Sunnuntain slowfood

img_20170305_183339_resized_20170305_063645254Sunnuntain superslowfood on luomuvihanneksista ja yrteistä hartaasti haudutettu, persialaisin maustein viimeistelty tuhti kanapapukeitto. Nam! Slow and simple, that’s me!
Kiitos inspiraatiosta Hungry in Helsinki ja Oferin Winter beans soup.

Superkarviaiset

karviainen3

Nää vyöryilis nyt vuorostaan pöytää pitkin…
karviaiset ovat tänä vuonna poikkeuksellisen isoja, makeita ja runsaslukuisia!
Mikähän siinä on, ettei näitä(kään) herkkuja kauheasti näe ruokakaupoissa saati jatkojalostettuina? Karviaisissa olisi selvää superfood-potentiaalia. Herkullista, terveellistä, läheltä ja huokeasti. Vai onko ongelma tuo järkyttävän terävä, jokaisen marjan alla piilotteleva piikki pistävä? karviainen2

Minulla on jännä makumuisto Englannista 80-luvulta: supermarketin karviaismarjajugurtti. Se oli aivan tolkuttoman hyvää, vihreistä karviaisista tehtyä ja tuhottoman makeaa. Tuunaan itselleni tuoreista marjoista, hunajasta ja turkinjugurtista oman aamiaisversion, muistoa kunnioittaen.
Muuten syön karviaiset suoraan pensaasta, keitän hilloksi tai purkitan sellaisenaan pakastimeen. Sieltä ne päätyvät talven mittaan pannaritaikinaa koristamaan tai jälkkärikulhoon kuuman kinuskikastikkeen alle (korvaamaan kalliit tuontikarpalot).
Herättelen täällä oman sisäisen Pakastaja-Elvini…