Vaatemerkki Enföld jäi kaivertamaan vuodenvaihteen Nykin reissulta. Greenwich Villageen Bleecker streetille ilmestyneen putiikin vaatteet ja asusteet olivat minusta poikkeuksellisen kivoja, omintakeisen kekseliäitä ja rennosti taiteellisia, juuri sellaisia mistä helposti tulee garderobin kulmakiviä. 
Enföld on yllättäen japanilainen ja kuuluu samaan konserniin Kiinaa valloittavan Moussy-teinimerkin kanssa. Villagen putiikki on ainoa Japanin ulkopuolella eikä nettikaupastakaan ole Euroopassa iloa, se on suunnattu kotimaansa kuluttajille ja sen mallistot näyttävät paljon Nykin putiikkia vaatimattomammilta.
Voisin hyvin kuvitella, että muutkin esimerkiksi Samujin, Dustyn tai VainioSeitsosen vaatteisiin mieltyneet innostuisivat Enföldin mallistoista.
On oikeastaan aika mukava huomata, että vieläkin on mahdollista haavehtia vaateostoksista, joita ei voi hoitaa kotimaasta käsin tai kotisohvan uumenista.
Tag Archives: Samuji
Ihana Modigliani Ateneumissa
Ateneumiin avautuu perjantaina laaja retrospektiivinen näyttely taidemaalari ja kuvanveistäjä Amedeo Modiglianin töistä.
Valokuvat, maalaukset, piirustukset ja veistokset esittelevät intiimin tunnelmallisesti Modiglianin maailman. Näyttely on kuin pikainen aikamatka Montmartren ja Montparnassen 1900-luvun alun turmiollisen intensiiviseen taiteilijayhteisöön.
Odotukset tiedotustilaisuuteen mennessäni olivat korkealla, sillä Modiglianin julisteet koristivat jo teininä seiniäni. Taidekirjojen kuvista on sittemmin useaankin otteeseen haettu monenlaista inspiraatiota erilaisiin koulutehtäviin. Cerrutin tekstiilistudion työharjoittelussa Moligliani-postikortit puolestaan paketoitiin värireferensseiksi silkkuhuiveille, jne. jne. Onpa tullut pientä kinaakin erään opettajan kanssa siitä, pitääkö muotikuvituksissa pysytellä kasvojen oikeissa mittasuhteissa vai saako niitä venyttää “modigliaanisti” (saa, jos sen tekee liioitellen ja kärjistäen).
Nykyäänkin vaikkapa Samujin tai Marimekon vaatteista saattaa muistua mieleení jokin tietty Modiglianin teos. Selkeys ja vahvuus yhdessä puhuttelevat, samoin se selittämätön intensiteetti, jolla maalausten ja veistosten henkilöt ottavat tilansa. Niiden rauhallisen tunnelman alla näyttäisi aina piilevän ripaus räjähdysaltista boheemia avant-gardea. Maalauksissa on aina myös sellaista syvällistä eleganssia, jota aika ei syö.
Näyttely ei pettänyt. Ateneumin salit sopivat saumattomasti yhteen teosten ja valokuvien kanssa. Niissä voisi viipyillä vaikka kuinka kauan. Minulle Modigliani on ehdottomasti yksi modernin taiteen kiinnostavimmista taiteilijoista. Suosittelen lämpimästi!
Amedeo Modigliani Kansallisgalleria Ateneumissa 28.10.2016-5.2.2017.
kuvat
1. Philip Bernard 3. Anna Marceddu / Modigliani Institut Archives Légales 4. Roger-Viollet, Paris / Bridgeman Images 5. © RMN-Grand Palais (Musée Picasso, Paris) / René-Gabriel Ojéda 6. Michel Bourguet.
Kiireesti Kolmikulmaan
Hei, nyt olisi tosi hyvä hetki tehdä rundi Erottajalla, Dianapuiston ympäristössä. Nähtävää on paljon: 
Woodnotes+Nikarin pop-up Yrjönkadulla sulkeutuu pian. Varsinkin Ritva Puotilan kiehtova moodboard kannattaa käydä heti katsomassa.
Melkein viereisellä Republik of Fritz Hansenilla voi ihastellla Arne Jacobsenin Seiska-tuolista tehtyjä designversioita 21. syyskuuta asti ja katsastaa samalla Georg Jensenin uusi kiinnostava Urkiola sarja.
Puiston toisella puolella Urban a muotiputiikin etuosan on vallannut suloinen uusi ‘Wild Things’ kukkakkauppa.
Parin askeleen päässä, sisäpihan suojassa esittäytyvät 10. syyskuuta asti Samujin syysmuodin ja sisustusten ohessa uniikit taideteokset, jotka on tehty luonnonkivestä tai keraamisista laatoista. ABL artesan x Samuji designer-showcase on osa Helsinki Design Weekin ohjelmaa.
ps. onko kukaan koskaan kuullut yhdenkään stadilaisen tai kenenkään muunkaan puhuvan Kolmikulmasta? Minusta tämä alue on aina ollut Erottaja tai Dianapuisto, mutta Kolmikulma kuulemma vilahtelee kaupungin virallisessa nimistössä.
Peikonlehdet portaissa
Galleria Heinossa oli tammikuussa esillä Elina Brotheruksen kuvia. Vaikuttavia. Elävien vihreiden kasvien kaipuuni alkaa tähän aikaan vuodesta kuitenkin olla niin raastava, että muistan kuvista vain yhden:
Viherkasvit pitävät puutarhaihmiset hengissä talven yli. Sehän me tiedetään. Mutta se, miten niitä on nyt yhden jos toisenkin putiikin somisteena, on uutta. Tai ei niinkään uutta, vaan suorastaan 70-lukulaista, mutta jotenkin freesin oloista kuitenkin. Ja seiskytluvulta juurikin palailee esimerkiksi peikonlehti, joka on nyt näköjään vähintäänkin hip ja hop ja pop, koska yhden ainoan keskustassa piipahduksen aikana huomasin niitä vähän joka toisessa putiikissa ja Stockalla, Granitissa, Marimekossa, Samujissa,… 
Vastaavaa täpinää oli huomattavissa viikunapuiden ympärillä viime keväänä, kun niitä oli joka ainoassa ruotsalaisessa sisustusalan lehdessä, mainoksessa ja esitteessä, mutta ne pirulaiset tiputtavat lehtensä talveksi ja tuoksahtavat kissanpissalta, samalla tavalla kuin puksipuut.
Mikähän voisi olla ensi kevään it-kasvi? Samapa tuo, koska pientäkin pienempi täppä elävää vihreää tekee ihmeitä pakkassään kuivattamalle sisäilmalle. Ja hyvä niin, koska koskaan ei ole liikaa vihreää kaupungissa.
Haipakka 