Marjojen poimiminen on kivan meditatiivista puuhaa, siinä tulee samalla mietiskeltyä kaikenlaisia huipputärkeitä asioita. Kuten esimerkiksi muumeja.

Punaviinimarjoista nimittäin tulee aina ensimmäisenä mieleen muumimamman kuva Tove Janssonin ‘Kuinkas sitten kävikään’ kirjassa.  Siinä hän istua pönöttää tyynen rauhallisena ruusujen ympäröimänä ja syli täynnä marjoja. Kerrassaan hurmaava!

Mistähän löytäisin reseptin tuolle Pikku Myyn ja Mymmelin punaviinimarjamehulle?

‘Kuinkas sitten kävikään’ on kaikin puolin vertaansa vailla. Kurkistusaukot ovat nerokkaita! Osaan tekstin edelleen ulkoa sanasta sanaan. Tutut lapsiperheet ulkomailla saavat kirjan melkein automaattisesti tuliaisiksi Suomesta. (Paitsi, jos sen ranskankielinen painos on loppu kirjakaupasta ja pitää tyytyä toiseksi parhaaseen, eli ‘Kuka lohduttaisi Nyytiä’ -kirjaan.)

Punaviinimarjojen kerääminen on kilpajuoksua minun ja rastasparven välillä. Marjat ovat ensin liian raakoja tai kohta melkein liian kypsiä ja jossain siinä välillä ne yhtäkkiä häviävät. Mutta ei se mitään, olen päättänyt suhtautua asiaan muumimamman tyyneydellä. Muumimamma-moodilla. En kylläkään onnistu tekemään sitä yhtään niin tyylikkäästi kuin hän siellä viinimarjojensa keskellä…

Aurinkoista viikonloppua!

ps. Mamma marjoineen löytyy myös Finlaysonin uudesta puuvillakankaasta.