Löysin kameran uumenista parin vuoden takaisia kuvia keväisestä Kööpenhaminasta. Vitsi, miten upeasti se kaupunki kukkii! Akuuttia matkakuumetta voi toppuutella kotikulmilla 8.5.-17.5. 2015 järjestettävän Kallio kukkii kaupunginosafestarin kulttuurihappeningien parissa, niitä on mukana yli sata! 
Nyt äkkiä nää samat aurinkoiset värit ja fiilikset Kallion kaduille ja kujille! Vaikka ruukku kerrallaan…
Category Archives: Ihan pihalla
Triffidien kapina 2015
Jos joku teistä on -kröhöm- yhtä vanha kuin minä, muistatte ehkä sci-fi sarjan nimeltään Triffidien kapina. Siinä kolmella juurella liikkuvat isot lihansyöjäkasvit hyökkäsivät ihmiskunnan kimppuun. Oli muuten jännä!!
Näin 80-luvun alun tv-sarjan, mutta kirja kirjoitettiin jo 50-luvulla ja 2009 siitä tehtiin uusi minisarja. Vuonna 2014 on taas tehty uusi elokuva-versio. Sitä odotellessa…
Keväinen kasvuhepuli saa ainakin minut epäilemään jonkin sortin triffidi-geeniä myös pihakasveissani, nehän kasvavat puoli metriä päivässä -käääk- ja vielä ihan ihme paikkoihin!
Raparperi sentään on ja pysyy paikallaan, mutta siitäkin täällä on joku jättipottikanta, vai onko muka normaalia, että raparperinvarret ovat lähes ranteenpaksuisia? Ja miten voi olla, että muistelen kipanneeni päärynäpuun alle muutaman varjoliljansipulin, mutta nyt niitä punkeekin sieltä kokonainen metsä? Häh?
Sitten on vielä lipstikka. Sille tekisi mieli sanoa: rauhoitu! Järkky kasvuvauhti, kertakaikkiaan. Koettaa koukeroida itsensä omenapuuhun…
Selittämätöntä on myös se, että karhunvatukka yrittää karata aidan ali naapuriin, naapurin kirsikkapuun juuristo haluaa meille ja japanintatar on näköjään valmiina valloittamaan koko maailman. En ole sitä itse tänne istuttanut, se tulee ehkä maapallon läpi Japanista asti? Tämä taitaa muuten olla tulevan kesän kaksintaistelun vastapari. Kumpi voittaa, täti vai tatar ? Tod.näk. tarvitsen avukseni kaikkien mahdollisten sci-fi-sarjojen todelliset ja epätodelliset keinot ja konstit…
Puutarhaunelmapainajainen
Puutarhassa sipsutellessani huolehdin aina, että olen edustavan ja viimeistellyn näköinen. Koristan hiukseni sesongin tuorein kukkasin. Vietän päiväni ylellisissä cashmir-neuleissa alppiruusuja hoivaten. Kumisaappaanikin ovat Chelsea Flower Shown erikoismallistosta. Kauniisti hoidetut kynteni olen soinnuttanut puutarhani kukkaisteemoihin. Illaksi vaihdan ylleni Alexander McQueenin aidoista kukista kootun, taivaallisen kauniin iltapuvun. 🙂
Ja minähän siis en ikimaailmassa rämmi kasvimaalla kuraisissa haalareissa ja reikäisissä kastuneissa huppareissa, naama tahmeassa pölyssä ja kynnenaluset mustana, kilon savipaakut rähjääntyneistä vanhoista lenkkareista roikkuen, mullanväristä räkää niistäen, ja ruusunpiikkejä käsivarsistani nyppien, väsyneenä, kiukkuisena ja pahanhajuisena kompuroiden, kiroillen ja vannoen kostoa ampiaiselle, nokkoselle, karviaisenpiikeille, tylsille oksasaksille, katkenneelle haravalle, haljenneelle sadevesiämpärille ja yliluonnollisen sitkeille juurakoille.
Pois se minusta, se on joku ihan muu. Ikinäikinä se en ole minä. Enhän?
kuvat:
1. turborotfl, 2. arelastudio 3. hunterboots 4. ideafornail 5. Alexander McQueen
Basilikanpoikasia
Keittiö on juuri nyt kuin mikäkin viherhautomo, kaikki tasot täynnä basilikanpoikasia, korianterinpentuja, lamopinaattivauvoja ja jos jonkinlaista muuta versoa, alkua ja taimentapaista.
