Täällä oltais vähän niinkuin lähtökuopissa….
…N…
…Y…
…T…
…Nyt!
KEVÄT! Hyvää pääsiäistä!
Category Archives: Ihan pihalla
Kuva-arvoitus
Kuka arvaa, mitä nämä ovat?
Viimevuotisia retiisejähän nämä!
Tämmöisiä ja muita ihmeellisiä asioita (lasinsirpaleita loputtomiin, omituisen hyvin talvehtineita yksivuotisia kasveja, ruosteista metalliromua, tunnistamattomia juurakonjärkäleitä…) löytyy, kun ryhtyy tonkimaan kasvimaata talven jäljiltä.
Kuva ainakin todistaa, että kasvikuidut ovat todella kestävää kamaa!
Incognito
Tässä kuvassa näytän kerrankin ihan itseltäni, huomaatteko? 🙂
Hyvää viikonloppua kaikille! t. Ujopiimä
valokuvaajana huippulahjakas Laura Oja
ps. vaalea pläntti kukan takana siis on mun lärvi.
Flowers+Fashion=Forever
Kevättä odotellessa, esittelyssä neljä fantastisen lahjakasta, kukista ja kasveista inspiroituvaa työryhmää. Olkaa hyvät!
Kukkastailaus Flora & Laura, Klaus Haapaniemen tekstiilimallistolle, valokuvat Johanna Laitanen.
www.floraandlaura.com, www.klaush.com
Kukkainsinööri Andreas Verheijen, asetelmia ja stailauksia.
http://www.andreasverheijen.com/
Valokuvaaja Michel Tcherevkoffin kukkaiskengät.
kuvat: http://www.tcherevkoff.com/
Muotisuunnittelijat Pierpaolo Piccioli ja Maria Grazia Chiuri, Red Valentinon kevätmallisto 2014.
http://blog.redvalentino.com/
Puutarhurin tärkein asuste…
…on tietenkin päähine. Eikä haittaa yhtään, jos se on upea!
Lady Birleyn (1900-1981) itsevarma tyylinäyte 40-luvulta.
Maailman kuuluisimman hatuntekijän Philip Treacyn legendaarinen orkidea-hattu vuodelta 2000, puhtaasti poseerauskäyttöön.
Good gardening –lehden kansikuva vuodelta 1937.
Osallistuin tällä kukkahärdellillä fantasiahattukilpailuun 90-luvun alussa New Yorkissa. Hatut koristivat hyväntekeväisyysgaalan päivällispöytiä ja häppeningi oli kuin suoraan Sinkkuelämästä!
Kotoisa huivikin toimii, näyttää Kotiliesi vuodelta 1951.
Tyyliseikkojen ohella hattu suojaa auringonpistoilta, hyttysiltä, oksilta ja raivostuneilta variksilta. Hattu myös vähentää siristelyn aiheuttamia silmäryppyjä, pisamia, rusketusläikkiä ja olkimaiseksi kuivuvia takkutukkia.
englantilaiset kuvat: Lontoon Garden Museum
Puutarhakalenteri
Kevät on täynnä puutarhatapahtumia. Tässä kolme tärkeintä:
Kiireisen äkkilähtö
Nordiska trädgårdar -messut
to 20.3.2014-23.3.2014.
Tukholma, lisätiedot www.nordiskatradgardar.se.
”Virallinen” kevään aloitus
Oma Piha 2014 –messut
to-su 3.4.2014–6.4.2014 klo 10-18
Helsingin messukeskus, lisätiedot www.kevatpuutarha.fi
Jokavuotinen ’MUST’
Hyötykasviyhdistyksen taimitori
to 22.5.2014 klo 15-18
Annala, lisätiedot www.hyotykasviyhdistys.fi
Suuri puutarhahehkutus
Mikään, siis ei kerta kaikkiaan yhtään mikään ole niin glamoröösiä kuin puutarhan hoito.
Tosiasiassa siellä kontataan polvet ruvella ja selkä solmussa mutaisessa rikkaruohopenkissä ja taistellaan piikikkäiden, myrkyllisten, haitallisten, kituvien, rönsyilevien, kaatuilevien ja lahoavien rehujen keskellä auringonpistosta, hyttysiä, nokkosia, ihon palamista, mustelmia ja ruhjeita vältellen. Aina on liian kuuma, kylmä, märkä, kuiva, pimeä, valoisa tai ainakin ajoitus tökkii.
Mutta. Muttamutta. Sitten kun joku kasvi viimein suostuu yhteistyöhön ja asiat pikkuhiljaa naksahtelevat kohdilleen, koko hela hoidosta tulee niiin taianomainen voittajafiilis, että oksat pois, kirjaimellisesti. Ihan kuin olisi ollut yhtaikaa meditaatiossa, maratonilla, michelin-tason ravintolassa, taidenäyttelyssä ja toivekonsertissa. Kaikki aistit stimuloituina, akut ladattuina ja aivoparat täynnä uusia ideoita. Maistuvaa, tuoksuvaa, säihkyvää, loistavaa, hoitavaa. Maailman mahtavinta, sisäistä glamouria!
