusta puhumattakaan. Kokeilkaa!
Lisätietoa inkiväärin, sitruunan ja kurkuman terveysvaikutuksista.
Taaperran lähes päivittäin Kasarmikatua pitkin pilatesstudiolle. Matkalta löytyy mielenkiintoista luettavaa: Savoy-teatterin esiintyjälistalta bongailen kiinnostavia artisteja ja ravintola Emon ruokalistalta herkullisia annoksia. Ja nyt niiden väliin on vielä ilmestynyt häkellyttävä lista huippumuotia:
Kuvataideakatemian entiseen galleriatilaan on vaivihkaa ilmestynyt tyylikäs, miesten huippumuotiin keskittynyt putiikki 2ccm. Taideaspekti ei ole hävinnyt mihinkään:
En ole kauhean kiinnostunut Valentinoista, Givenchyistä tai Balenciagoista, mutta kurkin uteliaana mm. 11 by BBS:n, Margielan ja Rick Owensin mallistoja. Onpa kiinnostava seurata, miten homma lähtee käyntin.
Näyttävät taulut maalannut taiteilija ja samalla päämalliston suunnittelija haluaa vähintäänkin kryptisesti pysytellä anonyyminä, eikä hänen nimeään kerrota asiakkaille. Hän ei myöskään myy taideteoksiaan. Eriskummallista. Hän on kuulemma liikkeenpitäjän kiinalainen kaverinkaverinkaveri. Salaperäistä! Myös putiikin bisnesosaaminen tulee kiinasta.
Tarjolla on siis kansainvälistä luksusta kiinalaisella twistillä. Jännittävää. Ilmeisesti yrityksen taustalla on myös jokin meille suomalaisille aivan uusi ja vieras tapa investoida vientiin ja tuottaa lisäarvoa taiteen ja designin kautta. Kauko-idän bisnesenkelit näyttävät suomalaisille kansainvälisen couturen ajankohtaisen tilan? Kerran näinkin päin, hyvä! Übertrendikkäitä huippubrändejä suomalaiselle miehelle, onnistuukohan? Ehkä sporttiset merkit on suunnattu meille ja bling-blingit turisteille? Monet vaatteista ovat kyllä kutkuttavan unisex…
Tykkään galleria-putiikki-kombosta ja sen less-is-more -asenteesta. Voin hyvin ostaa vaatteita taidenäyttelystä ja taidetta muotiliikkeestä. Aasialainen vivahdekin viehättää…
Siispä toivotan tulokkaan tervetulleeksi Helsinkiin ja onnea uudelle yritykselle!
2ccm, Kasarmikatu 44, Hki 13
Moni muukin varmaan saa postia WWF Suomelta, mutta kertauksen vuoksi: eikö ole aika törkeän hauska ja osuva kuva!
Nyt ahteri siis ylös sohvasta ja liikenteeseen hyvän asian puolesta, mikä ikinä se sinulle sitten onkin. FB-tykkäily ei riitä kun oikeasti pitää kääriä hihat ja tehdä jotain.
MOVE YOUR ASS!
Joskus kaikenlaista muotihömpötystä vaan tulee liikaa joka tuutista. Silloin pienet, hiljaiset ja pelkistetyt kuvat ovatkin yhtäkkiä houkuttelevia. Kuten nämä Cosin fiiliskuvat. Saan kuvista kaiken tarvitsemani tiedon: vyötärönauhan leveys, pörrön ja sileyden näppituntuma, hihan pituus, lahkeen kanttaus, jne.
Pinta, väri, kuosi, kuvio, neulos, leikkaus, se on jo kaikki tässä. Ei keikistelyä eikä poseerausta, ei kuorrutusta eikä ylimääräisiä krumeluureja. Aika tosi kiva. Olen muutenkin tykästynyt tällaiseen “hiljaiseen” vaatefilosofiaan, se puhuttelee minua kaiken fashion-hörhellyksen keskellä.
Minua ja monia muotikuvaajia kiehtoo tällainen “riisuttu” tapa esitellä muotia (eli jotain muuta kuin se ikivakiperuspönötys), mutta aikakauslehtien lukija ei kuulemma ymmärrä tällaista.
Haloo! Miten pahasti voi lukijaa aliarvioida?!?!
Kertokaapa, mitä mieltä olette.
kuvat: Cos
Haipakka 