Loskaa, liukasta ja synkkää. Tuulee päin näköä. Kylmää.
Täydellistä! Just oikea keli kevään kylvösuunnitelmien tekoa varten.

Ensin tunti luovaa pläräystä ja toinen tiukkaa tutkimusta: kasvatusohjeita, aikatauluja ja vertailuja. Päällimmäisenä syksyllä laadittu todo-lista kasvimaalta.

Taidan mennä aika perinteisillä yrteillä ja juureksilla, mutta helmikuussa on helppo haaveilla eksoottisistakin kasveista. Kaikkeahan pitää kokeilla kerran…

Lämmin mökinseinä toimi viime vuonna hyvänä taustana erilaisille tomaateille ja yrteille, ne palaavat myös ensi kesänä. Samoin ruukussa viihtynyt ananaskirsikka.  Jossain vinkattiin, että bataatista saa kauniin köynnöksen, sitä kokeilen. Kukkapenkin reunoille aion tunkea näyttäviä kaaleja. Lehtikaali, mustakaali, mangoldi…

Omenapuuhun viritän ehkä koristekurpitsaköynnöksen. Valkosipulin unohdin kylvää syksyllä, samoin palsternakan, ehtiiköhän ne vielä? Myös piparjuurta pitää tunkea jonnekin. Ja metsämansikkaa portin pieleen? Munakoisontaimi menee hyvin tuettuna johonkin suojaiseen nurkkaan (viimeksi se teki itsemurhan kasvattamalla niin isot hedelmät, että kaatoi itsensä ruukkuineen päivineen).

(kuvassa munakoisonkukat)

Jossain vaiheessa ehkä kukkiakin kaiken tän syötävän väliin?

Maa-artisokkaa pitää hillitä ihan tosissaan ja karviaispensaan sisään kasvanut parsantaimi siirtää. Ja sitten on se raivostuttava minttupöpelikkö. Vadelmat tarvitsevat uudet tuet ja yrtinkasvatuslaatikot uuden paikan. Ruusuryteikköäkin on vielä raivaamatta eikä omenapuun latva suostu pysymään säädetyssä mitassa. Auts, jo pelkkä suunnittelu saa selän ja kädet särkemään. Oma extreme-ratani! Aika tajutonta, miten paljon kaikenlaista mahtuu siirtolapuutarhan pihaan.