Taimiluetteloiden lukemisen voi ottaa myös tehokkaan verbaalijumpan kannalta. Kasvien nimissä kun vain mielikuvitus on rajana. Niiden on oletettavasti tarkoitus kuvata kasvin ulkomuotoa. Miltä siis näyttävät peruukkipensas, sateenvarjomagnolia, ryöppysinisade ja kotkansiipi? Usein nimi peilaa taimen kasvutapaa tai paikkaa, kuten näissä: ryömivä sinikataja, riippanutkansypressi, surukuusi tai varjorikko.

Moni nimi kai kuulostaa ammattipuutarhurin korvaan ihan arkiselta, mutta amatöörin päässä ne ovat lähinnä huolestuttavia, kuten mooseksenpalavapensas, metallipiikkiputki, varjosiippa tai palavarakkaus. Vielä oudommasta päästä ovat esim. sokeahiirenporras, etelänmunkki, jättipärskäjuuri ja purppurapeikonpähkinä.

Joissain kasveissa on vähän ällö klangi, tyyliin mykerömaksaruoho, sianpuolukka tai kääpiöhappomarja. Jotenkin vastenmielisiä. Ja tuttuja mutta hassuja ovat ainakin punahattu, mirrinminttu, nukkapähkämö, keltakonnanlilja ja elefanttiheinä. Listalta puuttuvat vielä erilaiset vaiverot, näsiät, sorsimot, peipit ja mitänäitänytolikaan.Taimitarhalla voisi vähän viisastella: ”Päivää, ottaisin yhden röyhytataren.” ”Anteeksi, missä teillä on rentoakankaaleja?” ”Saisinko yhden pimpinellan, kiitos.” (Puutarhahulluilla on aika halvat huvit.)

Lapiot tanassa, sanat solmussa, ketterästi kasvikauppaan, mars!

kuvat: http://fun-gallery.com/funny-pics/creative/creative-garden-design-3803/ ja http://homegardenseedsorganic.com/tag/crazy-gardens/