Nää vyöryilis nyt vuorostaan pöytää pitkin…
karviaiset ovat tänä vuonna poikkeuksellisen isoja, makeita ja runsaslukuisia!
Mikähän siinä on, ettei näitä(kään) herkkuja kauheasti näe ruokakaupoissa saati jatkojalostettuina? Karviaisissa olisi selvää superfood-potentiaalia. Herkullista, terveellistä, läheltä ja huokeasti. Vai onko ongelma tuo järkyttävän terävä, jokaisen marjan alla piilotteleva piikki pistävä?

Minulla on jännä makumuisto Englannista 80-luvulta: supermarketin karviaismarjajugurtti. Se oli aivan tolkuttoman hyvää, vihreistä karviaisista tehtyä ja tuhottoman makeaa. Tuunaan itselleni tuoreista marjoista, hunajasta ja turkinjugurtista oman aamiaisversion, muistoa kunnioittaen.
Muuten syön karviaiset suoraan pensaasta, keitän hilloksi tai purkitan sellaisenaan pakastimeen. Sieltä ne päätyvät talven mittaan pannaritaikinaa koristamaan tai jälkkärikulhoon kuuman kinuskikastikkeen alle (korvaamaan kalliit tuontikarpalot).
Herättelen täällä oman sisäisen Pakastaja-Elvini…