Jäkälä. Omituinen eliö. Mystinen suorastaan. Kummallisella tavalla kaunis. Loskasateen keskellä, omenapuun kyljessä se on pihan ainoa väripilkku. Jotain äärimmäisen kiehtovaa mikrobitoimintaa siellä selvästi on meneillään. Sen tiedän, että ilmansaasteet vaikuttavat jäkäliin voimakkaasti ja niiden kautta asiaa voidaan tutkia, mutta oksasavotan keskellä ei ehdi kuin vähän ihmetellä jäkälien värejä ja muotoja. Minusta tuntuu, että tuollainen vähän ilkeä sitruunahaponkeltaisen ja haalistuneen turkoosin yhdistelmä voisi olla kesän trendivärikarttojen kärjessä, ainakin asusteissa.
Jäkälät ovat inspiroineet designereitakin. Ainakin Germund Paaerilla, Kalevala korun ensimmäisellä suunnittelijalla, oli jäkälä-nimisiä koruja, samoin kuin Valo-korulle 70-luvulla työskennelleellä Hannu Ikosella. Molempia korusarjoja löytyy satunnaisesti vintage-liikkeistä, esim. vancouverilaisesta hopea20.comista ja californialaisesta Glitter Boxista. 70-lukulainen skandinaavinen vintage-koru on kovassa huudossa maailmalla.
Monthly Archives: March 2015
Pellavaista
Tämä on puhdas vahinko, ei missään nimessä mikään suunniteltu statement:
meillä on verhon värinen koira, koiran värinen lattia ja lattian värinen verho.
Pirunmoinen pellavansävyinen kierre!
Kokonaisuus on harmonisen helppo juu ja kaikin puolin rauhallinen joo, mutta myös ääh hajuton ja plääh mauton. Turvallisuudessaan toimiva, yllätyksetön osiensa summa. Jotain kirkastusta skenario selvästi kaipaa!
Pää patterin välissä goisaava Into laitetaan pikimmiten pesulle vaalenemaan ja lattialle näytetään juuriharjaa. Verho selviää tuuletuksella ja tukistuksella. Se on Marimekon tehtaanmyymälästä puoli-ilmaiseksi ostettua raakapellavaa, joka on leikelty jo kolme kertaa eri muotoon, saumurinsaumat vaan lisääntyy kierros kerrallaan. Kämpästä toiseen, suojaverhosta ikkunaan, neljästä pienestä ikkunasta yhteen isoon, raakareunainen kankaanpala on onnistunut sopeutumaan tilaan kuin tilaan. Se on ja pysyy. Ehkä kuvasta puuttuva palikka eli keväinen kirkastus onkin vaan päivänvalo…
Värikkäämpää pääsiäisviikkoa!
Tsiljoona tsinniaa
Ou nou, nää tyypit otti ja iti kahdessa päivässä.
Hippasen liian aikaista, hitaampikin vauhti olisi kyllä riittänyt. Siellähän sataa vielä lunta! Mokailin viime syksynä siementen kanssa sillä lailla, että ne unohtuivat mökkiin, jossa lämpötila käväisi ihan vähän pakkasen puolella. Kirosin, että meniköhän siinä koko varasto piloille. Heittelin osan siemenistä multaan jo nyt, kun epäilin että mikään ei ehkä enää suostu itämään. No, nyt näyttää siltä, että tuollainen lyhyt impromptu kylmäkäsittely teki pelkästään hyvää. Pikakylmäys! Näillä näkymin pihalle tulee ensi kesänä ainakin miljoonabiljoona tsinniaa ja huushollissa syödään pelkkää lehtikaalia…
Sitten vielä oodi kertakäyttömukeille: olen todennut ne supertoimiviksi idätysruukuiksi syystä, että a) tussilla on helppo kirjoittaa nimi mukin kylkeen, b) läpikuultavasta mukista näkee, onko multa kuivaa vai märkää, c) pohjaan on helppo tintata reikiä, d) mukin voi surutta leikata halki ilman, että juuret repeilevät ja tietysti, e) ovat ehdottomasti halvin tapa aiheuttaa itselleen taimien yliannostus!
Huom! Obs! Kevätmessut 26-29.3.2015 Messukeskuksessa.
Salainen puutarha stadissa
Tunnistatteko tämän puiston? Eikö näytäkin houkuttelevalta? Täydelliseltä piknik-puistolta? Ihanalta hengähdyspaikalta vapaa-päivänä? Eksoottiselta lomakohteelta? Onko kuvassa Barcelona, Kööpenhamina, Berliini vai ehkä Amsterdam?
Ei suinkaan! Moni helsinkiläinenkään ei tunnista tätä, mutta kuvissa loistaa stadin salainen puutarha, Alppilan kallioiden piilotettu aarre. Nämä monen monta vuotta vanhat kuvat on otettu Linnanmäen huvipuiston kupeessa Lenininpuistossa, joka on visusti piilossa Kulttuuritalon takana. Poikkeuksellisen monimuotoinen kasvillisuus juontaa juurensa 60-luvun alussa pidettyyn puutarhanäyttelyyn. Eivät tainneet näyttelyn puutarhurit silloin arvatakaan, millaisen ihanuuden he tulivat jättäneeksi jälkipolville.
