valkoinen helletaivas ja unikonnuput
valkoinen hodari eli kuuma koira
valkoinen omenapuu
valkoinen nurmikko
Monthly Archives: May 2014
Räystään räyhähenget
Kauhea kriisi. Hirveä rähinä. Älytön mekkala. Totaalinen perheriita. Siis siirtolapuutarhamökin räystään alla. Varpusilla on siellä pesä. Kodin rakentaminen on ilmeisen stressaavaa hommaa. Pitänee ehdottaa tyypeille:
a) valmistalopakettia
Esimerkiksi Multiholkin Funkis-tyyli sopii kaupunkiin.
b) kerrostaloasumista
Taiteilija Bruce Gilchristin taidonnäyte Duncan Terrace Gardensista Islingtonista.
c) elementtirakenteita
Betonilähiöön sopivaa meininkiä www.lowes.com-kaupasta.
d) vaihtoehtoisia materiaaleja
Suunnittelija Michelle Quanin keraamista pönttöä mukaillen.
e) taideprojektia
New Yorkilaisen suunnittelutoimisto Leftin luodinhylsyistä koottua kotia soveltaen.
f) tai ammattilaisen apua osoitteessa: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml
Muuten palaa vuokraemännältä kohta hihat…
valokuvat: Dan Kitwood/Getty Images, http://www.forestum.fi, http://www.inhabitat.com, abchome.com, lowes.com,
Kukkia, perkele!
Tätä on pakko hehkuttaa jo etukäteen:
Helsingin Taidehallissa ja Korjaamo Galleriassa avautuu lauantaina, 17. toukokuuta Heikki Marilan näyttely “Kukkia ja perkeleitä”.
Carnegie Art Award (2012) voittajan taide on nähtävä paikan päällä. Se on raakaa ja rajua, rujon kaunista ja vaikuttavan intensiivistä. Tiedossa siis mahtava fyysinen taidekokemus…
Taidehallissa retrospektiivinen katsaus taiteilijan tuotantoon vuosilta 1995–2014 ja Korjaamo Galleriassa uusia teoksia.
kuvat: Korjaamo / Heikki Marila
Nokkonen, nyt!
Sesongin ensimmäinen sadonkorjuu suoritettu!
Nokkosia. Kattilallinen tuoreita nuppuja, versoja ja latvoja ryöpättynä, ämpärissä varsia ja lehtiä sekä kottikärryllinen juurakoita.
Keittiöön asti päässeet osat piilotetaan tällä kertaa seafood-risottoonohrattoon. Ronkeleille ruokailijoille ei ehkä kerrota, mistä vihreä yleisväritys tulee. Kun mukana on valkoviiniä, yrttejä, sipuleita, pestoa ja paljon sitruunaa, kukaan ei erota nokkosta pinaatista.
Jämävarret muhivat voimajuomaksi kasvimaalle. Nokkosuute on varsinainen tehopakkaus, sillä karkotetaan kirvoja ja lannoitetaan kasvimaata, samalla kun kierrätetään kasvisilppua. Haju tosin on kammottava: pyykkipoika nenässä on ihan MUST.
Juuret ovat ainoa ongelmakohta, varsinkin jos sattuu kaivamaan lehtikompostista peruukkia muistuttavan pöheikön hiuksenhienoa keltaista juurta, joka on sitkeää kuin mikä ja ihan mahdottoman hankalaa saada hengiltä! Naapuri-puutarhuri Helenan vinkkiä noudattaen kuivatan juurakon hengiltä ja nakkaan sen sitten takaisin kompostiin.
Nokkonen todellakin on kotimaista gourmet’ta parhaimmillaan. Söin viime viikolla lempiravintolassani Ateljé Finnessä paahdettua siikaa, jonka päällä oli pari friteerattua nokkosenlatvaa ja muitakin villivihanneksia. Annos oli suussasulavan herkullinen kuten aina ja ajankohtaisuus tietysti inspiroi viherpipertäjää.
