Pistos auringon…

Moi, mä oon ääliö…

HyvŠ Terveys. 19.9.2011. Anna Karimo siirtolapuutarhapalstallaan Vallilassa. Kuva: Laura Oja

…tein sen taas!!
Kerran kesässä tööttään itseni auringossa aivan kauheaan jamaan. En tiedä onko kyse enemmän nestehukasta vai auringonpistoksesta, mutta olo on kauhea. Ällöttää, jyskyttää, särkee, huippaa, hatuttaa…vähän kuin vuosituhannen krapula mutta ilman alkoholia –epäreilua! En mielestäni oleillut eilen auringossa ilman hattua yhtään, mutta kun rupesin laskemaan, niin työmatkoja kipitin jalkaisin noin 5 kilometriä, pyörähuoltoon meni pari lisää samoin kuin Into-koiran kanssa poukkoillessa. Siihen perään kitkin vattupuskia ja kasvimaata nelisen tuntia, onneksi sentään suojakertoimet naamarissa.HyvŠ Terveys. 19.9.2011. Anna Karimo siirtolapuutarhapalstallaan Vallilassa. Kuva: Laura Oja

…ja siis mikä ihmeen juomavesi? Muistinko jossain välissä juoda vettä? En! Yhdellä cokiksella mentiin, fiksusti.
Muistakaahan minua järkevämmät ihmiset laittaa lierihattu päähän ja tankata sitä kuuluisaa suomalaista kraanavettä. Koska pakkolepo sisätiloissa kesäpäivänä on maailman ärsyttävintä.
Laura Ojan vuonna 2011 ottamissa kuvissa olen oranssi paita päällä. Olo on just nyt just noin skarppi!

Kesämusta

uzen2uzen3uzen6uzen8uzen7uzen5uzen9

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta musta on paras kesäväri. Tai ruskea. Tai harmaa. Tai ne kaikki yhdessä. Satoi tai paistoi. Aina.
Kuvissa Donna Karanin Urban Zen lifestyle-malliston ylellisyyksiä. Täydellisiä.

Sateenkaaren taa…

sateenvarjo

Kaikkihan tietävät, että silloin sataa, kun sateenvarjo ei ole mukana, eikö?
svDifferent-colours

Mitä jos sama toimii myös toisinpäin? Kylmä ja pilvinen sää johtuu siitä, että meillä kaikilla on aurinkolasit? Vai peräti siitä, että meillä on niin hienot aurinkolasit? Miten kauhea ajatus! Eihän se näin voi mennä, eihän?
Helsinki Pride viikon kunniaksi: sateenkarkottimet ja auringonpelättimet sateenkaaren väreissä, olkaa hyvä! Jotta kukaan ei kastuisi tai palaisi…
Polarisoiduilla linsseillä varustetut aurinkolasit Polaroid, ja sateenkaari-sateenvarjot love and pride -kaupasta.
Peace, love and warm weather to y’all!
umbrella

Herkullinen Kööpenhamina

Kööpenhamina: eniten tykkään kaikesta!
Viikonlopusta jäi vino pino hyviä makumuistoja ja kivoja ruokaelämyksiä:
– trendikäs Kødbyen eli Meat City, ravintoloineen ja gallerioineen, toimii
Kødbyens Fiskebar, tätä ei ole turhaan hehkutettu
– inkivääri on uusi sitruuna, mukana kaikissa juomissa
Lomos Food Shopin bouillabaisse on pikimusta, tyjy äyriäisliemi
– omenapiirakan sisus on aina ainakin 6 senttiä paksu
Öl og Brödin snapsimenu – uskallatko?
Illumin tavaratalo on takuukiva, kaatosateella varsinkin
– parvekekukkien tilalla tuoksuvia yrttejä, paljon!
– suurimmat sympatiapisteet saa ravintola Höst
– oregonilainen Acrobat punaviini on muuten taivaallista
– hotellit Nyhavn71 ja Square, suositeltavia molemmat
– sisustusliike Beau Marche baareineen on oikea aarreaitta
– unohda hotelliaamiainen, hae vitamiinipommi Joe the Juicesta
– Paper Islandilla kaikki streetfood on raikasta ja herkullista (hävetkää Helsingin kauppatorin eltaantuneelta haisevat öljymuikut ja tunteja seisseet paellapannut!)
k2k1 k3 k5 k6 k9 kh2 kh3köpis1 kh5kh44köpis2

Muodin maaottelu, Tanska-Suomi

01_Stine-Goya.-Foto-Martin-Vallin-1024x102411167722_10153346677132658_7569774747392229355_n

Tämäpä sattui! Helsingin Designmuseossa avautui juuri suomalaisen muodin näyttely ja Tanskan Odensesta, Brandtsin mediamuseosta löytyi juhannuksena tanskalaista muotia. On pakko tehdä vertailevaa tutkimusta.
Ihan ensimmäiseksi: Designmuseon esillepano ja yleisilme ovat mielestäni huomattavasti onnistuneempia kuin Brandtsin, joka oli yllättävän kotikutoinen. Designmuseo näyttää avaralta ja kauniilta, Brandts taas on sokkeloinen ja täynnä kopperoita. Danish-Fashion-Now-Udstilling-_Brandts_foto-Lukas-Renlund-11-1024x683Danish-Fashion-Now-Udstilling-_Brandts_foto-Lukas-Renlund-3-1024x683

