Saanko esitellä: juuripersiljakolmoset Hupu, Tupu ja Lupu!
Nämä nähdessäni muistui mieleeni, miten jossain Harry Potter leffassa juurakot kiljuivat kun niitä nosteltiin ruukuista velhokoululaisten alkeistunnilla…
Sukulaissieluja, selvästikin! 🙂
(Petroselinum crispum var. tuberosum)
Hei, nyt olisi tosi hyvä hetki tehdä rundi Erottajalla, Dianapuiston ympäristössä. Nähtävää on paljon: 
Woodnotes+Nikarin pop-up Yrjönkadulla sulkeutuu pian. Varsinkin Ritva Puotilan kiehtova moodboard kannattaa käydä heti katsomassa.
Melkein viereisellä Republik of Fritz Hansenilla voi ihastellla Arne Jacobsenin Seiska-tuolista tehtyjä designversioita 21. syyskuuta asti ja katsastaa samalla Georg Jensenin uusi kiinnostava Urkiola sarja.
Puiston toisella puolella Urban a muotiputiikin etuosan on vallannut suloinen uusi ‘Wild Things’ kukkakkauppa.
Parin askeleen päässä, sisäpihan suojassa esittäytyvät 10. syyskuuta asti Samujin syysmuodin ja sisustusten ohessa uniikit taideteokset, jotka on tehty luonnonkivestä tai keraamisista laatoista. ABL artesan x Samuji designer-showcase on osa Helsinki Design Weekin ohjelmaa.
ps. onko kukaan koskaan kuullut yhdenkään stadilaisen tai kenenkään muunkaan puhuvan Kolmikulmasta? Minusta tämä alue on aina ollut Erottaja tai Dianapuisto, mutta Kolmikulma kuulemma vilahtelee kaupungin virallisessa nimistössä.
Joskus oikein nätit ruokalajit eivät maistu miltään, mutta Anni Kravin loihtima aamiaiskulho maistui juuri niin raikkaan, tuoreen, terveellisen, herkullisen, jännittävän ihanalta kuin miltä se näyttikin. Ei liian makea, ei liian tuhti, eikä edes liian iso vaan just hyvä. Puolukkavispipuuro potenssiin tuhat.
Herkku tarjoiltiin nimikkeellä “famously delicious smootie bowl” Republik of Fritz Hansen liikkeessä, missä esiteltiin maineikkaan muotoilijan Patricia Urquiolan Georg Jensenille suunnittelema uusi Urkiola mallisto (siitä lisää myöhemmin). Samalla vihjailtiin myös Annin seuraavasta yhteistyökuviosta, joka sekin kuulosti erittäin herkulliselta. Coming soon…
Malttamaton neuloja valitsee paksun langan ja suoran mallin, jota osaa tehdä vaikka silmät kiinni tai telkkaria katsellessa.
Liioiteltu yksinkertaisuus toimii myös hyvänä verryttelynä pitkähkön neulomistauon jälkeen. Mitä simppelimpi sitä parempi.
Into sai patjalleen uuden peitteen Novitan Eco Tube kierrätyslangasta. Paksut puikot (8-10), litteä nauha (ontelokudelanka) ja ainaoikein-silmukat vauhdittivat työtä eikä aikaa mennyt kuin pari leffaa ja muutamat uutiset. (siirryn iltaisin tähän hieman erilaiseen ajanmääritysjärjestelmään) 🙂
Helposta aloituksesta intoutuneena palaan takaisin haastavampien palmikkoneuleiden pariin…
Sain pussillisen puolukoita, kiitos!
Mukana tuli vinkki omena-puolukkahillosta. Hyvää!!
Käytin simppeliä reseptiä: kipollinen putsattuja puolukoita, kolme pientä kaneliomenaa pilkottuna ja sokeria maun mukaan. Keitellään pehmeäksi ja purkitetaan. Valmis. Toimii!
Aamu alkoi herkullisesti “oman elämäni Marie Antoinette” hetkellä; ei ollut leipää, piti syödä leivoksia! Tarkemmin sanottuna omenapiirakkaa. Myös omenatorttua, omenapannaria, omenakiisselillä täytettyjä köyhiä ritareita ja omenasosetta piparkakun päällä on tullut ahmittua, tuoreista ompuista puhumattakaan.
Omenat valloittavat muutenkin koko keittiön. Uunijuuresten sekaan on livahtanut kirpeitä omenalohkoja, samoin sosekeittoon. Omenafenkolisalaatti, chutney ja mehu on nekin jo testattu.