Ihme juttu, että jos siemenpussissa lukee ‘parasta ennen 2012’, ne itävät vuonna 2015 sataprosenttisesti, mutta jos siellä on maininta vuodesta 2016, yhtään mitään ei tapahdu. Kuranttia kamaa nuo vanhemmat ja kypsemmät, näemmä. Vai voisiko johtua siitä, että ovat saaneet talvehtia nätissä laatikossa…
Vihreää verbaliikkaa
Taimiluetteloiden lukemisen voi ottaa myös tehokkaan verbaalijumpan kannalta. Kasvien nimissä kun vain mielikuvitus on rajana. Niiden on oletettavasti tarkoitus kuvata kasvin ulkomuotoa. Miltä siis näyttävät peruukkipensas, sateenvarjomagnolia, ryöppysinisade ja kotkansiipi? Usein nimi peilaa taimen kasvutapaa tai paikkaa, kuten näissä: ryömivä sinikataja, riippanutkansypressi, surukuusi tai varjorikko.
Moni nimi kai kuulostaa ammattipuutarhurin korvaan ihan arkiselta, mutta amatöörin päässä ne ovat lähinnä huolestuttavia, kuten mooseksenpalavapensas, metallipiikkiputki, varjosiippa tai palavarakkaus. Vielä oudommasta päästä ovat esim. sokeahiirenporras, etelänmunkki, jättipärskäjuuri ja purppurapeikonpähkinä. 
Joissain kasveissa on vähän ällö klangi, tyyliin mykerömaksaruoho, sianpuolukka tai kääpiöhappomarja. Jotenkin vastenmielisiä. Ja tuttuja mutta hassuja ovat ainakin punahattu, mirrinminttu, nukkapähkämö, keltakonnanlilja ja elefanttiheinä. Listalta puuttuvat vielä erilaiset vaiverot, näsiät, sorsimot, peipit ja mitänäitänytolikaan.
Taimitarhalla voisi vähän viisastella: ”Päivää, ottaisin yhden röyhytataren.” ”Anteeksi, missä teillä on rentoakankaaleja?” ”Saisinko yhden pimpinellan, kiitos.” (Puutarhahulluilla on aika halvat huvit.)
Lapiot tanassa, sanat solmussa, ketterästi kasvikauppaan, mars!
kuvat: http://fun-gallery.com/funny-pics/creative/creative-garden-design-3803/ ja http://homegardenseedsorganic.com/tag/crazy-gardens/
Sinivuokkoja, sweet!
Väripilkkuja pihamaalla. Kauniita!
Onneksi, näillä pysyy puutarhurin mieli sentään plussan puolella pihassa, jossa pikkuonnenpensas on citykaninpaskiaisen toimesta muuttunut isoksi epäonnenpensaaksi ja tulppaanipenkki on kuin viikatteella viilletty. Positiivista on sekin, että iiiihan kaikessa on jo silmut, omenapuut on leikattu ja siirtolapuutarhassa muutenkin kaikki hyvin. Tästä tää hommeli taas lähtee!
Jäkä jäkä jäkälää
Jäkälä. Omituinen eliö. Mystinen suorastaan. Kummallisella tavalla kaunis. Loskasateen keskellä, omenapuun kyljessä se on pihan ainoa väripilkku. Jotain äärimmäisen kiehtovaa mikrobitoimintaa siellä selvästi on meneillään. Sen tiedän, että ilmansaasteet vaikuttavat jäkäliin voimakkaasti ja niiden kautta asiaa voidaan tutkia, mutta oksasavotan keskellä ei ehdi kuin vähän ihmetellä jäkälien värejä ja muotoja. Minusta tuntuu, että tuollainen vähän ilkeä sitruunahaponkeltaisen ja haalistuneen turkoosin yhdistelmä voisi olla kesän trendivärikarttojen kärjessä, ainakin asusteissa.
Jäkälät ovat inspiroineet designereitakin. Ainakin Germund Paaerilla, Kalevala korun ensimmäisellä suunnittelijalla, oli jäkälä-nimisiä koruja, samoin kuin Valo-korulle 70-luvulla työskennelleellä Hannu Ikosella. Molempia korusarjoja löytyy satunnaisesti vintage-liikkeistä, esim. vancouverilaisesta hopea20.comista ja californialaisesta Glitter Boxista. 70-lukulainen skandinaavinen vintage-koru on kovassa huudossa maailmalla.
