Mustia marjoja

mustikkakärpänen2xxxx

Mitä silloin pitää tehdä, kun mustanpuhuva ukkoskuuro rymistää yli kesken puutarhavisiitin? No, piiloudutaan mökkiin ja synkistellään sadon kanssa, sen väritys kun sopii aikas hyvin tunnelmaan. Onneksi ukkonen oli ohi nopeammin kuin ehdin ahmia kippojani kuppejani tyhjiksi. boysen3mustikkakärpänen3

Ruuallahan ei tunnetusti saa leikkiä, mutta jos pensasmustikkasato on valtaisat 5 mustikkaa ja ikkunalaudalla kökkii sopivasti iso peltikärpänen, niin eihän sellaista kiusausta voi vastustaa. 🙂 Taideterapiaa kännykkäkameralla, daa! Ukkonen on siihen ihan riittävän hyvä tekosyy. xxmustikkakärpänen

Karhunvatukasta saan tänä vuonna ihan tolkuttoman ison sadon ja pensasmustikasta taas toivottoman pienen, joku balanssi kai siinäkin…

Muoti, syksy 2015

marc-jacobs_david_sims

Kas tässä yksi syksyn inspiroivimmista muotikuvista.
Uijui, miten hyvännäköinen kampanja!
Syksy ’15, ei ihan vielä täällä mutta jo ajatuksissa…Winona-Ryder-Fall-2015-Campaign-Tom-Lorenzo-Site-TLO-1tumblr_nra2npNN1G1qcvii9o1_1280tumblr_nt14qrOPgh1qcvii9o1_500

valokuvaaja David Sims, suunnittelija Marc Jacobs

Kimalaiset

kim1kim2kim3kimakimalHyvä pöhinä näillä pörriäisillä. Hiiiirrrrrveä hoppu….
Viihtyvät ilmeisen hyvin osoitteessa Pallo-ohdake, Kugeldistel.
Unohduin tuijottamaan, aika pysähtyi, onneksi ei ollut kiire mihinkään (taisi olla eka kerta tänä kesänä).
Just tältä elokuisen sunnuntain pitääkin näyttää ja tuntua.

Muumimamman marjat

pvm2

Marjojen poimiminen on kivan meditatiivista puuhaa, siinä tulee samalla mietiskeltyä kaikenlaisia huipputärkeitä asioita. Kuten esimerkiksi muumeja. image_view.php

Punaviinimarjoista nimittäin tulee aina ensimmäisenä mieleen muumimamman kuva Tove Janssonin ‘Kuinkas sitten kävikään’ kirjassa.  Siinä hän istua pönöttää tyynen rauhallisena ruusujen ympäröimänä ja syli täynnä marjoja. Kerrassaan hurmaava!muumm1

Mistähän löytäisin reseptin tuolle Pikku Myyn ja Mymmelin punaviinimarjamehulle?muum

‘Kuinkas sitten kävikään’ on kaikin puolin vertaansa vailla. Kurkistusaukot ovat nerokkaita! Osaan tekstin edelleen ulkoa sanasta sanaan. Tutut lapsiperheet ulkomailla saavat kirjan melkein automaattisesti tuliaisiksi Suomesta. (Paitsi, jos sen ranskankielinen painos on loppu kirjakaupasta ja pitää tyytyä toiseksi parhaaseen, eli ‘Kuka lohduttaisi Nyytiä’ -kirjaan.)pvm3

Punaviinimarjojen kerääminen on kilpajuoksua minun ja rastasparven välillä. Marjat ovat ensin liian raakoja tai kohta melkein liian kypsiä ja jossain siinä välillä ne yhtäkkiä häviävät. Mutta ei se mitään, olen päättänyt suhtautua asiaan muumimamman tyyneydellä. Muumimamma-moodilla. En kylläkään onnistu tekemään sitä yhtään niin tyylikkäästi kuin hän siellä viinimarjojensa keskellä…

Aurinkoista viikonloppua!

ps. Mamma marjoineen löytyy myös Finlaysonin uudesta puuvillakankaasta.

Herkkuvärit

art

Kaunista sunnuntaita kaikille! Terveisin, oreganonkukka ja keltainen kesäkurpitsa. Kasvimaa kuittaa.

Herkut maljakossa

pk1

Olen joskus vuosia sitten (dinosaurusten aikaan) saanut porttikiellon erääseen pariisilaiseen trendikahvilaan. Syy ei ollut minun, vaan pöytäseurueen kahden muun jäsenen, pennittömän viulistin ja väsyneen valokuvaajan. Ne söivät nälkäänsä pöytää koristaneen minttupuskan ja tarjoilija sai aivan hirveän raivarin! Oi niitä aikoja! 🙂
Siitä lähtien olen ollut sitä mieltä, että syötävät ruokapöydän koristeet ovat ne kaikkein parhaat, kauneimmat ja tunnelmallisimmat. Esimerkiksi viime viikolla hehkuttamani kukkiva parsakaali sopii salaatin lisäksi vallan mainiosti myös maljakkoon. Yrtit toimivat tietenkin aina, kukkivina tai ei, ja taisin joskus jopa leikellä marjapensaiden oksia isoon asetelmaan sillä ajatuksella, että tuleepahan tehtyä pensaiden karsinta ja sadonkorjuu kertalaakista. Satokauden aikaan kasvimaalla kaikki on jo ryöpsähtänyt niin suureksi, että niistä saa helposti tehtyä valtavia koristuksia isompiinkin hippaloihin. pk2

Osviittana mittakaavasta: parsakaalinkukinnon kaverina kuvassa puutarhacrocsit kokoa 39.
Minkälaisissa ruokapöydissä Christopher ja Victoire nykyään mahtavat viihtyä…?

Superkarviaiset

karviainen3

Nää vyöryilis nyt vuorostaan pöytää pitkin…
karviaiset ovat tänä vuonna poikkeuksellisen isoja, makeita ja runsaslukuisia!
Mikähän siinä on, ettei näitä(kään) herkkuja kauheasti näe ruokakaupoissa saati jatkojalostettuina? Karviaisissa olisi selvää superfood-potentiaalia. Herkullista, terveellistä, läheltä ja huokeasti. Vai onko ongelma tuo järkyttävän terävä, jokaisen marjan alla piilotteleva piikki pistävä? karviainen2

Minulla on jännä makumuisto Englannista 80-luvulta: supermarketin karviaismarjajugurtti. Se oli aivan tolkuttoman hyvää, vihreistä karviaisista tehtyä ja tuhottoman makeaa. Tuunaan itselleni tuoreista marjoista, hunajasta ja turkinjugurtista oman aamiaisversion, muistoa kunnioittaen.
Muuten syön karviaiset suoraan pensaasta, keitän hilloksi tai purkitan sellaisenaan pakastimeen. Sieltä ne päätyvät talven mittaan pannaritaikinaa koristamaan tai jälkkärikulhoon kuuman kinuskikastikkeen alle (korvaamaan kalliit tuontikarpalot).
Herättelen täällä oman sisäisen Pakastaja-Elvini…