Aamu alkoi herkullisesti “oman elämäni Marie Antoinette” hetkellä; ei ollut leipää, piti syödä leivoksia! Tarkemmin sanottuna omenapiirakkaa. Myös omenatorttua, omenapannaria, omenakiisselillä täytettyjä köyhiä ritareita ja omenasosetta piparkakun päällä on tullut ahmittua, tuoreista ompuista puhumattakaan.
Omenat valloittavat muutenkin koko keittiön. Uunijuuresten sekaan on livahtanut kirpeitä omenalohkoja, samoin sosekeittoon. Omenafenkolisalaatti, chutney ja mehu on nekin jo testattu.
Paras resepti omenapiirakalle löytyy Prisca Leclercin Tarte Tatin kirjasta ja parhaat omenat jo melkein kaatuneesta, ontosta pihapuusta. (Lisäksi tarvitaan vain voita, sokeria, vehnäjauhoja ja hyvä pannu). Priscan ranskalaisen klassikkokakun kinuskinen omenatäyte on herkullista myös jätskin kanssa tai ihan sellaisenaan, tilkalla calvadosta tai ilman. Nam!
Monthly Archives: August 2016
Satoa
28.8.2016
Sonialle
Suru-uutinen Sonia Rykielistä kosketti eilen syvästi.
Minulla oli ilo ja kunnia olla työharjoittelussa hänen studiollaan Pariisissa 90-luvun alussa. Avustin miestenvaatemallistoa suunnitellutta Tomas Maieria vuoden verran.
Madame kävi osastollamme harvoin, mutta kevätnäytöksen jälkeen hän vei meidät aamiaiselle ja istahti Café de Floren ikkunapöydässä spontaanisti viereeni. Söin munakkaan ja salaattia, Sonia tilasi makkaroita ja hapankaalia.
Studiolle mahtui persoonia: tekstiilistudiolla harjoitteli poika, jolla oli aina kaulassaan suunnaton silkkirusetti. Neulestudion Melanie oli entinen punkkari Englannista ja hänen lähestymistapansa kaikkeen oli “let’s destroy it!”. Miestenvaatestudion johtaja Andrew keikisteli valtaosan päivästä peilin edessä. Sisustustekstiilejä suunnitellut rouva luki salaa postimyyntikatalogeja. Asustesuunnittelusta vastasi nollanollaseiskaksi nimetty nuori mies, joka muka vakoili meitä muita. Sonian tyttärellä Nathaliella oli tuiman tyypin maine.
Muistan myös, miten me studion pikkuapulaiset paheksuimme häiriötä ja juoksimme kameroita karkuun, kun Robert Altman kuvasi Prêt-à-Porter elokuvaansa Rykielin näytöksessä. Näinä selfie-aikoina se kuulostaa suorastaan nostalgisen vanhanaikaiselta. 
Sonia Rykielin rooli ranskalaisen huippumuodin uudistajana on vailla vertaa. Eksklusiiviset couture-talot pakotettiin uuteen maailmaan, kun Rykiel ja japanilaiset uuden aallon suunnittelijat valloittivat Pariisin 70-luvulla. Itsenäinen, vahva suunnittelijanainen, edustuskelpoiset neuleet, laadukkaat valmisvaatemallistot ja moni muu asia tehtiin silloin Rykielin studiolla eri tavalla kuin koskaan ennen. Sonia Rykiel oli aikansa kapinallinen, vaateteollisuuden vallankumouksellinen ja todellinen visionääri. RIP Sonia Rykiel.
kuvat: vogue.com
Taiteiden Yö 2016
Taiteiden yö torstaina 25.8.2016
Tässä minun toimintasuunnitelmani:
Aloitan Kaapelitehtaalta, käyn ainakin keramiikkakeskus Septariassa ja Valokuvataiteen museossa. Kurkkaan Forum Boxiin kävellessäni Design Districtin läpi kohti keskustaa. Katsastan Onar Studiolle Erottajalle kootun “Damask Roses in Space” installaation. Sieltä suuntaan Artekiin, missä esiintyy klo 19 duo Tuomo & Markus. (Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin debyyttilevy on muuten vuoden paras kotimainen!!) 
Illan päätteeksi suuntaan vielä Töölönlahden kautta Kulttuuritehdas Korjaamolle, jos jaksan. Minkälaisia suunnitelmia teillä muilla on?
ps. miljoona muuta mielenkiintoista tapahtumaa osoitteessa http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/
kuvat mm. Septaria (kuvanveistäjä Alex Suomen tekemä pronssiveistos), Onar studios, Cilla’s, Black & White…
Mehiläisiä ja Marimekkoja
Eilen vielä ahkeroin aurinkoisella kasvimaalla kilpaa mehiläisten kanssa. Ihastelin nokkosperhosen siipien ihmeellistä alapuolta ja kauhistelin etanoiden määrää.
Tänään syyssade pyyhkii jo värejä pois ja sähköpostissa vilahtelee Marimekon Pre Spring 2017 mallistojen kuvia.
Missä vuodenajassa tässä nyt oikein pitäisi osata olla?
Jospa valitsen yhdistäväksi tekijäksi kirkkaan kullankeltaisen ja tuiman ukkospilven harmaan. Aksenttina sopivasti mustaa ja tasoitusta vanhan kaarnan ruskeasta. Niillä mennään, sesongista toiseen.
muotikuvat: Marimekko, Pre Spring 2017, myymälöissä alk. joulukuu ’16.
