Puutarhaunelmapainajainen

Puutarhassa sipsutellessani huolehdin aina, että olen edustavan ja viimeistellyn näköinen. Koristan hiukseni sesongin tuorein kukkasin. Vietän päiväni ylellisissä cashmir-neuleissa alppiruusuja hoivaten. Kumisaappaanikin ovat Chelsea Flower Shown erikoismallistosta. Kauniisti hoidetut kynteni olen soinnuttanut puutarhani kukkaisteemoihin. Illaksi vaihdan ylleni Alexander McQueenin aidoista kukista kootun, taivaallisen kauniin iltapuvun. 🙂
Ja minähän siis en ikimaailmassa rämmi kasvimaalla kuraisissa haalareissa ja reikäisissä kastuneissa huppareissa, naama tahmeassa pölyssä ja kynnenaluset mustana, kilon savipaakut rähjääntyneistä vanhoista lenkkareista roikkuen, mullanväristä räkää niistäen, ja ruusunpiikkejä käsivarsistani nyppien, väsyneenä, kiukkuisena ja pahanhajuisena kompuroiden, kiroillen ja vannoen kostoa ampiaiselle, nokkoselle, karviaisenpiikeille, tylsille oksasaksille, katkenneelle haravalle, haljenneelle sadevesiämpärille ja yliluonnollisen sitkeille juurakoille.
Pois se minusta, se on joku ihan muu. Ikinäikinä se en ole minä. Enhän?

kuvat:
1. turborotfl, 2. arelastudio 3. hunterboots 4. ideafornail 5. Alexander McQueen

Basilikanpoikasia

Keittiö on juuri nyt kuin mikäkin viherhautomo, kaikki tasot täynnä basilikanpoikasia, korianterinpentuja, lamopinaattivauvoja ja jos jonkinlaista muuta versoa, alkua ja taimentapaista.

Ihme juttu, että jos siemenpussissa lukee ‘parasta ennen 2012’, ne itävät vuonna 2015 sataprosenttisesti, mutta jos siellä on maininta vuodesta 2016, yhtään mitään ei tapahdu. Kuranttia kamaa nuo vanhemmat ja kypsemmät, näemmä. Vai voisiko johtua siitä, että ovat saaneet talvehtia nätissä laatikossa…

#Lördagsmys 25.4.#

Huomio! Huomio! Lauantaina on stadissa kaikenlaista kivaa kaupallista häppeningiä.
Jos Kun lähdette liikenteeseen, menkää katsomaan ainakin nämä:
Fashion Stock Sales Vanhalla Ylioppilastalolla klo 10-18. Edustettuna yli 50 designer-merkkiä ja putiikkia.
Torikortteleiden Naapuripäivä juhlistaa Kiseleffintaloa ympäristöineen musiikin, pubi,- ja kahvilaherkkujen ja keväisen ohjelman kera.
Kierrätystehdas häppeningi la-su klo 10-17 kokoaa Kaapelitehtaalle yli sata ekologista yritystä fillarimekaanikoista katukeittiöihin.
Jos shoppailu ei nappaa, voitte ainakin käydä ihmettelemässä Guggenheimin arkkitehtuurikilpailun finalisteja Taidehallilla. Ja lopuksi vielä kaikkien lapsellisten ykkönen, Lintsin kauden avajaiset!

Ai miten niin muka ei oo mitään tekemistä? Bon weekend!

(kuva: Hermes 2013)

Vihreää verbaliikkaa

Taimiluetteloiden lukemisen voi ottaa myös tehokkaan verbaalijumpan kannalta. Kasvien nimissä kun vain mielikuvitus on rajana. Niiden on oletettavasti tarkoitus kuvata kasvin ulkomuotoa. Miltä siis näyttävät peruukkipensas, sateenvarjomagnolia, ryöppysinisade ja kotkansiipi? Usein nimi peilaa taimen kasvutapaa tai paikkaa, kuten näissä: ryömivä sinikataja, riippanutkansypressi, surukuusi tai varjorikko.

Moni nimi kai kuulostaa ammattipuutarhurin korvaan ihan arkiselta, mutta amatöörin päässä ne ovat lähinnä huolestuttavia, kuten mooseksenpalavapensas, metallipiikkiputki, varjosiippa tai palavarakkaus. Vielä oudommasta päästä ovat esim. sokeahiirenporras, etelänmunkki, jättipärskäjuuri ja purppurapeikonpähkinä.

Joissain kasveissa on vähän ällö klangi, tyyliin mykerömaksaruoho, sianpuolukka tai kääpiöhappomarja. Jotenkin vastenmielisiä. Ja tuttuja mutta hassuja ovat ainakin punahattu, mirrinminttu, nukkapähkämö, keltakonnanlilja ja elefanttiheinä. Listalta puuttuvat vielä erilaiset vaiverot, näsiät, sorsimot, peipit ja mitänäitänytolikaan.Taimitarhalla voisi vähän viisastella: ”Päivää, ottaisin yhden röyhytataren.” ”Anteeksi, missä teillä on rentoakankaaleja?” ”Saisinko yhden pimpinellan, kiitos.” (Puutarhahulluilla on aika halvat huvit.)

