Aloitin aamun kuuntelemalla #pingstudion tilaisuudessa Mynewsdeskin Christopher Van Mossevelden analyysin kaupallisen viestinnän uusista mahdollisuuksista. Informaatioähkyn kanssa painiskelevat toimittajat, kuluttajat ja mielipidevaikuttajat kaipaavat (yllätys, yllätys!) yksilöityä, relevanttia, luotettavaa ja personoitua tietoa. Avainkysymyksiä ovat mm. inhimillisyys, läpinäkyvyys, tunnepitoisuus ja aidot, rehelliset kohtaamiset. Arvomaailman on oltava kunnossa, jos haluaa saada äänensä kuuluville bisnesmaailmassa. Ihmiset, verkostot, kohtaamiset ja luovat sisällöt, niissä piilee tämän päivän vaikuttajaviestinnän ydin. Myös Ahjo communicationsin, Dagmar storiesin, Mellakka Helsingin ja Asuntomessujen puheenvuorot ja esimerkit olivat kiinnostavia, samoin Jyväskylän Yliopiston Opening the Black Box of Content Marketing -tutkimushanke. 
Kipitin heti perään Kiasmaan kuulemaan Ars Fennica palkintoehdokkaiden esittelyt. Vuoden 2017 Ars Fennica -palkintoehdokkaat ovat Maija Blåfield, Pekka ja Teija Isorättyä, Perttu Saksa, Kari Vehosalo sekä Camilla Vuorenmaa.
Ah, miten rikasta ja intensiivistä taiteilijoiden käyttämä kieli olikaan! Puhuttiin sielun silmästä, psykopaatin sydämestä, älyllisten leikkikenttien luomisesta, osallistumisen välttämättömyydestä, individualismista, tabujen poispyyhkimisestä, jännitteiden rakentamisesta, eläimen ja ihmisen muotokuvan eroista, rajakokemuksista, ajan kadottamisesta, intuitiivisesta työskentelystä, jopa kuolemanpelosta.
Iltapäivän edetessä mietin, että usein niin introverteiksi luonnehditut taiteilijat pitäisi lähettää viestintätoimistoihin, mutta ei oppimaan jargonia, vaan inspiroimaan, monipuolistamaan ja haastamaan!
Aito, oikea hullunrohkeus ja elämän sisältö löytyvät sieltä, missä tutkitaan kesähuvilaa homeitiöiden näkökulmasta, pohditaan verenpunaisiä sävyjä mustavalkoisissa valokuvissa tai vaikka käytetään 80 kiloa vanhoja kirurgin apuvälineitä Hugo Simbergin ‘Kuoleman puutarhan’ mekaaniseen uudelleenlämmittelyyn. Taide on viesti, viestintä on taidetta.
Viestintäihmiset, kipin kapin Kiasmaan stimuloimaan aivosoluja, mars!www.arsfennica.fi
(kuvat 3,5 Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen ja Juha Åman)
Nyt jos koskaan näyttelylle kannattaa varata runsaasti aikaa. Mukana on lukuisia töitä, jotka vaativat hiljentymistä, paneutumista ja keskittymistä. Kärsivällisyys kyllä palkitaan ja harmaat aivosolut virittyvät ylikierroksille.
Nyt voin kerrankin mennä katsomaan Saint Phallen töitä oikein varta vasten: Taidehallissa on luvassa räiskyvän värikästä ja huumorilla höystettyä elämäniloa, jossa tosin piilee mukana tummaakin tummempia vivahteita.
Näyttelyssä pääsen ihmettelemään ainakin mosaiikkipintaisia tanssivia naispatsaita ja räväköitä kollaaseja.
Haipakka 