Ehdotan, että odotellaan pari kohmeista kevätkuukautta ja tehdään sitten tutkimusretkiä eksoottisen kansainväliseen kaupunkipuistoon. Loistovinkki myös ulkopaikkakuntalaisille, joiden pakollisella kesävisiitti-listalla on Lintsi: kiertäkää myös alueen ympäri!
Häädetään huru-ukot penkeiltä ja kiljutaan kilpaa vuoristoradan matkustajien kanssa. Annetaan pussikaljaporukoiden pöhistä keskenään ja toivotaan, että se Hercule Poirot’n näköinen perhosenkerääjä on taas vauhdissa. Ihmetellään vanhaa kantakaupunkia kukkulan laelta ja nautitaan vihreästä pääkaupungista. Kesästadi! Tällaisia huolettomia hetkiä, ihmeellisiä paikkoja, tahallisia eksymisiä ja yllättäviä kohtaamisia sitä etsii ja toivoo löytävänsä ulkomaan reissuilla vaikka niitä tupsahtelee esiin ihan kotikulmilta, kunhan vaan pitää silmänsä auki…
Hiekkamyrsky Helsingissä
Katupöly. Taivas ruskea. Tomupyörre rullaa tiellä. Kurkkua kuivaa. Silmissä hiekkapaperia. Suussa sahajauhoa. Köhköh. Kevät?
Pölykausi on etuajassa joten käytän sitä tekosyynä kääriytyä erilaisiin suojaaviin huiveihin, kaapuihin ja shaaleihin kuin mikäkin beduiini. Maastoudun maisemaan hiekan, tomun ja soran kaikissa sävyissä. Suojaan hiukset, kasvot ja hartiat.
On varmaan ollut juuri tällainen päivä, kun ylellisen Balmuir-merkin perustaja Heidi Jaara on käväissyt pääkaupungissa ja nimennyt osan ihanan pehmeistä cashmir-asusteistaan osuvasti Helsinki-mallistoksi. Todelliset täsmätuotteet tässä ja nyt! Voi vain kuvitella, minkälaisen rutikuivan föhn-tuulen tuivertamaksi pohjoisessa asuva yrittäjä onkaan täällä joutunut. Nimihän on selkeästi täysin “tuulesta temmattu”!
Värivalikoima on toki paljon laajempi, mutta juuri nyt neutraali linja houkuttelee. Heleät kevätvärit sitten vähän myöhemmin. Sitten kun hiekkamyrskykausi muuttuu hiekkarantakaudeksi.
ps. muistatteko, miten Daruden Sandstorm videolla kirmaillaan pitkin Helsinkiä? Voi ei, miten 15 vuoden takainen video voikin nyt katsottuna olla noin liikuttava!
kuvien myssy ja huivit: Balmuir
Hiekka-Simpsonit: kuva ja artisti tuntemattomia.
Perjantain pimennys
Minkäslaisten lasien läpi te tsiigailette auringonpimennystä? Mulla on täysin hyödyttömät kuuden punnan vintage-lasit (matkamuisto Lontoosta) ja hirmu hyvät klassikko-Raybanit. Vaihtelen niitä. Häikäistymisen vaara ei liene suuren suuri, kun pimennys tuntuu olevan vain vähän kirkkaampi eli suunnilleen samaa luokkaa kuin viimeisen puolen vuoden talvinen päivänvalo.
![DGOR_[1]](https://haipakka.files.wordpress.com/2015/03/dgor_1.jpg)
Uskokaa tai älkää, nää haukut on puettu oikeasti koirille suunniteltuihin design-laseihin, merkkiä Doggles originalz. Heh!
Aurinkoista viikonloppua!
Paperiperhosia
Oho, taisin vahingossa vähän askarrella. Miten omituista!
En ole askartelijatyyppiä, en sitten yhtään! Tai en ainakaan myönnä olevani, vaikka kaikki vähänkin origamiin viittaava herättää heti uteliaisuuteni ja kokeilunhalun. Paperin taittelu on vaan jotenkin meditatiivista. Ihailen origami-taitureiden osaamista ja sorminäppäryyttä mutta tykkään loppupeleissä aina eniten niistä kaikkein yksinkertaisimmista muodoista. Myös epäsymmetrisesti vinksahtaneet mallit viehättävät.
Tuli siis puolihuolimattomasti tehtyä pino paperiperhosia. Niissä on tasan kaksi paperinpalaa, jotka on taiteltu vinosti haitarille ja sidottu keskeltä (tai vähän sinne päin) yhteen. Simppeliä. Materiaalina vuoden vanha tanskalainen muotilehti. Mihinköhän noi nyt laittaisi, pois lojumasta pöydän kulmalla…
Ettei vahingossa lipsahda liikaa askartelunpaskartelun puolelle, paljastan, että perhoset valmistuivat lauantaisen leffaillan sivutuotteena melkein itsestään, kiitos Kaurismäen Calamari unionin. Ehkä se selittää tummahkot sävyt. Ja itselle epätyypillisen käytöksen. Vai mitä, Frank?
