Jäkälä. Omituinen eliö. Mystinen suorastaan. Kummallisella tavalla kaunis. Loskasateen keskellä, omenapuun kyljessä se on pihan ainoa väripilkku. Jotain äärimmäisen kiehtovaa mikrobitoimintaa siellä selvästi on meneillään. Sen tiedän, että ilmansaasteet vaikuttavat jäkäliin voimakkaasti ja niiden kautta asiaa voidaan tutkia, mutta oksasavotan keskellä ei ehdi kuin vähän ihmetellä jäkälien värejä ja muotoja. Minusta tuntuu, että tuollainen vähän ilkeä sitruunahaponkeltaisen ja haalistuneen turkoosin yhdistelmä voisi olla kesän trendivärikarttojen kärjessä, ainakin asusteissa.

Jäkälät ovat inspiroineet designereitakin. Ainakin Germund Paaerilla, Kalevala korun ensimmäisellä suunnittelijalla, oli jäkälä-nimisiä koruja, samoin kuin Valo-korulle 70-luvulla työskennelleellä Hannu Ikosella. Molempia korusarjoja löytyy satunnaisesti vintage-liikkeistä, esim. vancouverilaisesta hopea20.comista ja californialaisesta Glitter Boxista. 70-lukulainen skandinaavinen vintage-koru on kovassa huudossa maailmalla.