Muotisuunnittelija Vita Kin teki viiime keväänä mahdottomasta mahdollista ja puki ukrainalaiset kansallispuvut ja maansa käsityöperinteen kertaheitolla maailman muotieliitin päälle ja kaikkien tietoisuuteen. Vyshyvanka-tekniikaksi kutsutulla koristelulla kuorrutetut kesämekot olivat yhtäkkiä muotitoimittajien (Anna Dello Russoa ja Viviana Volpicellaa myöten), bloggarien ja ostajien kärkikaartin lemmikkejä. Aika on näköjään kypsä slaavilaisille vaikutteille ja vastaiskulle massamuotia kohtaan siitäkin huolimatta, että minimalismiin taipuvaiset, varman päälle pelaavat pukeutujat todennäköisesti säikähtävät väriryöpsähdystä.
Kuvissa upeilta näyttävät vaatteet ovat vaikuttavia myös livenä: Barneys New Yorkin mallistoista ne jäivät mieleen laatunsa, runsautensa ja hienon ristipistotekniikkansa ansiosta. Huippulaatuinen pellava kohtaa ylellisen silkin. Hinnat ovat kuitenkin hurjia: pellavamekko huitoo parissa tonnissa ja puserokin maksaa melkein tonnin. Matchesfashion.comissakin hinnat ovat melkein yhtä korkeat.
Yllättäen Etsyn nettikauppa on täynnä “Vita Kin tyylisiä” perinnevaatteita, joiden kuvina ovat häikäilemättömästi täsmälleen samat tai ainakin identtiset vaatteet, muutamalla satasella. Millaisilla säännöillä Etsy-kauppa mahtaa toimia Unkarissa? Saisiko sieltä sitä mitä tilaa? Uskaltaisiko ottaa riskin?
Ja kuka tekisi saman trenditempun suomalaiselle käsityöperinteelle? Saisi mielellään olla joku positiivisesti suuruudenhullu luova tyyliniekka…
muotikuvat: Vogue.com
Tuomas Merikosken 
Suomessa Aaltoa myy 
Suru-uutinen 
Nyt voin kerrankin mennä katsomaan Saint Phallen töitä oikein varta vasten: Taidehallissa on luvassa räiskyvän värikästä ja huumorilla höystettyä elämäniloa, jossa tosin piilee mukana tummaakin tummempia vivahteita.
Näyttelyssä pääsen ihmettelemään ainakin mosaiikkipintaisia tanssivia naispatsaita ja räväköitä kollaaseja.
Haipakka 