Perinnemuotia Ukrainasta

a6vita23Muotisuunnittelija Vita Kin teki viiime keväänä mahdottomasta mahdollista ja puki ukrainalaiset kansallispuvut ja maansa käsityöperinteen kertaheitolla maailman muotieliitin päälle ja kaikkien tietoisuuteen. Vyshyvanka-tekniikaksi kutsutulla koristelulla kuorrutetut kesämekot olivat yhtäkkiä muotitoimittajien (Anna Dello Russoa ja Viviana Volpicellaa myöten), bloggarien ja ostajien kärkikaartin lemmikkejä. Aika on näköjään kypsä slaavilaisille vaikutteille ja vastaiskulle massamuotia kohtaan siitäkin huolimatta, että minimalismiin taipuvaiset, varman päälle pelaavat pukeutujat todennäköisesti säikähtävät väriryöpsähdystä.a7vk2
Kuvissa upeilta näyttävät vaatteet ovat vaikuttavia myös livenä: Barneys New Yorkin mallistoista ne jäivät mieleen laatunsa, runsautensa ja hienon ristipistotekniikkansa ansiosta. Huippulaatuinen pellava kohtaa ylellisen silkin. Hinnat ovat kuitenkin hurjia: pellavamekko huitoo parissa tonnissa ja puserokin maksaa melkein tonnin. Matchesfashion.comissakin hinnat ovat melkein yhtä korkeat.vkvk3
Yllättäen Etsyn nettikauppa on täynnä “Vita Kin tyylisiä” perinnevaatteita, joiden kuvina ovat häikäilemättömästi täsmälleen samat tai ainakin identtiset vaatteet, muutamalla satasella. Millaisilla säännöillä Etsy-kauppa mahtaa toimia Unkarissa? Saisiko sieltä sitä mitä tilaa? Uskaltaisiko ottaa riskin?
a6

Ja kuka tekisi saman trenditempun suomalaiselle käsityöperinteelle? Saisi mielellään olla joku positiivisesti suuruudenhullu luova tyyliniekka…

muotikuvat: Vogue.com

Advertisements

Aalto Pre-Fall ’17

13-aalto-prefall-2017Tuomas Merikosken Aalto vaatemerkin syksyn ennakkomalliston nimi on Paradise Lost.
Ensivilkaisulla mietin, että koko modernin arkipukeutumisen käsite on purettu sauma kerrallaan osiin ja kasattu sitten uudelleen, mutta vähän eri järjestykseen. Saumoihin on tikattu tummaa huumoria, suomalaista pimeyttä ja pohjoista vakavuutta. Arvosta tai älä, minua mallisto puhuttelee.
Tykkään kuvien tunnelmasta: haluan ehdottomasti tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Nämä mimmit näyttävät vahvasti siltä, että kaikki on mahdollista…

03-aalto-prefall-2017 04-aalto-prefall-2017 10-aalto-prefall-2017 13-aalto-prefall-2017 14-aalto-prefall-2017 17-aalto-prefall-2017 20-aalto-prefall-2017Suomessa Aaltoa myy asuna.
kuvat: vogue.com

Sonialle

SONIA+RYKIEL+Catwalk+3bD683epSqJlSonia-RykielSuru-uutinen Sonia Rykielistä kosketti eilen syvästi.
Minulla oli ilo ja kunnia olla työharjoittelussa hänen studiollaan Pariisissa 90-luvun alussa. Avustin miestenvaatemallistoa suunnitellutta Tomas Maieria vuoden verran.
Madame kävi osastollamme harvoin, mutta kevätnäytöksen jälkeen hän vei meidät aamiaiselle ja istahti Café de Floren ikkunapöydässä spontaanisti viereeni. Söin munakkaan ja salaattia, Sonia tilasi makkaroita ja hapankaalia.
Studiolle mahtui persoonia: tekstiilistudiolla harjoitteli poika, jolla oli aina kaulassaan suunnaton silkkirusetti. Neulestudion Melanie oli entinen punkkari Englannista ja hänen lähestymistapansa kaikkeen oli “let’s destroy it!”. Miestenvaatestudion johtaja Andrew keikisteli valtaosan päivästä peilin edessä. Sisustustekstiilejä suunnitellut rouva luki salaa postimyyntikatalogeja. Asustesuunnittelusta vastasi nollanollaseiskaksi nimetty nuori mies, joka muka vakoili meitä muita. Sonian tyttärellä Nathaliella oli tuiman tyypin maine.
Muistan myös, miten me studion pikkuapulaiset paheksuimme häiriötä ja juoksimme kameroita karkuun, kun Robert Altman kuvasi Prêt-à-Porter elokuvaansa Rykielin näytöksessä. Näinä selfie-aikoina se kuulostaa suorastaan nostalgisen vanhanaikaiselta. 04-sonia-rykiel-in-vogue07-sonia-rykiel-in-vogue1

Sonia Rykielin rooli ranskalaisen huippumuodin uudistajana on vailla vertaa. Eksklusiiviset couture-talot pakotettiin uuteen maailmaan, kun Rykiel ja japanilaiset uuden aallon suunnittelijat valloittivat Pariisin 70-luvulla. Itsenäinen, vahva suunnittelijanainen, edustuskelpoiset neuleet, laadukkaat valmisvaatemallistot ja moni muu asia tehtiin silloin Rykielin studiolla eri tavalla kuin koskaan ennen. Sonia Rykiel oli aikansa kapinallinen, vaateteollisuuden  vallankumouksellinen ja todellinen visionääri. RIP Sonia Rykiel.

kuvat: vogue.com

 

Niki de Saint Phalle

niki5

Installed at RMN - Grand Palais, Paris, 17 September 2014 - 2 February 2015.

