Talven pisin päivä on selätetty, nyt mennään kohti valoa ja kevään vehreyttä. Menestyksekästä Uutta Vuotta 2018 kaikille!
Category Archives: Elämää
Black Friday = Good Karma Friday
Olen ehkä maailmankaikkeuden epäjouluisin ihminen.
Siitä huolimatta tykkään tästä Lapuan kankureiden kuvasta. Meleerattu punainen on kuin kirkuvan joulunpunaisen lohdullisen lempeä serkku ja muutenkin silmä lepää harmaan ja pellavan yhdistelmässä. Japanilaisvivahteiset nyssäkät sopivat teemaan jos toiseenkin. Mieltä lämmittää myös kuvan viesti: se kertoo Good Karma Friday hyväntekeväisyystempauksesta.
Viikon kuluttua, perjantaina 24.11.2017 Lapuan kankurien verkkokaupassa ja myymälöissä tehdyistä ostoksista lahjoitetaan 20 prosenttia Hyvä Joulumieli -keräykseen, jonka järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti yhdessä Ylen kanssa.
Kuvamuistoja Habitaresta 2017
Fillarilla Tallinnassa
Nyt se on testattu ja hyväksi havaittu: Tallinna fillarilla. Toimii!
Vanhan keskusta ulkopuolelle – mutta kuitenkin lähelle – on lyhyessä ajassa kohonnut useita kiinnostavia kulttuuri,- ja ostoskohteita, joihin pääsee vikkelästi polkupyörällä. Esimerkiksi kivenheiton päässä vanhasta kaupungista sijaitsevat Rotermannin korttelit yhdistävät tyylikkäästi vanhaa ja uutta. Alue on mainio sekoitus monipuolisen modernia rakentamista ja rouheaa vanhaa teollisuusarkkitehtuuria.
Tutustumisen arvoinen on myös Kalamajan kaupunginosan Balti Jaama torialue, jonka vanhat torikojut ovat saaneet rinnalleen uudet sisätilat ruokahalleineen ja antiikkikauppoineen, designputiikkeineen ja trendiravintoloineen.
Erityisen kiinnostavia kohteita juuri nyt ovat näyttävät muraalit, joita on ripoteltu Mextonia festivaalin yhteydessä mm. Tallinnan satamaan sekä Telliskiven ja Kalamajan alueille sekalaisten seinien ja monenmoisten muurien koristeeksi. Maan historiasta kertovat muraalit kunnioittavat osaltaan Viron tulevaa 100 v. juhlavuotta.
Paikallisen City Bike pyörälainaamon perustajan opastamina ehdimme kiertää parissa tunnissa muraaleista noin puolet. Toinen toistaan taidokkaampia! Fillarointi oli kivaa ja rentoa heti kun lainafigeen ehti tottua.
Tallinndesignfestival eli XII Disaisiöö syyskuun viimeisellä viikolla houkuttelee pikaiselle uusintakierrokselle, sillä ohjelmaan mahtuu monenlaista kiinnostavaa. Esimerkiksi muotinäytös Noblessnerin vanhassa valimossa eli “kulttuurikattilassa” on varmasti näkemisen arvoinen.
Jos innostutte, suosittelen lämpimästi matkustamaan Tallinkin uudella Megastarilla. Laiva on sisustettu linjakkaasti, kaikki palvelut on suunniteltu viimeisen päälle ja hyviä ruokailuvaihtoehtoja on paljon.
Vanha ydinkeskusta mukulakivineen, kujineen ja turistilaumoineen vaatii pyöräilijältä skarppia otetta, nopeita refleksejä ja pehmustettuja pakaralihaksia, mutta esimerkiksi rantaviivaa seuraillen tai Kadriorgin kauniin puiston alueilla fillarointi on oikein leppoisaa puuhaa. Itse aion ensi kerralla tutkailla tarkkaan Tallinnan huikeaa ravintolaskeneä ja suunnitella reitit useamman pysähdyksen taktiikalla niin, että saan mahdutettua mukaan mahdollisimman monta mielenkiintoista ravintolaa, baaria ja kahvilaa.
Muutamia huomioita:
Erillisiä pyöräilykaistoja ei Tallinnassa juuri ole. Pyörillä mennään jalkakäytävillä ja/tai autokaistoilla. Onneksi pyöriä on paljon vähemmän kuin Helsingissä. Kypäräpakko koskee alle 16-vuotiaita.
Tallinkin laivoilla oman pyörän kuljettaminen maksaa kympin suuntaansa, ja sen kanssa toimitaan samoin kuin auton kanssa matkustettaessa.
Myös pyörän lainaaminen paikan päällä on edullista. Esimerkiksi City Biken pyörän saa koko vuorokaudeksi 15 eurolla (minimimaksu n. 7 euroa ja lisätunnit muutamia euroja).
+ Paikallinen valokuvaaja vinkkasi (pilkettä silmäkulmassa), että takseja on syytä varoa, ne ohittavat pyörät muutaman millin etäisyydeltä.
Lisätietoa löytyy Tallinnan matkailusivuilta
(Ruokakuvissa äyriäischowder Megastarin a la carte -ravintolassa ja panimoravintola Humalakodan alkupalalautanen.)