Mutta: on kai hirveän komeaa, jos näyttelylle keksitään nimeksi “Suomimuodin antologia, jonka merkitys pitää tulkata selkokielelle. “Danish Fashion Now” toimii kuitenkin ihan yhtä hyvin. Kiinnitin tähän huomiota siksi, että kuuntelin äskettäin, miten suomalainen suunnittelija tankeroi oman mallistonsa esittelyssä: “totanoinniinkun tää haptinen kreaamisprosessi on siis niinku nousussa”. Se näytti ja kuulosti todella kivuliaalta, varsinkin kun olin edellisviikolla jutellut tanskalaisen suunnittelijan kanssa, joka selitti valtavan innostuneesti, miten hän oli löytänyt niin makean kankaan, että siitä oli pakko tehdä housut ja kuinka superinnoissaan hän oli niistä ja miten hyvin ne oli huomattu messuilla jne. Innostus tarttuu, tönkkökieli on turhaa. Suomalaiset vaatteet eivät kaipaa niskaansa sitä vaikeaa ja vieraannuttavaa design-jargonia, johon täällä jostain syystä usein sorrutaan. Eiväthän tanskalaiset vaatteetkaan kärsi siitä, että niistä kerrotaan rennosti ja hauskasti. Nämä samat asenteet olivat valitettavasti läsnä näyttelyissäkin.vihreägreen

Designmuseossa esitettiin t-paitoja, toppatakkeja ja työvaatteita ilman taustatietoja ikäänkuin ne olisivat uniikkia taidetta. Tanskassa kaikkien kokonaisuuksien vierellä oli televisio, jossa kukin suunnittelija selitti vaatteidensa tarinaa mukavan määrätietoisesti, positiivisesti. Näyttelyssä oli myös sali, jossa suurten valokuvien ja niihin liitettyjen kommenttien kautta kauppias, stylisti, manageri, ministeri, toimittaja  ja monet muut kertoivat ajatuksiaan muodista ammattina ja osana omaa elämää. Yhdessä salissa esiteltiin Prinsessa Maryn käyttämiä juhla-asuja.11358105_858596817523194_2115812444_n

ivan

Molemmissa näyttelyissä oli upeita vaatteita; ne olivat kauniita ja kiehtovia, toimivia ja ajatuksella tehtyjä. Muutama sekoboltsi-turhake mahtui kumpaankin, harmillisesti. Miksi vuosikymmeniä ahkeroineet tai juuri nyt ajankohtaiset, mielettömän lahjakkaat suunnittelijat jäävät jonkin yksittäisen Plastic Pony -performanssin varjoon, miksi tunkea pakolla mukaan valokuvia tanskalaisista tosi-tv-tähdistä?
Vuokko Nurmesniemen ja monen muun yksittäisen suunnittelijan tapa ajatella vaatteita uusiksi on ollut ja on edelleen aivan ainutlaatuista, mutta muuten vaateteollisuus Suomessa ei ole osoittanut montaakaan häivähdystä ennakkoluulottomuudesta. Neuvostoliittoon kaupattujen lumppujen traumasta pitäisi jo vihdoin päästä irti. Näin pieni maa ei voi kilpailla määrällä, on pakko valita laatu. Danish-Fashion-Now-Udstilling-_Brandts_foto-Lukas-Renlund-14-1024x683

Brandtsin näyttely käsitteli muodin nykyhetkeä, Designmuseo sen menneisyyttä. Siinä mielessä niitä ei tietenkään voi rinnastaa toisiinsa. Silti on pakko lisätä, että Odensen museon toinen näyttely esitteli taiteilijoiden omakuvia ja ne oli hupsusti saatu linkitettyä ajankohtaisen nykymuodin teemaan selfie-otsikoilla, kun taas Helsingissä museon toinen teema pakitti 100 vuotta taaksepäin kellarikerroksen lasimuotoiluun.
Missä katsotaan eteenpäin, missä taaksepäin?!?

‘Suomimuodin antologia’ Designmuseossa 5.6.-20.9.2015. (kuvat 2,5,7)
‘Danish Fashion Now’ Brandts Mediamuseossa 27.3.-13.9.2015. (kuvat 1,3,4,6,8)

Belliksiä

bellis
Bellikset eli kaunokaiset ovat siitä ihquja, että mitä enemmän niitä niittää, sitä enemmän ne kukkivat! Pari päivää ruohonleikkurilla säkätettyjen tuhojen jälkeen ne ovat taas täydessä kukassa, levittäytyvät hurjaa vauhtia ja peittävät pian koko nurtsin. En voi olla tykkäämättä!

Kesäkeittiön keittokirjat

k6k4

Kas tässä, valintani kesän kivoimmiksi keittokirjoiksi: Nokkonen, Lomaruokaa, Mielekkäät eväät ja Björk -huippukokin kotiruokaa 2. Hyvää aitoa ruokaa, kauniisti ja ajatuksella, kaikki neljä.
Harrastaako muuten kukaan muu keittokirjojen lukemista kannesta kanteen, ikäänkuin ne olisivat romaaneja? Tai kirjapinon kanssa samanväristen kukkakimppujen valitsemista ruokapöytään, vahingossa?
Kaikenlaista se nälkä teettää…k1 k2 k3 k5