Unelma…

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sehän on selvä. Toisaalta vain yksi kuva tuhannesta kolahtaa, sekin on selvä. Koskettava kuva siis taitaa olla harvinaista herkkua.
Tämä kuva sattuu olemaan minulle täydellisen kotoisa tunnelmakuva.
En tuherra tuhannen sanan sepustusta sitä  latistamaan, jätän vain tähän perusteluiksi pienen lämmittelylistan:
– tutut vanhat kulmat New Yorkin ajoilta
– fantastinen huonekorkeus
– viidakollinen viherkasveja
– sateenkaari-räsymatto
– sekalainen seurakunta huonekaluja
– kirjoja, kynttilöitä ja kupposia
– korkeat tikkaat, pitkä penkki ja kulunut puulattia
– valoisuus + sävykkyys, kumpikaan kun ei toimi ilman toista
– hieno keltainen lenkoinen! 🙂

Valokuvaaja Brian W. Ferryn ottama kuva, bongattu Hem Design Studion blogista.

Advertisements

Enföld, uusi muotituttavuus

e2 Vaatemerkki Enföld jäi kaivertamaan vuodenvaihteen Nykin reissulta. Greenwich Villageen Bleecker streetille ilmestyneen putiikin vaatteet ja asusteet olivat minusta poikkeuksellisen kivoja, omintakeisen kekseliäitä ja rennosti taiteellisia, juuri sellaisia mistä helposti tulee garderobin kulmakiviä. a1Enföld on yllättäen japanilainen ja kuuluu samaan konserniin Kiinaa valloittavan Moussy-teinimerkin kanssa. Villagen putiikki on ainoa Japanin ulkopuolella eikä nettikaupastakaan ole Euroopassa iloa, se on suunnattu kotimaansa kuluttajille ja sen mallistot näyttävät paljon Nykin putiikkia vaatimattomammilta.e3
e4enfold3Voisin hyvin kuvitella, että muutkin esimerkiksi SamujinDustyn tai VainioSeitsosen vaatteisiin mieltyneet innostuisivat Enföldin mallistoista.
On oikeastaan aika mukava huomata, että vieläkin on mahdollista haavehtia vaateostoksista, joita ei voi hoitaa kotimaasta käsin tai kotisohvan uumenista.

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

k3 Elämäni hirvein elokuvakokemus osuu opiskeluaikoihin New Yorkiin ja Peter Greenawayn Kokki, varas, vaimo ja rakastaja taide -elokuvaan. Tribecan satamakorttelit olivat silloin vielä vaarallista kulmakuntaa, kaupunkiin iski järjetön lumimyrsky ja muut saman seurueen ihmiset olivat pahemman kerran pilvessä (itse en uskaltanut silloinkaan, nössö).
Sinänsä upean filmin hyytävä tunnelma vyöryi valkokankaalta päällemme ja sekoittui kaupungin tuskaiseen kakofoniaan. Tuntui, että vain hulluimmat mielipuolet olivat liikkeellä, mukaan lukien raivopäisesti käyttäytynyt taksikuski. Pelottavampaa illanviettoa ei ole onneksi osunut sen koommin kohdalleni.k2
Muistojen takia tai niistä piittaamatta oli kiirehdittävä KOM-teatteriin katsomaan samainen Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Toinen toistaan ihmeellisempiä tuntemuksia se aiheutti edelleen, henkensä edestä ei onneksi enää tarvinnut pelätä. Oli  jännittävää nähdä tarina päivitettynä somen aikakaudelle. Toteutus kaikkineen oli molemmilla kerroilla hieno ja tyylikkään provosoiva puvustus ansaitsee erityismaininnan myös nyt (+Vilma Melasniemen olkapäät, Marc Gassot’n sääret  ja erinäiset pippelit 🙂 ).k6 kk8k1Kumpikin teos pursuaa visuaalisesti yli: kaikkea on liikaa, mutta eri tavoilla. Kom-teatterissa videon ja tilan käyttö on nerokasta. Ihastellen ihmettelin absurdeja yksityiskohtia (juonipaljastuksia vältellen: kuutti Alepan kassissa, karhu, mehukeitto ja Mannerheim?!?) Persuhenkistä urpoa en olisi jaksanut katsella näyttämöllä, arjen inhorealismissa saa niistä tarpeekseen. (Greenawayn alkuperäisteosta soviteltiin aikoinaan kritiikiksi Thatcherismille.)k5

Olo esityksen jälkeen on hämmentynyt. Kiitos illallisseurasta, ensi kerralla valitsen katsomon penkin sijasta tuolin ravintolan puolelta, ruokapöydästä. Suosittelen silti näytelmää lämpimästi, se taitaa olla kevään ehdoton teatteritapaus.k7

KOM-teatterin pressikuvat: Noora Geagea

 