Miksei nokkosta, tätä kaikkien inhoamaa rikkaruohoa siis voisi brändätä huippuhienoksi superfoodiksi? Esimerkiksi Åbyn kartanon tuotteissa idea on jo mukana, tyylikkään houkuttelevana. Luomu-lähiruoka-kierrätys-superfood-gourmet-ajattelua parhaimmillaan! Nokkonen on fiksua luksusta.
ps. Toissa vuonna, räjähtäneitä ruusuryteikköjä raivatessani silppusin myös järjettömän pitkäksi venähtäneitä nokkosenvarsia, melkein kolmemetrisiä ja sitkeitä kuin mitkä! Nokkosta pitäisi käyttää enemmän tekstiilikuituna, hampun j a pellavan tapaan.
kuvat: kasvikirjasto, Åbyn kartano ja Atelje Finne.
Vettä ja valoa
Mikroskooppisten siementen kanssa näpertely ei sovi kaikille, mutta ei anneta sen häiritä viljelyshommeleita. On muitakin konsteja. Testasin, suostuuko ruokakaupasta ostetun basilikan oksa kasvattamaan itselleen juuret pelkän veden voimalla. Näin hyvin se onnistui:
Pari viikkoa ikkunalla ja noin komeat juuret! Saa nähdä, suuttuuko, kun joutuu multaan…
Myös minttua kannattaa lisätä pistokkaista, se juurtuu pomminvarmasti (myös viereisiin ruukkuihin, jos oksa saa nojailla mullan pintaan).
Pysyttelen muutenkin rehuineni ikkunoiden sisäpuolella niin kauan kun sade tulee alas valkoisessa muodossa. Osaatteko arvata, mikä tuo jättilehtinen “viherverho” on? Se on tamarillo eli puutomaatti, Stockan Herkusta ostetun hedelmän siemenistä yhdessä syksyssä kasvatettu. Miksiköhän kaikki kasvatusprojektini aina liittyvät tavalla tai toisella ruokaan?
Ötököitä
Puutarhurin kannalta parasta toukokuussa on se, ettei vielä ole hyttysiä, kirvoja, etanoita tai muitakaan inhottavia pieniä vihollisia -ainakaan pihalla. Pellistä pokatut torakat ja sääsket sallitaan sisätiloissa.
Mökissä saattaa muutenkin kiipeillä jotain tämmösiä suuria mutta harmittomia tapauksia. Kuvan “aitojäärä” on puolimetrinen puuveistos, joka on tehty jo suljetulla Helsingin kaupungin käsityöpajalla kaverini Petteri Mattilan valvovan silmän alla. Siellä suunniteltiin ja tehtiin myös Luonnontieteellisen museon eli tutummin Eläinmuseon kahvittelevat kirahvit ja monet muut Helsingin kaupunkikuvaa ilahduttavat eläinhahmot.
Itse en suostu ulos kahville jos niskaan sataa rakeita ja hengitys huuruaa.
Pysyn verhon takana piilossa.
Tsiigatkaa!
Huomio, huomio,
Ylen Teemalla on käynnissä muotiviikko.
Ranskalainen dokumenttisarja “Muodin kolme vuosikymmentä” maanantaista keskiviikkoon on todella mielenkiintoinen, näin sen syksyllä Kööpenhaminassa. Terävässä analyysissa historiaa, politiikkaa ja kulttuuria…
Myös maanantain “Tinkimättömät tyylitaiturit” eli “Fabulous Fashionistas” on ihan huippu, samoin kuin keskiviikon “Vogue-muotitoimittajien mahti”.
Jos viikko muotia ei riitä, menkää vielä elokuviin katsomaan perjantaina ensi-iltaan tullut Yves Saint-Laurent. Draamaan on piilotettu uskomaton määrä pikkutarkkoja faktoja muotitaiteilijan elämästä.
Viikon jälkeen tekin olette ehkä sitä mieltä, että “Beige is the colour of death!”
Haipakka 