Tämä sen sijaan ei selityksiä kaipaa:
https://www.youtube.com/watch?v=x_41lpy2PhM
Voimanaisia ja voimavaatteita
Jos treenivaatteesta tulee ensimmäisenä mieleen onnettomat kulahtaneet myllyhousut, on aika tehdä korjausliike. Tai mielellään useampia liikkeitä.
Tuli vaan mieleeni, kun kiinnitin huomiota siihen, miten monen poikkeuksellisen sporttivaatemalliston takana on tarmokas nainen, joka ei löytänyt kaupasta haluamaansa. Nainen, jolla oli visio. Piti siis tehdä itse. Esimerkiksi näin:
Australialainen Lorna Jane vannoo kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin nimeen. Lorna Janen mallistoa tuo Suomeen Asta Laurilan Lavli. Superpositiivinen aussi-meininki siirtyy sitä kautta mantereelta toiselle. Ei kireää hikipinkoilua vaan hyvää oloa, mageesti!
Kari Traa on Norjan lahja freestyle laskettelulle ja lajin olympiavoittaja, jonka tekniset vaatteet myydään kreisillä sloganilla: “for nuns and knockouts” eli vapaasti käännettynä “nössöille ja tyrmääville tyypeille”. Karista ja vaatteistakin huokuu kilpaurheilija huima draivi. Täysillä mennään!
No Balls merkin perustanut englantilainen Sue kyllästyi fudis-tyyliin (no football, please) ja keinokuituihin. Tilalle hän kehitti lempeän bambu-kuituisen malliston, jonka ihanuuksia Suomessa myy porilaisen Sanna Maunumäen monipuolinen pilateskauppa.fi.
New Yorkilaisen Svelda Hollandin luomupuuvilla-mallisto Prancing Leopard sopii joogaan, pilatekseen, tanssiin tai arkivaatteeksi ja se tukee siinä sivussa lumileopardien suojelua. Suomeen mallistoa on tuonut Päivi Nelimarkan Yogastore .
Kanadan Vancouverista startannut Lululemon on saavuttanut kulttimaineen joogasaleilla kautta maailman. Se on hitusen yllättävää, koska merkin valikoimat kalpenevat muiden joogamallistojen vierellä. Jotenkin niistä puuttuu se samanlainen henkilökohtainen ote. Olisiko syy se, että perustaja on mies?!?
Kaiken kaikkiaan tyypeillä on tinkimätön asenne kohdallaan, myös maahantuojilla ja kauppiailla.
Happier, Healthier, Stronger! kuuluu yksi sloganeista.
http://www.lavli.fi
http://www.pilateskauppa.fi
http://www.karitraa.com
http://www.noballs.co.uk
http://www.lornajane.co.au
http://www.yogastore.fi
http://www.prancingleopard.com
http://www.lululemon.com
Mapplethorpe!
Kiasma palaa täydellä rähinällä remonttitauolta perjantaina, 13. 3.2015.
Tätä on odotettu: Robert Mapplethorpen intensiivinen retrospektiivi sopii uusittuihin tiloihin täydellisesti. Näkymät ovat vaikuttavia. Yli 250 teoksen voimalla tehdään selväksi, että Mapplethorpen intohimo oli kuvata äärimmäistä, klassista kauneutta sen kaikissa muodoissa. Kauneuden esiintuojina vain toimivat erotiikka, tuska, kuolema ja nautinto…
Raakuus ja herkkyys, uho ja paljaus vuorottelevat. Mapplethorpe muotoilee kuvauskohteitaan kuin kuvanveistäjä, mutta inhimillisesti. Pari pisaraa väriä hätkähdyttää mustavalkoisen keskellä. 
Ennen näyttelyä kannattaa ehdottomasti lukea Patti Smithin kirjoittama Ihan kakaroita, joka avaa Mapplethorpen taiteen taustoja äärimmäisen intiimisti.
Kiasman museon tilat ja toiminta saivat ylistäviä kommentteja Robert Mapplethorpen säätiön edustajilta. He rankkasivat museon empimättä Euroopan kärkimuseoiden joukkoon. Eikä syyttä. Onnittelut Kiasmalle!
Mapplethorpe Kiasmassa 13.3. – 13.9.2015
Myös muotokuvanäyttely Face to Face ja kokoelmanäyttely Elements ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia.
kuvat 2,4,7 ja 8: Robert Mapplethorpe Foundation
Auringonhiekkaa
Auringonhiekkaa. Kultapölyä. Taikahippusia.
Arkisemmin ehkä vaan siitepölyä, maljakon kukkasista ikkunalaudalle pudonnutta.
Kauneimmillaan tuossa ja nyt, kohta vähemmän ihanasti tuulen tuomana silmät, korvat ja nenät pullollaan (Suun voi sentään pitää kiinni).
Euroopan siitepölytiedot löytyvät täältä:polleninfo.org.
Haipakka 