Tsiljoona tsinniaa
Ou nou, nää tyypit otti ja iti kahdessa päivässä.
Hippasen liian aikaista, hitaampikin vauhti olisi kyllä riittänyt. Siellähän sataa vielä lunta! Mokailin viime syksynä siementen kanssa sillä lailla, että ne unohtuivat mökkiin, jossa lämpötila käväisi ihan vähän pakkasen puolella. Kirosin, että meniköhän siinä koko varasto piloille. Heittelin osan siemenistä multaan jo nyt, kun epäilin että mikään ei ehkä enää suostu itämään. No, nyt näyttää siltä, että tuollainen lyhyt impromptu kylmäkäsittely teki pelkästään hyvää. Pikakylmäys! Näillä näkymin pihalle tulee ensi kesänä ainakin miljoonabiljoona tsinniaa ja huushollissa syödään pelkkää lehtikaalia…
Sitten vielä oodi kertakäyttömukeille: olen todennut ne supertoimiviksi idätysruukuiksi syystä, että a) tussilla on helppo kirjoittaa nimi mukin kylkeen, b) läpikuultavasta mukista näkee, onko multa kuivaa vai märkää, c) pohjaan on helppo tintata reikiä, d) mukin voi surutta leikata halki ilman, että juuret repeilevät ja tietysti, e) ovat ehdottomasti halvin tapa aiheuttaa itselleen taimien yliannostus!
Huom! Obs! Kevätmessut 26-29.3.2015 Messukeskuksessa.
Salainen puutarha stadissa
Tunnistatteko tämän puiston? Eikö näytäkin houkuttelevalta? Täydelliseltä piknik-puistolta? Ihanalta hengähdyspaikalta vapaa-päivänä? Eksoottiselta lomakohteelta? Onko kuvassa Barcelona, Kööpenhamina, Berliini vai ehkä Amsterdam?
Ei suinkaan! Moni helsinkiläinenkään ei tunnista tätä, mutta kuvissa loistaa stadin salainen puutarha, Alppilan kallioiden piilotettu aarre. Nämä monen monta vuotta vanhat kuvat on otettu Linnanmäen huvipuiston kupeessa Lenininpuistossa, joka on visusti piilossa Kulttuuritalon takana. Poikkeuksellisen monimuotoinen kasvillisuus juontaa juurensa 60-luvun alussa pidettyyn puutarhanäyttelyyn. Eivät tainneet näyttelyn puutarhurit silloin arvatakaan, millaisen ihanuuden he tulivat jättäneeksi jälkipolville.
Ehdotan, että odotellaan pari kohmeista kevätkuukautta ja tehdään sitten tutkimusretkiä eksoottisen kansainväliseen kaupunkipuistoon. Loistovinkki myös ulkopaikkakuntalaisille, joiden pakollisella kesävisiitti-listalla on Lintsi: kiertäkää myös alueen ympäri!
Häädetään huru-ukot penkeiltä ja kiljutaan kilpaa vuoristoradan matkustajien kanssa. Annetaan pussikaljaporukoiden pöhistä keskenään ja toivotaan, että se Hercule Poirot’n näköinen perhosenkerääjä on taas vauhdissa. Ihmetellään vanhaa kantakaupunkia kukkulan laelta ja nautitaan vihreästä pääkaupungista. Kesästadi! Tällaisia huolettomia hetkiä, ihmeellisiä paikkoja, tahallisia eksymisiä ja yllättäviä kohtaamisia sitä etsii ja toivoo löytävänsä ulkomaan reissuilla vaikka niitä tupsahtelee esiin ihan kotikulmilta, kunhan vaan pitää silmänsä auki…
Auringonhiekkaa
Auringonhiekkaa. Kultapölyä. Taikahippusia.
Arkisemmin ehkä vaan siitepölyä, maljakon kukkasista ikkunalaudalle pudonnutta.
Kauneimmillaan tuossa ja nyt, kohta vähemmän ihanasti tuulen tuomana silmät, korvat ja nenät pullollaan (Suun voi sentään pitää kiinni).
Euroopan siitepölytiedot löytyvät täältä:polleninfo.org.
Haipakka 