Paras resepti omenapiirakalle löytyy Prisca Leclercin Tarte Tatin kirjasta ja parhaat omenat jo melkein kaatuneesta, ontosta pihapuusta. (Lisäksi tarvitaan vain voita, sokeria, vehnäjauhoja ja hyvä pannu). Priscan ranskalaisen klassikkokakun kinuskinen omenatäyte on herkullista myös jätskin kanssa tai ihan sellaisenaan, tilkalla calvadosta tai ilman. Nam!
28.8.2016
Suru-uutinen Sonia Rykielistä kosketti eilen syvästi.
Minulla oli ilo ja kunnia olla työharjoittelussa hänen studiollaan Pariisissa 90-luvun alussa. Avustin miestenvaatemallistoa suunnitellutta Tomas Maieria vuoden verran.
Madame kävi osastollamme harvoin, mutta kevätnäytöksen jälkeen hän vei meidät aamiaiselle ja istahti Café de Floren ikkunapöydässä spontaanisti viereeni. Söin munakkaan ja salaattia, Sonia tilasi makkaroita ja hapankaalia.
Studiolle mahtui persoonia: tekstiilistudiolla harjoitteli poika, jolla oli aina kaulassaan suunnaton silkkirusetti. Neulestudion Melanie oli entinen punkkari Englannista ja hänen lähestymistapansa kaikkeen oli “let’s destroy it!”. Miestenvaatestudion johtaja Andrew keikisteli valtaosan päivästä peilin edessä. Sisustustekstiilejä suunnitellut rouva luki salaa postimyyntikatalogeja. Asustesuunnittelusta vastasi nollanollaseiskaksi nimetty nuori mies, joka muka vakoili meitä muita. Sonian tyttärellä Nathaliella oli tuiman tyypin maine.
Muistan myös, miten me studion pikkuapulaiset paheksuimme häiriötä ja juoksimme kameroita karkuun, kun Robert Altman kuvasi Prêt-à-Porter elokuvaansa Rykielin näytöksessä. Näinä selfie-aikoina se kuulostaa suorastaan nostalgisen vanhanaikaiselta. 
Sonia Rykielin rooli ranskalaisen huippumuodin uudistajana on vailla vertaa. Eksklusiiviset couture-talot pakotettiin uuteen maailmaan, kun Rykiel ja japanilaiset uuden aallon suunnittelijat valloittivat Pariisin 70-luvulla. Itsenäinen, vahva suunnittelijanainen, edustuskelpoiset neuleet, laadukkaat valmisvaatemallistot ja moni muu asia tehtiin silloin Rykielin studiolla eri tavalla kuin koskaan ennen. Sonia Rykiel oli aikansa kapinallinen, vaateteollisuuden vallankumouksellinen ja todellinen visionääri. RIP Sonia Rykiel.
kuvat: vogue.com
Taiteiden yö torstaina 25.8.2016
Tässä minun toimintasuunnitelmani:
Aloitan Kaapelitehtaalta, käyn ainakin keramiikkakeskus Septariassa ja Valokuvataiteen museossa. Kurkkaan Forum Boxiin kävellessäni Design Districtin läpi kohti keskustaa. Katsastan Onar Studiolle Erottajalle kootun “Damask Roses in Space” installaation. Sieltä suuntaan Artekiin, missä esiintyy klo 19 duo Tuomo & Markus. (Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin debyyttilevy on muuten vuoden paras kotimainen!!) 
Illan päätteeksi suuntaan vielä Töölönlahden kautta Kulttuuritehdas Korjaamolle, jos jaksan. Minkälaisia suunnitelmia teillä muilla on?
ps. miljoona muuta mielenkiintoista tapahtumaa osoitteessa http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/
kuvat mm. Septaria (kuvanveistäjä Alex Suomen tekemä pronssiveistos), Onar studios, Cilla’s, Black & White…
Eilen vielä ahkeroin aurinkoisella kasvimaalla kilpaa mehiläisten kanssa. Ihastelin nokkosperhosen siipien ihmeellistä alapuolta ja kauhistelin etanoiden määrää.
Tänään syyssade pyyhkii jo värejä pois ja sähköpostissa vilahtelee Marimekon Pre Spring 2017 mallistojen kuvia.
Missä vuodenajassa tässä nyt oikein pitäisi osata olla?
Jospa valitsen yhdistäväksi tekijäksi kirkkaan kullankeltaisen ja tuiman ukkospilven harmaan. Aksenttina sopivasti mustaa ja tasoitusta vanhan kaarnan ruskeasta. Niillä mennään, sesongista toiseen.
muotikuvat: Marimekko, Pre Spring 2017, myymälöissä alk. joulukuu ’16.
Haipakka 