Puupään piha

Mieletöntä, että pihassa kukkii yhtaikaa luumu, kirsikka, päärynä ja omena. Saisinkohan niistä tänä kesänä ensimmäistä kertaa satoa? (Huijaan, viime vuonna tuli jo yksi kirsikka!)
Pikkupuissa on vielä nimilaput tallella, onneksi, muuten en muistaisi, mikä on mikäkin. Eihän noita kukkasia amatööri erota. Eikä tämmöinen tekstien kanssa räpeltäjä vapaaehtoisesti tee vapaa-ajallaan mitään muistiinpanoja, tietenkään. Onneksi puut eivät ole latvasta yhtä lahoja kuin minä. Hah!

(kuvat: 1.luumu, 2.päärynä, 3.omena, 4.kirsikka, ehkä)

Jäkä jäkä jäkälää

Jäkälä. Omituinen eliö. Mystinen suorastaan. Kummallisella tavalla kaunis. Loskasateen keskellä, omenapuun kyljessä se on pihan ainoa väripilkku. Jotain äärimmäisen kiehtovaa mikrobitoimintaa siellä selvästi on meneillään. Sen tiedän, että ilmansaasteet vaikuttavat jäkäliin voimakkaasti ja niiden kautta asiaa voidaan tutkia, mutta oksasavotan keskellä ei ehdi kuin vähän ihmetellä jäkälien värejä ja muotoja. Minusta tuntuu, että tuollainen vähän ilkeä sitruunahaponkeltaisen ja haalistuneen turkoosin yhdistelmä voisi olla kesän trendivärikarttojen kärjessä, ainakin asusteissa.

Jäkälät ovat inspiroineet designereitakin. Ainakin Germund Paaerilla, Kalevala korun ensimmäisellä suunnittelijalla, oli jäkälä-nimisiä koruja, samoin kuin Valo-korulle 70-luvulla työskennelleellä Hannu Ikosella. Molempia korusarjoja löytyy satunnaisesti vintage-liikkeistä, esim. vancouverilaisesta hopea20.comista ja californialaisesta Glitter Boxista. 70-lukulainen skandinaavinen vintage-koru on kovassa huudossa maailmalla.