Millään ei malttaisi enää odotella, mutta minkäs teet…
Maista, maista maa-artisokkaa
Maa-artisokka on mainio kasvi. Se tuottaa herkullisia mukuloita, kasvaa näköesteeksi ja kukkii kauniisti. Safka, aita ja koristukset samassa paketissa!
Kaivoin syksyllä ämpäritolkulla mukuloita maasta ja kiusasin niillä kaikki tutut ja tuntemattomatkin. Loput sadosta odottaa mullan alla, edelleen syömäkelpoisena.
Maa-artisokan kanssa kannattaa sitten pitää puolensa, muuten se valtaa koko pihan.
Kasvimaan kauhu nro 1
Jos aiot tehdä tsiljoona muuta puutarhuria vihreäksi (heh!) kateudesta ja matkustaa Lontooseen ’RHS Chelsea Flower Show’ puutarhanäyttelyyn, saatat kohdata yllättäviä vieraita. Ennakkotietojen mukaan puutarhaan on nimittäin päästetty KANI!
Ei tosin ihan mikä tahansa pupu, vaan Liisa ihmemaassa –kirjasta tuttu Valkoinen kani alias Pekka-kani. Värikkäät patsaat sen sijaan ovat olleet kiellettyjä näyttelyn järjestyssäännöissä alusta asti eli vuodesta 1913, joten puutarhatonttuja siellä ei suvaita.
Tänä vuonna näyttely esittelee ennakkoluulotonta nuorta puutarhasuunnittelua poikkeuksellisisten teemojen kautta. Mukana ovat mm. sateen voimaa esittelevä ekologinen tarha, oppimisympäristöksi kehitetty puutarha, sekä toivon ja toipumisen tarhat (Afganistanin sodan veteraaneille ja ensimmäisen maailmansodan muistolle), paratiisia tietenkään unohtamatta.
Jos nyt innostuit, pidä kiirettä. Liput myydään vuosittain loppuun jo hyvissä ajoin.
RHS eli Royal Horticultural Society on Britannian johtava puutarhanhoidon edistämiseen keskittynyt hyväntekeväisyysjärjestö.
Chelsea Flower Show 20-24.5.2014.
Syötävän hyvä kukkapenkki
Loskaa, liukasta ja synkkää. Tuulee päin näköä. Kylmää.
Täydellistä! Just oikea keli kevään kylvösuunnitelmien tekoa varten.
Ensin tunti luovaa pläräystä ja toinen tiukkaa tutkimusta: kasvatusohjeita, aikatauluja ja vertailuja. Päällimmäisenä syksyllä laadittu todo-lista kasvimaalta.
Taidan mennä aika perinteisillä yrteillä ja juureksilla, mutta helmikuussa on helppo haaveilla eksoottisistakin kasveista. Kaikkeahan pitää kokeilla kerran…
Lämmin mökinseinä toimi viime vuonna hyvänä taustana erilaisille tomaateille ja yrteille, ne palaavat myös ensi kesänä. Samoin ruukussa viihtynyt ananaskirsikka. Jossain vinkattiin, että bataatista saa kauniin köynnöksen, sitä kokeilen. Kukkapenkin reunoille aion tunkea näyttäviä kaaleja. Lehtikaali, mustakaali, mangoldi…
Omenapuuhun viritän ehkä koristekurpitsaköynnöksen. Valkosipulin unohdin kylvää syksyllä, samoin palsternakan, ehtiiköhän ne vielä? Myös piparjuurta pitää tunkea jonnekin. Ja metsämansikkaa portin pieleen? Munakoisontaimi menee hyvin tuettuna johonkin suojaiseen nurkkaan (viimeksi se teki itsemurhan kasvattamalla niin isot hedelmät, että kaatoi itsensä ruukkuineen päivineen).
(kuvassa munakoisonkukat)
Jossain vaiheessa ehkä kukkiakin kaiken tän syötävän väliin?
Maa-artisokkaa pitää hillitä ihan tosissaan ja karviaispensaan sisään kasvanut parsantaimi siirtää. Ja sitten on se raivostuttava minttupöpelikkö. Vadelmat tarvitsevat uudet tuet ja yrtinkasvatuslaatikot uuden paikan. Ruusuryteikköäkin on vielä raivaamatta eikä omenapuun latva suostu pysymään säädetyssä mitassa. Auts, jo pelkkä suunnittelu saa selän ja kädet särkemään. Oma extreme-ratani! Aika tajutonta, miten paljon kaikenlaista mahtuu siirtolapuutarhan pihaan.
Haipakka 