New York, Highlights

a2Vinkkejä onnistuneeseen Manhattanin matkailuun:
Mene sinne, minne muut eivät mene. Pääset kurkkimaan tavallista arkea paikallisten parissa. Vältä vellovia ihmismassoja: tungoksessa tyhmyys tiivistyy (erityisen hirveä uusi turistimagneetti on Trump Tower, jonka edustalle pösilöt kokoontuvat toljottamaan).a10
Pieni on kaunista, myös pilvenpiirtäjien keskellä. Etsi piskuisin putiikki, syö syrjäisimmässä ravintolassa, kolua takakujien galleriat, kahvittele kotikutoisessa kuppilassa, mene museoon joka hurmaa hiljaisuudellaan.
Jos isot nähtävyydet kuitenkin kutsuvat, valitse aikainen aamu tai iltamyöhä, minimoit ylimääräisen älömölön.nyc2

Hyväksi havaittuja:
the High Line
Turistireitti, mutta yksinkertaisuudessaan nerokas tapa hyödyntää kaupunkimaisemaa, taidetta ja vanhoja rakenteitaaa1Balaboosta restaurant
Vaikutteita Lähi-idästä ja Välimereltä, jo perinteeksi muodostunut lemppariravintola Lower East Sidella.

balaboosta_food_yemenitepizza-28-web
Bowery Ballroom
Sympaattinen, Tavastian kokoinen vanha keikkapaikka kaukana massaviihteestä ja stadionmöyhötyksestä.

bb
The Wayfarer restaurant
New American cuisine, kunnianhimoista uutta Top Chef-ainesta Central Parkin eteläreunalla.

bbb
National Museum of the American Indian
Tiesitkö, että Manhattan on nimetty siellä asuneen inkkariheimon mukaan?

bb2
Barneys New York
Muotitaivas, varsinkin tammikuussa, kun esillä ovat yhtaikaa kevään uutuudet ja syksyn alet.a5Ylimmät kuvat: MoMa, Bergdorf Goodman ja Chelsea Market.

BDDW, makein sisustuskauppa ikinä

s5s10Löysin Manhattanin Crosby streetiltä kaikkien aikojen kummallisimman, kauneimman ja komeimman sisustusliikkeen, BDDW:n.
Sokkeloisen tilan uumenista löytyi erikoisia täytettyjä eläimiä, massiivisia puuhuonekaluja, pornokuvilla koristettuja posliiniastioita, mielikuvituksellisia valaisimia, taidetta, tekstiilejä, valikoituja vintage-vaatteita ja vaikka mitä muuta. s9

s8s7Epätodellista tunnelmaa ei vähentänyt se, että puikkelehdin huoneesta toiseen nurinkurisessa järjestyksessä: viereisen Rick Owensin putiikin viehättävä Isabelle (huipputyylikäs 6-kymppinen myyjätär) oli päästänyt minut seikkailemaan takaoven kautta. Kuljeskelin ja ihmettelin, eikä minulla ole aavistustakaan miten olisi pitänyt toimia, jos olisin halunnut ostaa jotain. Lastaushommissa ollutta partaveikkoa lukuun ottamatta olin paikassa aivan yksinäni, eikä hintalappujakaan ollut missään. s6s2s3s1Ulos astellessani olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Mitä juuri äsken tapahtui?

Sammaleista Simonssonia

kim_moss

Pitäisi päästä New Yorkiin. Matkakuume pahenee päivä päivältä. Kiinnostavien tapahtumien uutisoinnit eivät yhtään helpota tilannetta, päinvastoin. Esimerkiksi tänne olisi aivan pakko päästä: Kim Simonssonin Moss people -näyttely Jason Jacques galleriassa.kim_rabbitt

Kim Simonssonin satumaiset veistoshahmot ovat tällä kertaa sammalenkarheita, ne ovat saaneet pintaansa nylonpäällysteen. Aiemmin urbaaneilta tuntuneet, useimmiten kiiltävän vitivalkoiset hahmot ovatkin yllättäen kuin aarniometsästä nousseita. Jännittäviä!
Skandinaviassa tällainen metsäkansa kuuluu ikivanhaan tarustoon ja ainakin Yle Femmalta ‘Maan povessa‘ sarjaa seuranneet löytävät varmasti yhtäläisyyksiä Simonssonin sammallasten ja tv-sarjan olentojen välillä, siitäkin huolimatta, että niitä ei oikeastaan sarjassa näytetä.kim_deergroup picture

Haaveilen salaa Simonssonin veistoksesta, vaikka aivan pikkuruisesta sellaisesta. Voisinko ehkä adoptoida jonkin hieman kärsineen yksilön? Ehkä jonkun polttouunissa kovia kokeneen prototyypin? Se olisi oma kotitonttuni ja hyvää karmaa tuova kodin henki, ehkä hieman eriskummallinen mutta taatusti luotettava huushollin tuki ja turva. Siitä olen aivan varma.

Moss People by Kim Simonsson, Jason Jacques Gallery, New York (29 East 73rd Street) 8–28 October 2015.
kuvat: Jefunne Gimpel / jefunne.com / Two-Headed Moss Bunny, Moss Girl, Sacrificial Deer, Sleeping Mosswoman With Ghosts (2015) ja Class Picture (2006)