Vihreää verbaliikkaa

carnivorous-plant-1Taimiluetteloiden lukemisen voi ottaa myös tehokkaan verbaalijumpan kannalta. Kasvien nimissä kun vain mielikuvitus on rajana. Niiden on oletettavasti tarkoitus kuvata kasvin ulkomuotoa. Miltä siis näyttävät peruukkipensas, sateenvarjomagnolia, ryöppysinisade ja kotkansiipi? Usein nimi peilaa taimen kasvutapaa tai paikkaa, kuten näissä: ryömivä sinikataja, riippanutkansypressi, surukuusi tai varjorikko.Creative-Garden-Design

Moni nimi kai kuulostaa ammattipuutarhurin korvaan ihan arkiselta, mutta amatöörin päässä ne ovat lähinnä huolestuttavia, kuten mooseksenpalavapensas, metallipiikkiputki, varjosiippa tai palavarakkaus. Vielä oudommasta päästä ovat esim. sokeahiirenporras, etelänmunkki, jättipärskäjuuri ja purppurapeikonpähkinä. Elephant-Bushes

Joissain kasveissa on vähän ällö klangi, tyyliin mykerömaksaruoho, sianpuolukka tai kääpiöhappomarja. Jotenkin vastenmielisiä. Ja tuttuja mutta hassuja ovat ainakin punahattu, mirrinminttu, nukkapähkämö, keltakonnanlilja ja elefanttiheinä. Listalta puuttuvat vielä erilaiset vaiverot, näsiät, sorsimot, peipit ja mitänäitänytolikaan.mudman2x500Taimitarhalla voisi vähän viisastella: ”Päivää, ottaisin yhden röyhytataren.” ”Anteeksi, missä teillä on rentoakankaaleja?” ”Saisinko yhden pimpinellan, kiitos.” (Puutarhahulluilla on aika halvat huvit.)

Lapiot tanassa, sanat solmussa, ketterästi kasvikauppaan, mars!

kuvat: http://fun-gallery.com/funny-pics/creative/creative-garden-design-3803/ ja http://homegardenseedsorganic.com/tag/crazy-gardens/

Vaalilaput silmillä

swiss_army_sunglasses_rodd_millerMikähän siinä on, että eduskuntavaaleja pitää (taas) seurata pelon ja kauhun sekaisin tuntein ja tekee mieli laittaa kaikki mahdolliset suojat silmille (ja korviin myös). Filtterit, kalvot, aseet ja muut esteet on otettava käyttöön.
Jeremy-Scott-Linda-Farrow-Hands-Sunglasses3_2011

Tai sitten voi mennä laput silmillä. Asioilla on kuitenkin tapana pyöriä ympyrää kuten aina ennenkin. Aurinkolasit sen todistavat: näissä kuvissa on laseja 40,-50,- ja 60-luvuilta sekä tämän kevään malleista. Erotatko uudet ja vanhat toisistaan?
SAF12wmykita_farfetchanni_50__3_w0farfetch_philiplim_lindafarrowSAF21wfarfetch_hakusan
Niinpä, erot ovat hiuksenhienoja, mutta sitäkin tärkeämpiä. Vähän kuten politiikassakin…

1. kuva: Rod Miller, 2. kuva Jeremy Scott 2011, mustareunaiset kuvat Safilon arkistosta, 4. kuva Mykita, 6. kuva Linda Farrow/3.1Philip Lim ja 8. kuva Hakusan ss2015.

Pelastusmekkoja

ar2

Pelastusmekko on vaate, joka toimii aina ja kaikkialla. Se on helppo, tyylikäs, imarteleva, laadukas ja muuntautumiskykyinen. Siinä voi nukkua tai vastaanottaa vieraita, paiskia hommia tai patsastella iltariennoissa. Sen voi kuorruttaa koruilla tai kumisaappailla, tarpeen mukaan. Se ei petä laatunsa, muotonsa tai iättömuutensä puolesta. Se on ihmevaate, joka pelastaa tilanteen, aina.annar_people_black_def150

Sellaisia vaatteita on saapunut Annankadulle, suunnittelija Anna Ruohosen putiikkiin. Huolella suunnitellut, hyvistä materiaaleista valmistetut vaatteet ovat investointeja omaan huolettomaan hyvinvointiin. Ne istuvat tämän hetken muodin minimalistiseen tyyliin linjakkuudellaan ja puhuttelevat suomalaista siinä missä ranskalaistakin kuluttajaa käyttömukavuudellaan. Materiaaleista vinoonleikattu trikoo, napakka kreppi ja pehmeä bambu tekevät ihmeitä yhden jos toisenkin kurveille. ar1

Anna Ruohosen suunnittelutyön ydin on juuri tinkimättömyys materiaaleissa. Laadukas trikoo on kotimaista, samoin kuin pieteetillä tehty ompelutyö, josta vastaa pieni ammattilaistiimi Hattulassa. Olisiko tämän tyyppisistä, less-is-more konsepteista pelastajiksi suomalaiselle tekstiiliteollisuudelle laajemminkin?
Kannatetaan!