Niki de Saint Phalle
Installed at RMN – Grand Palais, Paris, 17 September 2014 – 2 February 2015.
Taidehallin syksyn suurnäyttely esittelee ranskalais-amerikkalaisen Niki de Saint Phallen (1930-2002) ikonisia töitä. Olen aiemmin törmännyt niihin mm. pariisilaisessa näyttelytilassa, barcelonalaisessa veistospuistossa ja newyorkilaisessa galleriassa, sattumalta ja yleensä siksi, että kuljeskelen eksyksissä (tahallaan tai vahingossa). Ne pääsevät yllättämään aina uudestaan, eikä niille oikein voi olla hymyilemättä. 
Nyt voin kerrankin mennä katsomaan Saint Phallen töitä oikein varta vasten: Taidehallissa on luvassa räiskyvän värikästä ja huumorilla höystettyä elämäniloa, jossa tosin piilee mukana tummaakin tummempia vivahteita.
Photographed during the work’s exhibtion at Grand Palais, Paris, 17 September 2014 – 2 February 2015.
Näyttelyssä pääsen ihmettelemään ainakin mosaiikkipintaisia tanssivia naispatsaita ja räväköitä kollaaseja.
Niki de Saint Phallen säätiön sivuilla avautuu kuva rempseästä ja rajoja rikkovasta kosmopoliitista, joka työskenteli nuoruudessaan mm. Voguen ja Life-lehden mallina. Teokset ovat tekijänsä näköisiä, jälleen kerran.
Veikkaanpa, että näyttelystä saa hyvän positiivisen latauksen alkavaan syksyyn.
Taidehalli, Niki de Saint Phalle 20.8.-20.11.2016
Tervetuloa TRE!
Viikonloppuna avautunut design-lifestylemyymälä TRE täyttää tyhjiön, joka Helsinkiin jäi Design Forum Finlandin suljettua myymälänsä. TRE on olemukseltaan edeltäjäänsä rennompi, valikoimiensa puolesta monipuolisempi ja asenteeltaan paljon freesimpi. Sympaattinen tuotevalikoima houkuttelee ja viherkasvien runsaus antaa pelkistetylle tilalle lempeän loppusilauksen.
Ensivisiitillä mukaan tarttui pitkään ostoslistalla ollut Sami Tallbergin villiyrttikirja ja juuri sopivasti ‘kouriintuntuvat’ Raaka Rån kupit.
Testattu ja herkulliseksi todettu kahvila/kasvisravintola Cargo sopii sekin mainiosti mukaan kuvioon. 
Kiva, että TRE ehti mukaan keskieurooppalaisten elokuiseen lomarytmiin. Onnittelut tiimille, hyvältä näyttää!
Stadissa, Lust for life, nyt!
Elokuu Helsingissä on iihana.
Kesäkelit, kulttuuririennot ja stadiin sopiva säätö ja säpinä, mitäikinä.
Täällä on nyt kaikki: voi pomppia Flow:n eturivistä yrttipenkkiin, koirapuistosta kahvilaan ja karhunvattupensaasta takaisin levykauppaan, joka on täynnä coolia kansainvälistä musiikkipopulaa; äänitaiteilijoita matkalla Venetsian biennaaliin, ruotsalaisia dj:tä, suomalaisia muusikoita, festarivieraita, levyfriikkejä, musadiggareita, jne. … you name it!
Kaikki positiivinen häppeninki on jo täällä mutta kukaan/mikään ei ole vielä nuupahtanut kaamoksen alakuloisuuteen. I’m loving it. Pitää olla tässä, nyt.
ps. ei mitään hajua, miksi Kermit-sammakko hengaa kulmilla. 🙂
pps. Thank you Flow / Iggy Pop, 69 v. /Lust for life!!
Elojuhlat 2016
Vallilan siirtolapuutarhalla vuoden kohokohta on Elojuhla.
On puheita (tänä vuonna apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri), esityksiä, lettuja, arpajaisia, hernerokkaa, kakkua, säilykkeitä, satoa, jne.
Retrofiiliksiä.
Kaupunkiviljelyä, kimppakahvila ja lähituotantoa. Kirppari, lettukojua ja paikallisia artisteja. Symppis meininki.
Aidosti oikeesti, ei mitään teennäisiä hipsterikuvioita. Ei kiukuttelua elitismistä, vaan tyytyväistä sadonkorjuujuhlaa ja stadilaisia perinteitä. Yksinkertaisesti, tykkään!
Päivän marjat
Olen pyhästi vannonut, etten heiluttele kännykkäkameraa ravintolassa vaan keskityn nauttimaan ateriasta. Ruoasta, juomasta, tunnelmasta, seurasta, miljööstä jne.
Mutta eilen eteeni tuotiin annos, joka oli aivan PAKKO ikuistaa:
sesongin marjoja ja piimähyytelöä Ateljé Finnen jälkiruokalistalta.
Maistui yhtä hyvältä kuin näytti. Taivaalliselta!
Poikkeus vahvistaa säännön, kerta kiellon päälle ja vannomatta paras, tämän yksittäisen hairahduksen jälkeen puhelin todellakin pysyy taas visusti piilossa. Vannon, wallah!
Haipakka 