Voi ei. Nolo. Olen vannonut ja vakuuttanut, etten ikinä valokuvaa ruokia ravintolassa. Nyt söin sanani ja otin kuvan kaikista annoksista. Kallion Harjutorille äskettäin avautuneen Vihreä Holvi -korttelibistron annokset vain oli pakko saada ikuistettua, niin kauniita ne olivat. Pikaisella yhden näppäyksen taktiikalla mentiin, ihan salaa nurkkapöydässä, kukaan ei (toivottavasti) huomannut tai varsinkaan häiriintynyt. 

Kauneuden lisäksi annokset olivat myös toinen toistaan herkullisempia: raikkaita, runsaita, mielenkiintoisia, herkkiä, tuoreita ja tasapainoisia. Viinilistan ulkopuolelta sattui vielä löytymään annoksiin hienosti sopiva Pinot Noir. Pöytäseurana ollut parrakas herkkusuukin ilmoitti, että hänen ronkelit “prinsessageeninsä” hyrisevät oikein tyytyväisinä.
Viihdyimme, nautimme ja tulemme varmasti uudestaan. Lämmin kiitos ja iso hatunnosto keittiöön!


Bistrolla on muuten myös hienot perinteet: samalla paikalla sijaitsi jo 90 vuotta sitten Vihreät Holvit ravintola, ilmeisesti aivan talon valmistumisesta lähtien. Pidin kovasti bistron konstailemattomasta, rennosta tunnelmasta. Sali huokuu nostalgiaa eikä sitä ole kuorrutettu millään ylimääräisellä.
(prinsessageenien mielestä seinät olisi pitänyt maalata mattamaalilla eikä kiiltävällä. Huihai, aivan sivuseikka!)
Ravintolaskene ei siis ole Kalliossa uusi, se on vain välilllä ollut -hmm- hieman hukassa.
Elämäni hirvein elokuvakokemus osuu opiskeluaikoihin New Yorkiin ja 

K

Hoi musiikki-ihmiset! Tunnetteko sellaista käsitystä kuin “jazzpsykoosi”? Mitään muuta ei tule mieleeni, kun yritän kuvailla 

Muusikkojen liiton omistama G Livelab on muuten Helsingin ehdottomasti paras keikkapaikka. Tärkeintä on tietenkin upea esiintyjälista, mutta kaikki muukin toimii hienosti. Valtaisat ikkunat katunäkymineen erottavat paikan muista ‘rokkiluolista’, äänentoisto on viilattu vimosen päälle 

Loputtomalta tuntuneen räkätautimaratonin jälkeen uskallan vihdoin taas kampeutua pilatessalille, mutta kulahtaneet reenirikoot kaipaavat kipeästi pientä updeittausta.

Vinkkejä onnistuneeseen Manhattanin matkailuun:






Ylimmät kuvat: 
Löysin Manhattanin Crosby streetiltä kaikkien aikojen kummallisimman, kauneimman ja komeimman sisustusliikkeen, 

Epätodellista tunnelmaa ei vähentänyt se, että puikkelehdin huoneesta toiseen nurinkurisessa järjestyksessä: viereisen Rick Owensin putiikin viehättävä Isabelle (huipputyylikäs 6-kymppinen myyjätär) oli päästänyt minut seikkailemaan takaoven kautta. Kuljeskelin ja ihmettelin, eikä minulla ole aavistustakaan miten olisi pitänyt toimia, jos olisin halunnut ostaa jotain. Lastaushommissa ollutta partaveikkoa lukuun ottamatta olin paikassa aivan yksinäni, eikä hintalappujakaan ollut missään. 


Ulos astellessani olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Mitä juuri äsken tapahtui?
Takana mahtava reissu. Akut ladattu täyteen teräksensinistä auringonvaloa. Jaloista raavittu melkein sata kilometriä kaupunkikävelyä. Pää tukossa kaikesta nähdystä ja kuullusta. Sulateltavana valtavat määrät ruokaa, juomaa, musiikkia, muotia, taidetta, historiaa, katukaaosta…



Talvipäivänseisaus, vintersolståndet

Kymmenen astetta pakkasta lumettomassa puutarhassa.

Hyviä uutisia herkkusuille: Kampin kauppakeskuksen yläpuolelle avautuu 3.12.2016 kymmenen ravintolan 