Anna Ruohonen Paris Concept Store, Annankatu 13, Hki 12

Ryhmäkuva: Victor Matussiere , aloituskuva Lauri Eriksson

ps. Muistaakseni pelastusmekko-sanan lanseerasi aikoinaan pikkuliten-blogia pitävä Nina.

Sinivuokkoja, sweet!

sininen2

Väripilkkuja pihamaalla. Kauniita!
Onneksi, näillä pysyy puutarhurin mieli sentään plussan puolella pihassa, jossa pikkuonnenpensas on citykaninpaskiaisen toimesta muuttunut isoksi epäonnenpensaaksi ja tulppaanipenkki on kuin viikatteella viilletty. Positiivista on sekin, että iiiihan kaikessa on jo silmut, omenapuut on leikattu ja siirtolapuutarhassa muutenkin kaikki hyvin. Tästä tää hommeli taas lähtee!

Sadetakkisesonki

“April showers bring May flowers”
Skandinaviassa ja Englannissa tehdään maailman parhaat sadetakit. Johtuuko se ilmastosta, taipumuksesta teknisiin ratkaisuihin vai silkasta inhorealismista, mene ja tiedä. Pääasia, että enää ei tarvitse kahlata nolla-asteisessa loskassa muovipussi päällä, valinnanvaraa kun on vaikka kuinka:

melancholy_new_2000x980stutterheimstutter_0010_job_0376_rgb_300dpi.jpg_0011_job_0373_rgb_300dpi.jpg

Stutterheim luottaa sateisen melankolian tuomaan luovuuteen (!!!) ja työstää perinteistä isoisän sadetakkia stailikkaasti uusiksi.
20150323112737ORG_GRA_AW14_URO8000VAD_product20140820093223ORG_PGN_AW14_URO8000VAD_product
Hunter on kumisaappaiden kunkku ja sadetakkien klassikko.
Hunterbootsit ja viitat ovat mutaisten festareiden pelastus.

0528f12f-857e-4969-9fc8-6fff6f6d2714db020726-f1bd-47dd-90c3-04d99f1a618492fd2f18-f463-454b-a91e-4914c176af9652015c81-80a5-4d47-a18e-9f856724bdc5
Tretorn on pitänyt ruotsalaisten varpaat kuivina jo yli sata vuotta.
Heja Helsingborgs Gummifabriks!

rains1422866616.75651422455944.6611
Rains tekee takit tanskalaisen trendikkäästi kaikissa sateenkaaren väreissä ja sporttisissa muodoissa.

RAIN1
Ilse Jacobsen on valloittanut takkimarkkinoita nopeasti monipuolisella mallistollaan.

CR_UGG3WLP_front_1024x1024
Christopher Raeburnin mallisto alkoi sadetakeista ja laajenee muuhun pukeutumiseen. Poikkeuksellinen järjestys.
locations-hero

Yhteistä näille uusille ja/tai perinteisille merkeille on se, että ne ovat tehneet sadetakista muodikkaan, haluttavan arkivaatteen.
Rukan klassikko pärjää kilpailijoilleen kaikessa muussa paitsi brändäyksessä. Harmi, kun jo nyt puolet Helsingin hipstereistä kulkee Rukan keltaisessa takissa. Olisiko aika muuttua kuravaatteesta kaupunkikelpoiseksi?rukka

kuvat: valmistajien

Jäkä jäkä jäkälää

jäkälä1b-ikonen-wrap-1a_smallpaaera-ikonen-silver-2_smallIMG_1399kjäkälä2
Jäkälä. Omituinen eliö. Mystinen suorastaan. Kummallisella tavalla kaunis. Loskasateen keskellä, omenapuun kyljessä se on pihan ainoa väripilkku. Jotain äärimmäisen kiehtovaa mikrobitoimintaa siellä selvästi on meneillään. Sen tiedän, että ilmansaasteet vaikuttavat jäkäliin voimakkaasti ja niiden kautta asiaa voidaan tutkia, mutta oksasavotan keskellä ei ehdi kuin vähän ihmetellä jäkälien värejä ja muotoja. Minusta tuntuu, että tuollainen vähän ilkeä sitruunahaponkeltaisen ja haalistuneen turkoosin yhdistelmä voisi olla kesän trendivärikarttojen kärjessä, ainakin asusteissa.
jäkälä3
2032Jäkälät ovat inspiroineet designereitakin. Ainakin Germund Paaerilla, Kalevala korun ensimmäisellä suunnittelijalla, oli jäkälä-nimisiä koruja, samoin kuin Valo-korulle 70-luvulla työskennelleellä Hannu Ikosella. Molempia korusarjoja löytyy satunnaisesti vintage-liikkeistä, esim. vancouverilaisesta hopea20.comista ja californialaisesta Glitter Boxista. 70-lukulainen skandinaavinen vintage-koru on kovassa huudossa maailmalla.

