Keittiön ikkunalaudalle pesiytynyt minttupuska on sinnikäs sissi: se on kuivahtanut, repsahtanut, kaatunut kyljelleen ja menettänyt latvansa moneen otteeseen talven mittaan. Silti se vaan sinnikkäästi ilahduttaa värillään, tuoksullaan ja muodollaan. Ennen kaikkea se luo uskoa siihen, että kyllä se kevätkin sieltä sittenkin tulee, kaikessa tuoreessa vihreydessään. 
Minttu päätyy keittiössäni useimmiten:
– teekuppiin hunajan kanssa
– vihreään salaattiin korianterin, basilikan ja persiljan kaveriksi
– kuminalla maustetun lampaanpaistin koristeeksi
– tahinista, jugurtista, oliiviöljystä ja sitruunasta tehdyn kastikkeen pinnalle
– rommipaukkuun limetin lisukkeeksi
– suoraan pensaasta nälkäisen kokin suuhun
psst. kestävä yrtti-yksilöni on ruokakaupasta ostettu, Järvikylän vahva minttu.
Tag Archives: minttu
Vihreää valoa
Talviaurinko teeskenteli tänään hetken olevansa kuuma ja keväinen. Ei uskoisi, että kumipuu ja lippia nojailevat ikkunaruutuun, jonka takana on parikymmentä astetta pakkasta. Kohta sitä uskaltaa jo kuvitella vielä jonain päivänä olevansa samalla planeetalla kuin mintturuukkuun karkaava samettikukka tai terassinreunaa koristava kevätkullero… 
Vettä ja valoa
Mikroskooppisten siementen kanssa näpertely ei sovi kaikille, mutta ei anneta sen häiritä viljelyshommeleita. On muitakin konsteja. Testasin, suostuuko ruokakaupasta ostetun basilikan oksa kasvattamaan itselleen juuret pelkän veden voimalla. Näin hyvin se onnistui:
Pari viikkoa ikkunalla ja noin komeat juuret! Saa nähdä, suuttuuko, kun joutuu multaan…
Myös minttua kannattaa lisätä pistokkaista, se juurtuu pomminvarmasti (myös viereisiin ruukkuihin, jos oksa saa nojailla mullan pintaan).
Pysyttelen muutenkin rehuineni ikkunoiden sisäpuolella niin kauan kun sade tulee alas valkoisessa muodossa. Osaatteko arvata, mikä tuo jättilehtinen “viherverho” on? Se on tamarillo eli puutomaatti, Stockan Herkusta ostetun hedelmän siemenistä yhdessä syksyssä kasvatettu. Miksiköhän kaikki kasvatusprojektini aina liittyvät tavalla tai toisella ruokaan?
Haipakka 