Lapiot tanassa, sanat solmussa, ketterästi kasvikauppaan, mars!

kuvat: http://fun-gallery.com/funny-pics/creative/creative-garden-design-3803/ ja http://homegardenseedsorganic.com/tag/crazy-gardens/

Vaalilaput silmillä

Mikähän siinä on, että eduskuntavaaleja pitää (taas) seurata pelon ja kauhun sekaisin tuntein ja tekee mieli laittaa kaikki mahdolliset suojat silmille (ja korviin myös). Filtterit, kalvot, aseet ja muut esteet on otettava käyttöön.

Tai sitten voi mennä laput silmillä. Asioilla on kuitenkin tapana pyöriä ympyrää kuten aina ennenkin. Aurinkolasit sen todistavat: näissä kuvissa on laseja 40,-50,- ja 60-luvuilta sekä tämän kevään malleista. Erotatko uudet ja vanhat toisistaan?

Niinpä, erot ovat hiuksenhienoja, mutta sitäkin tärkeämpiä. Vähän kuten politiikassakin…

1. kuva: Rod Miller, 2. kuva Jeremy Scott 2011, mustareunaiset kuvat Safilon arkistosta, 4. kuva Mykita, 6. kuva Linda Farrow/3.1Philip Lim ja 8. kuva Hakusan ss2015.

Pelastusmekkoja

Pelastusmekko on vaate, joka toimii aina ja kaikkialla. Se on helppo, tyylikäs, imarteleva, laadukas ja muuntautumiskykyinen. Siinä voi nukkua tai vastaanottaa vieraita, paiskia hommia tai patsastella iltariennoissa. Sen voi kuorruttaa koruilla tai kumisaappailla, tarpeen mukaan. Se ei petä laatunsa, muotonsa tai iättömuutensä puolesta. Se on ihmevaate, joka pelastaa tilanteen, aina.

Sellaisia vaatteita on saapunut Annankadulle, suunnittelija Anna Ruohosen putiikkiin. Huolella suunnitellut, hyvistä materiaaleista valmistetut vaatteet ovat investointeja omaan huolettomaan hyvinvointiin. Ne istuvat tämän hetken muodin minimalistiseen tyyliin linjakkuudellaan ja puhuttelevat suomalaista siinä missä ranskalaistakin kuluttajaa käyttömukavuudellaan. Materiaaleista vinoonleikattu trikoo, napakka kreppi ja pehmeä bambu tekevät ihmeitä yhden jos toisenkin kurveille.

Anna Ruohosen suunnittelutyön ydin on juuri tinkimättömyys materiaaleissa. Laadukas trikoo on kotimaista, samoin kuin pieteetillä tehty ompelutyö, josta vastaa pieni ammattilaistiimi Hattulassa. Olisiko tämän tyyppisistä, less-is-more konsepteista pelastajiksi suomalaiselle tekstiiliteollisuudelle laajemminkin?
Kannatetaan!

Anna Ruohonen Paris Concept Store, Annankatu 13, Hki 12

Ryhmäkuva: Victor Matussiere , aloituskuva Lauri Eriksson

ps. Muistaakseni pelastusmekko-sanan lanseerasi aikoinaan pikkuliten-blogia pitävä Nina.

Sinivuokkoja, sweet!

Väripilkkuja pihamaalla. Kauniita!
Onneksi, näillä pysyy puutarhurin mieli sentään plussan puolella pihassa, jossa pikkuonnenpensas on citykaninpaskiaisen toimesta muuttunut isoksi epäonnenpensaaksi ja tulppaanipenkki on kuin viikatteella viilletty. Positiivista on sekin, että iiiihan kaikessa on jo silmut, omenapuut on leikattu ja siirtolapuutarhassa muutenkin kaikki hyvin. Tästä tää hommeli taas lähtee!

Sadetakkisesonki

“April showers bring May flowers”
Skandinaviassa ja Englannissa tehdään maailman parhaat sadetakit. Johtuuko se ilmastosta, taipumuksesta teknisiin ratkaisuihin vai silkasta inhorealismista, mene ja tiedä. Pääasia, että enää ei tarvitse kahlata nolla-asteisessa loskassa muovipussi päällä, valinnanvaraa kun on vaikka kuinka:

Stutterheim luottaa sateisen melankolian tuomaan luovuuteen (!!!) ja työstää perinteistä isoisän sadetakkia stailikkaasti uusiksi.

Hunter on kumisaappaiden kunkku ja sadetakkien klassikko.
Hunterbootsit ja viitat ovat mutaisten festareiden pelastus.

Tretorn on pitänyt ruotsalaisten varpaat kuivina jo yli sata vuotta.
Heja Helsingborgs Gummifabriks!

Rains tekee takit tanskalaisen trendikkäästi kaikissa sateenkaaren väreissä ja sporttisissa muodoissa.

Ilse Jacobsen on valloittanut takkimarkkinoita nopeasti monipuolisella mallistollaan.

Christopher Raeburnin mallisto alkoi sadetakeista ja laajenee muuhun pukeutumiseen. Poikkeuksellinen järjestys.

Yhteistä näille uusille ja/tai perinteisille merkeille on se, että ne ovat tehneet sadetakista muodikkaan, haluttavan arkivaatteen.
Rukan klassikko pärjää kilpailijoilleen kaikessa muussa paitsi brändäyksessä. Harmi, kun jo nyt puolet Helsingin hipstereistä kulkee Rukan keltaisessa takissa. Olisiko aika muuttua kuravaatteesta kaupunkikelpoiseksi?