Keittiö on juuri nyt kuin mikäkin viherhautomo, kaikki tasot täynnä basilikanpoikasia, korianterinpentuja, lamopinaattivauvoja ja jos jonkinlaista muuta versoa, alkua ja taimentapaista.
Ihme juttu, että jos siemenpussissa lukee ‘parasta ennen 2012’, ne itävät vuonna 2015 sataprosenttisesti, mutta jos siellä on maininta vuodesta 2016, yhtään mitään ei tapahdu. Kuranttia kamaa nuo vanhemmat ja kypsemmät, näemmä. Vai voisiko johtua siitä, että ovat saaneet talvehtia nätissä laatikossa…
Hulluilla on halvat huvit, minulla ainakin. Ostin itselleni kesän kolmella ja puolella eurolla! Tai ainakin tuli sellainen fiilis, kun löysin ruokakauppareissulla aivan älyttömän muhkean basilikaruukun. Hiphei, Arabian k-supermarket ja Varpion puutarha, tykkään!
Olen sitä paitsi harrastanut näiden “vihreiden sisustuselementtien” hankkimista ruokaosastoilta ennenkin. Esimerkiksi ylläoleva, näkösuojan virkaa tekevä kasvi on Stockan Herkusta ostetun tamarillon eli puutomaatin siemenestä kasvatettu.
Taidan muutenkin tykätä vihanneksista ja yrteistä enemmän kuin kukista. En ikinä väsy niiden kummallisten koukeroiden ja hienojen muotojen katselemiseen…
Mikroskooppisten siementen kanssa näpertely ei sovi kaikille, mutta ei anneta sen häiritä viljelyshommeleita. On muitakin konsteja. Testasin, suostuuko ruokakaupasta ostetun basilikan oksa kasvattamaan itselleen juuret pelkän veden voimalla. Näin hyvin se onnistui:
Pari viikkoa ikkunalla ja noin komeat juuret! Saa nähdä, suuttuuko, kun joutuu multaan…
Myös minttua kannattaa lisätä pistokkaista, se juurtuu pomminvarmasti (myös viereisiin ruukkuihin, jos oksa saa nojailla mullan pintaan).
Pysyttelen muutenkin rehuineni ikkunoiden sisäpuolella niin kauan kun sade tulee alas valkoisessa muodossa. Osaatteko arvata, mikä tuo jättilehtinen “viherverho” on? Se on tamarillo eli puutomaatti, Stockan Herkusta ostetun hedelmän siemenistä yhdessä syksyssä kasvatettu. Miksiköhän kaikki kasvatusprojektini aina liittyvät tavalla tai toisella ruokaan?
Haipakka 