Installed at RMN – Grand Palais, Paris, 17 September 2014 – 2 February 2015.

Taidehallin syksyn suurnäyttely esittelee ranskalais-amerikkalaisen Niki de Saint Phallen (1930-2002) ikonisia töitä. Olen aiemmin törmännyt niihin mm. pariisilaisessa näyttelytilassa, barcelonalaisessa veistospuistossa ja newyorkilaisessa galleriassa, sattumalta ja yleensä siksi, että kuljeskelen eksyksissä (tahallaan tai vahingossa). Ne pääsevät yllättämään aina uudestaan, eikä niille oikein voi olla hymyilemättä. niki6Tree of liberty, 2000-2001Nyt voin kerrankin mennä katsomaan Saint Phallen töitä oikein varta vasten: Taidehallissa on luvassa räiskyvän värikästä ja huumorilla höystettyä elämäniloa, jossa tosin piilee mukana tummaakin tummempia vivahteita.

Photographed during the work's exhibtion at Grand Palais, Paris, 17 September 2014 - 2 February 2015.

Photographed during the work’s exhibtion at Grand Palais, Paris, 17 September 2014 – 2 February 2015.

niki7 niki8Näyttelyssä pääsen ihmettelemään ainakin mosaiikkipintaisia tanssivia naispatsaita ja räväköitä kollaaseja.
Niki de Saint Phallen säätiön sivuilla avautuu kuva rempseästä ja rajoja rikkovasta kosmopoliitista, joka työskenteli nuoruudessaan mm. Voguen ja Life-lehden mallina. Teokset ovat tekijänsä näköisiä, jälleen kerran.
Veikkaanpa, että näyttelystä saa hyvän positiivisen latauksen alkavaan syksyyn.
Taidehalli, Niki de Saint Phalle 20.8.-20.11.2016

Mustaa ja punaista

 

vwGrace CoddingtonrsavngpfHedi Slimanesrdg

Tämä on ihan höpsö päivitys,  mutta jotenkin kummallisesti kiinnitin huomiota huppumuodin kahteen arkkityyppiin: vakaviin tummapiirteisiin miehiin ja räiskyviin punatukkaisiin naisiin. Niistä on muotimaailman menestystarinat tehty 🙂
Kuvissa Grace Coddington, Sonia Rykiel, Patricia Field, Vivienne Westwood, Nicolas Ghesquière, Raf Simons, Demna Gvasalia, Anthony Vaccarello ja Hedi Slimane. (kuvat: Vogue ja Harpers Bazaar)

Parasta punamustaa perjantaita!

 

 

Wijnants ja Willhelm, Fall Fashion 2016

10-bernard-willhelm-fw-1608-christian-wijnants-fall-2016-ready-to-wear

Christian Wijnants ja Bernhard Willhelm ovat eurooppalaisen muotimaailman omaperäisimpiä suunnittelijoita, Antwerpenin Royal Academy of Artsin kasvatteja molemmat. Odotan heidän mallistojaan aina yhtä uteliaana, enemmän taidenäyttelyn tunnelmissa kuin valmisvaatemielessä. On tietenkin hauskaa hämmästellä kreisejä ideoita, mutta pitää myös muistaa, että jokaisen hörhöltäkin näyttävän vaatteen kaavoitus, leikkaus ja materiaalit ovat aivan viimeisen päälle viilattuja. Eivät asut muuten olisi yltäneet alansa huipulle.christian-wijnants-aw-10-4
christian-wijnants-aw-10-3

bernhard-willhelm-blue-shirt-dress-product-3-4752463-237612191Oman vaatekaappini hauskimmat kuteet ovat Wijnantsin printtimekko ja  Willhelmin flanellikolttu. Ne ovat jo vuosia vanhoja, ajalta ennen kyseisten designereiden siirtymistä Pariisin muotiviikkojen viralliseen ohjelmaan. Printtikuvio on jonkinlaisesta wicca-rituaalista eli alastomista naisista pellolla. Minna Parikka sanoi kuvasta, että ne näyttävät pieniltä porsailta! Yksivärinen mekko taas on laskostettu ja rypytetty niin vinksalleen, että sitä on arvosteltu äitiysvaatteeksi. Sen sisällä voisi tosiaan odottaa vaikka nelosia eikö kukaan huomaisi mitään. Kumpikin vaate on rakas. Ja mukava. Ja erityinen. Ja tärkeä.
Jännä sivuseikka on se, että molemmat vaatteet on hankittu suurista, konservatiivisista tavarataloista (Bon Marché ja Galeries Lafayette), joissa on ennakkoluulottomasti haluttu tuoda esiin jotain uutta ja kokeellista. Vink, vink, Stocka ja Sokos!

kuvat 1 ja 2: vogue.com, Wijnants ja Willhelm, fall/winter 2016