Piia Hännisen ideoima, laadukkaita suomalaisia design-yrityksiä esittelevä Nordic Designers’ Pop-up Shop vol 2 on ajatuksella koottu ja huolellisesti valmisteltu. Kiertelin, katselin, koskettelin ja kokeilin vaatteita ja asusteita avajaispäivänä ja jututin uusia ja vanhoja suunnittelijoita. Mieleen jäi seuraavia ajatuksia, sekalaisessa järjestyksessä:
1. Mahtavaa, että pop-upin pienillä design-merkeillä alkaa olla brändi-imago hallussa: kaikki on logoa, hintalappuja ja markkinointia myöten huolella työstettyä.
2. Ylpeys omaan osaamiseen näkyy ja siitä uskalletaan puhua innostuneesti. Hienoa!
3. Laatu on parantunut huimasti. Käytössä on aitoja, ekologisesti ja eettisesti valmistettuja materiaaleja. Perinteitä kunnioitetaan.
4. Suomessa on vielä tallella kutomoissa ja neuletehtaissa opittua ja hiottua huippuosaamista, jota nuoret suunnittelijat arvostavat.
5. Suomalainen suunnittelu on yksilöllistä ja rohkeaa, mutta se osataan myös suhteuttaa käytännöllisyyteen.
6. Pop-upin tuotteita hypisteltyäni monen ulkomaisen ketjumyymälän halpisvaatteet tuntuivat vertailussa aika kamalilta rääsyiltä.
7. Jos olisin enkelisijoittaja, unohtaisin hetkeksi bittinikkarit ja siirtyisin tukemaan näitä, konkreettisia käyttöesineitä suunnittelevia ammattilaisia. Koska kulutustottumusten on pakko palautua järjellisiin mittasuhteisiin, pois tuhlauksesta ja pikamuodin akryylikasoista.
8. Haaste: käykää kokeilemassa pop-upin aitoja materiaaleja, katselemassa yksityiskohtia ja testaamassa näppituntumalla, miltä hyvä vaate tai asuste oikeasti tuntuu. Sen jälkeen voitte vertailun vuoksi tunnustella jonkun halpahallin valikoimaa. Ja sitten miettikää, kumman fiiliksen haluatte omalle ihollenne. Väitän, että vaatteet hoitavat käännytystyön ihan itsekseen.
Nordic Designer’s Pop-up shop vol 2 2.9.–29.9.2016.
Kauppakeskus Itis, 1. krs, Stockan päädyssä, Moda Broncoa vastapäätä
ma-pe 10.00–21.00, la 10.00–19.00, su 12.00–18.00
mallikuvat Nomen Nescio, Aarikka ja Poola Kataryna
Melkein viereisellä 
Joskus oikein nätit ruokalajit eivät maistu miltään, mutta 
Suru-uutinen 
Eilen vielä ahkeroin aurinkoisella kasvimaalla kilpaa mehiläisten kanssa. Ihastelin nokkosperhosen siipien ihmeellistä alapuolta ja kauhistelin etanoiden määrää.
muotikuvat: Marimekko, Pre Spring 2017, myymälöissä alk. joulukuu ’16.
Nyt voin kerrankin mennä katsomaan Saint Phallen töitä oikein varta vasten: Taidehallissa on luvassa räiskyvän värikästä ja huumorilla höystettyä elämäniloa, jossa tosin piilee mukana tummaakin tummempia vivahteita.
Näyttelyssä pääsen ihmettelemään ainakin mosaiikkipintaisia tanssivia naispatsaita ja räväköitä kollaaseja.
Viikonloppuna avautunut design-lifestylemyymälä 
Kiva, että TRE ehti mukaan keskieurooppalaisten elokuiseen lomarytmiin. Onnittelut tiimille, hyvältä näyttää!
ps. ei mitään hajua, miksi Kermit-sammakko hengaa kulmilla. 🙂
Muotia, pukeutumista ja vaatteita on Suomessa tapana väheksyä. Niiden roolia elämänlaadun, kommunikaation tai silkan arkisen toimintatehon osana ei oikein osata eikä haluta huomioida. Outoa sinänsä; luulisi, että täällä jos missä vaikkapa talvitakin tärkeys jo todistaisi, ettei ole kyse mistään vähäpätöisestä asiasta vaan suorastaan selviytymistaistelusta.
Naispääosan (Emily Watson) puvut jäävät tarkoituksellisesti taka-alalle. Elokuvan vahvojen miesten välinen kamppailu ei yksinkertaisesti jätä tilaa muille, eikä se tarvitse ylimääräisiä koristuksia. Samalla on kuitenkin myös pakko huomauttaa, että elokuvassa ei tehdä vaatteista numeroa; olisi täysin mahdollista katsoa se piittaamatta tippaakaan puvustuksesta. Minä nyt vain satuin valitsemaan tämän vinkkelin…
Haipakka 