Galleria Heinossa oli tammikuussa esillä Elina Brotheruksen kuvia. Vaikuttavia. Elävien vihreiden kasvien kaipuuni alkaa tähän aikaan vuodesta kuitenkin olla niin raastava, että muistan kuvista vain yhden:

Viherkasvit pitävät puutarhaihmiset hengissä talven yli. Sehän me tiedetään. Mutta se, miten niitä on nyt yhden jos toisenkin putiikin somisteena, on uutta. Tai ei niinkään uutta, vaan suorastaan 70-lukulaista, mutta jotenkin freesin oloista kuitenkin. Ja seiskytluvulta juurikin palailee esimerkiksi peikonlehti, joka on nyt näköjään vähintäänkin hip ja hop ja pop, koska yhden ainoan keskustassa piipahduksen aikana huomasin niitä vähän joka toisessa putiikissa ja Stockalla, Granitissa, Marimekossa, Samujissa,…

Vastaavaa täpinää oli huomattavissa viikunapuiden ympärillä viime keväänä, kun niitä oli joka ainoassa ruotsalaisessa sisustusalan lehdessä, mainoksessa ja esitteessä, mutta ne pirulaiset tiputtavat lehtensä talveksi ja tuoksahtavat kissanpissalta, samalla tavalla kuin puksipuut.
Mikähän voisi olla ensi kevään it-kasvi? Samapa tuo, koska pientäkin pienempi täppä elävää vihreää tekee ihmeitä pakkassään kuivattamalle sisäilmalle. Ja hyvä niin, koska koskaan ei ole liikaa vihreää kaupungissa.