Pellavaista

verho

Tämä on puhdas vahinko, ei missään nimessä mikään suunniteltu statement:
meillä on verhon värinen koira, koiran värinen lattia ja lattian värinen verho.
Pirunmoinen pellavansävyinen kierre!kuva
beige

Kokonaisuus on harmonisen helppo juu ja kaikin puolin rauhallinen joo, mutta myös ääh hajuton ja plääh mauton. Turvallisuudessaan toimiva, yllätyksetön osiensa summa. Jotain kirkastusta skenario selvästi kaipaa!
Pää patterin välissä goisaava Into laitetaan pikimmiten pesulle vaalenemaan ja lattialle näytetään juuriharjaa. Verho selviää tuuletuksella ja tukistuksella. Se on Marimekon tehtaanmyymälästä puoli-ilmaiseksi ostettua raakapellavaa, joka on leikelty jo kolme kertaa eri muotoon, saumurinsaumat vaan lisääntyy kierros kerrallaan. Kämpästä toiseen, suojaverhosta ikkunaan, neljästä pienestä ikkunasta yhteen isoon, raakareunainen kankaanpala on onnistunut sopeutumaan tilaan kuin tilaan. Se on ja pysyy. Ehkä kuvasta puuttuva palikka eli keväinen kirkastus onkin vaan päivänvalo…
Värikkäämpää pääsiäisviikkoa!

Tsiljoona tsinniaa

tsinnia1Ou nou, nää tyypit otti ja iti kahdessa päivässä.
Hippasen liian aikaista, hitaampikin vauhti olisi kyllä riittänyt. Siellähän sataa vielä lunta! Mokailin viime syksynä siementen kanssa sillä lailla, että ne unohtuivat mökkiin, jossa lämpötila käväisi ihan vähän pakkasen puolella. Kirosin, että meniköhän siinä koko varasto piloille. Heittelin osan siemenistä multaan jo nyt, kun epäilin että mikään ei ehkä enää suostu itämään. No, nyt näyttää siltä, että tuollainen lyhyt impromptu kylmäkäsittely teki pelkästään hyvää. Pikakylmäys! Näillä näkymin pihalle tulee ensi kesänä ainakin miljoonabiljoona tsinniaa ja huushollissa syödään pelkkää lehtikaalia…
tsinnia2Sitten vielä oodi kertakäyttömukeille: olen todennut ne supertoimiviksi idätysruukuiksi syystä, että a) tussilla on helppo kirjoittaa nimi mukin kylkeen, b) läpikuultavasta mukista näkee, onko multa kuivaa vai märkää, c) pohjaan on helppo tintata reikiä, d) mukin voi surutta leikata halki ilman, että juuret repeilevät ja tietysti, e) ovat ehdottomasti halvin tapa aiheuttaa itselleen taimien yliannostus!
Huom! Obs! Kevätmessut 26-29.3.2015 Messukeskuksessa.

Salainen puutarha stadissa

096093091Tunnistatteko tämän puiston? Eikö näytäkin houkuttelevalta? Täydelliseltä piknik-puistolta? Ihanalta hengähdyspaikalta vapaa-päivänä? Eksoottiselta lomakohteelta? Onko kuvassa Barcelona, Kööpenhamina, Berliini vai ehkä Amsterdam?
Ei suinkaan! Moni helsinkiläinenkään ei tunnista tätä, mutta kuvissa loistaa stadin salainen puutarha, Alppilan kallioiden piilotettu aarre. Nämä monen monta vuotta vanhat kuvat on otettu Linnanmäen huvipuiston kupeessa Lenininpuistossa, joka on visusti piilossa Kulttuuritalon takana. Poikkeuksellisen monimuotoinen kasvillisuus juontaa juurensa 60-luvun alussa pidettyyn puutarhanäyttelyyn. Eivät tainneet näyttelyn puutarhurit silloin arvatakaan, millaisen ihanuuden he tulivat jättäneeksi jälkipolville.
Ehdotan, että odotellaan pari kohmeista kevätkuukautta ja tehdään sitten tutkimusretkiä eksoottisen kansainväliseen kaupunkipuistoon. Loistovinkki myös ulkopaikkakuntalaisille, joiden pakollisella kesävisiitti-listalla on Lintsi: kiertäkää myös alueen ympäri!
Häädetään huru-ukot penkeiltä ja kiljutaan kilpaa vuoristoradan matkustajien kanssa. Annetaan pussikaljaporukoiden pöhistä keskenään ja toivotaan, että se Hercule Poirot’n näköinen perhosenkerääjä on taas vauhdissa. Ihmetellään vanhaa kantakaupunkia kukkulan laelta ja nautitaan vihreästä pääkaupungista. Kesästadi! Tällaisia huolettomia hetkiä, ihmeellisiä paikkoja, tahallisia eksymisiä ja yllättäviä kohtaamisia sitä etsii ja toivoo löytävänsä ulkomaan reissuilla vaikka niitä tupsahtelee esiin ihan kotikulmilta, kunhan vaan pitää silmänsä auki…