Kostea kesä kuvina
Kaupunkikesä on ollut kiireinen, siirtolapuutarhapalstalla on kerennyt käydä vain sunnuntaisin. Kosteus on siellä tehnyt tehtävänsä, paikka muistuttaa viidakkoa. Hyvä niin, hiekka-aavikko olisi kuivaa katseltavaa.
Tilaan vielä elokuulle intiaanikesän, helleaallon ja lämpöennätyksen!
Unelma…
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sehän on selvä. Toisaalta vain yksi kuva tuhannesta kolahtaa, sekin on selvä. Koskettava kuva siis taitaa olla harvinaista herkkua.
Tämä kuva sattuu olemaan minulle täydellisen kotoisa tunnelmakuva.
En tuherra tuhannen sanan sepustusta sitä latistamaan, jätän vain tähän perusteluiksi pienen lämmittelylistan:
– tutut vanhat kulmat New Yorkin ajoilta
– fantastinen huonekorkeus
– viidakollinen viherkasveja
– sateenkaari-räsymatto
– sekalainen seurakunta huonekaluja
– kirjoja, kynttilöitä ja kupposia
– korkeat tikkaat, pitkä penkki ja kulunut puulattia
– valoisuus + sävykkyys, kumpikaan kun ei toimi ilman toista
– hieno keltainen lenkoinen! 🙂
Valokuvaaja Brian W. Ferryn ottama kuva, bongattu Hem Design Studion blogista.
Ujopiimä-Into
En katso kameraan, en!
terveisin, Mr Karvakiemura
Kurkumaa kasvattamassa
Olen kovin tohkeissani keittiön ikkunalaudalla pikkuruisessa purkissa kasvavasta kurkumasta. Sen hentoiset taimet ovat lähtöisin Lidlin hevi-osastolta ostetusta tuoreesta luomukurkuman juurenpalasesta. Viereisessä ruukussa inkivääri-serkku virittelee samanlaisia mutta pitkulaisempia varrenalkuja. Omavaraisuus kurkuman ja inkiväärin suhteen kuulostaa aika kivalta, ainakin näillä leveysasteilla ja töölöläisellä ikkunalaudalla tuotettuna…
Ajattelin jo olevani suurikin keittiöpuutarhan innovaatiosankari, kunnes pikagooglasin kurkuman kasvatustapoja. Huomasin, että reheviä curcuma-nimisiä kukkivia huonekasveja onkin myynnissä vaikka missä, Ikeaa myöten. Ehkä ne kuitenkin ovat eri lajikkeita, ei syötäviä?
Oman elämäni Matrix
Olo on viime viikkoina ollut kuin suoraan Matrix-henkisestä ihmiskokeesta. Tai Inka-Maaria Jurvasen piirroksesta. Tai epätodellisesta uudesta Blade Runner -maisemasta. Totaalinen ‘Down and Out’ kokemus. Tietotekniikka ympäriltäni on kaapattu kapine kerrallaan, saastutettu spämmillä ja ylikuormitettu täysin tilttiin ulkopuolisten hyökkäysten kautta.
Kymmeniä tuhansia roskaposteja on luikerrellut sisään ja ulos tietokoneestani. Serverit, yhteydet, ohjelmat ja tilit on startattu, siivottu, suojattu ja saneerattu moneen kertaan.
Samaan aikaan läheiset ihmiset ja eläimet ovat joutuneet poikkeuksellisen voimakkaiden ja vaikeasti diagnosoitavien virus,- ja bakteeriepidemioiden uhreiksi. Jokainen noro/influenssa/mykoplasma/allergia/infektio häilyy lähistöllä.
Tuntuu, että joka suunnalta pommitetaan. Extreme-sääolosuhteetkaan raemyrskyineen eivät ainakaan mitenkään helpota tätä apokalyptista tunnelmaa…
Vähitellen virtuaalivirukset ja biologiset bakteerit on onneksi saatu kuriin eli koneet toimivat ja ihmiset alkavat olla tolpillaan. Varovainen kurkistus ylös, ulos, ensi viikkoon ja kevääseen alkaa olla ajankohtainen, eilisestä lumisateesta huolimatta. Uutta päin.
kuvat: Inka-Maaria Jurvasen näyttelystä Muu Galleriassa.
Vihertää…
Kalenterin väriperiaate: jouluna pitää olla valkoista ja vappuna vihreää, ei toisin päin. Ensimmäinen ei viimeksi toteutunut eikä taida toteutua toinenkaan. Mutta vähitellen, vääjäämättä, vihreään suuntaan kuitenkin mennään. Ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Yöpakkasten takia istutukset jumittavat vielä keittiön lattialla, ei kiva.
Kilpipiilea ja viherminttu siinä sivussa kiittävät, ne saivat uudet ruukut ja lisää multaa, kun istutusruukut loppuivat kesken.
Nelson Gardenin MikroLeaf vihanneskrassit pyrkivät jo ulos.Turbaanikurpitsan ensiesiintyminen.
Jättiläisauringonkukkien vauvavaihe.
(Ylimmässä kuvassa 12 v. laakeripuu imee valoa ikkunasta.)