Kevät. Kesä. Molemmat. Täällä. Nyt. Ei lisättyä sokeria mitään. Täydellistä!
Category Archives: Ihan pihalla
Kirjakaupasta keittiöpuutarhaan, mars!
Onnistuin pitämään näppini erossa kirjakauppojen puutarhakirjoista monen vuoden ajan, en oikein löytänyt sieltä mitään tarpeeksi kiinnostavaa.
Nyt en kuitenkaan voinut jättää kahta uutuuskirjaa hankkimatta; ne ovat Makutarhuri (Tuisku, Haapalahti) ja Keittiöpuutarha – siemenestä lautaselle (Jukarainen, Kesänen, Sumari). Molemmat ovat runsaudessaan kauniita ja visuaalisuudessaan innostavia. Kirjat on selkeästi tehty alan tosiharrastajille, ei aivan amatööreille. Silti uutta tietoa on paljon ja se on tehokkaan houkuttelevasti esitetty. Tajuttoman makeita molemmat!
Hauskaa, että monivuotinen suosikkini, Organic Gardening by Christine and Michael Lavelle, sai vihdoin kotimaisia kilpailijoita. 
(Kuvassa talven yli keittiön ikkunalaudalla sinnitellyt, jumalaiselta tuoksuva sitruunaverbena eli lippia.)
Ja mitäs siinä ostoslistassa illan lueskelun jäljiltä onkaan…
…malabarinpinaatti, versova parsakaali, härkäpapu, munakoiso, juuripersilja, palsternakka, huovinkukka, jaloritarinkannus, auringonkukat (jätti ja kääpiö) koristekurpitsa, maissi, puikulaperuna, tilli jne.jne.jne. Bliss!
Vihreä Alter Egoni
Löysin sielunkumppaneita Galerie Forsblomin mystisistä asukeista. Siellä pitävät majaa kuvanveistäjä Kim Simonssonin sammallapset. Ne ovat vielä hieman unessa, odottavat kevään vihertymistä. Niinkuin me kaikki.
Pakahdun omaan vihervajeiseen olooni, kun on pakko malttaa vielä hetki. Aivan pian alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita, luonto näyttää taas voimansa. Uusi vihreä elämä, täältä tullaan!
1. kuva: valokuvaaja Jefunne Gimpel.
2. kuva: Salvia ja rosmariini ikkunalla.
3. kuva: Alter egoni Forsblomilla.
4. kuva: Tulppaanit Tukholmassa.
5. kuva: Unikot Vallilassa.
6. kuva: Kohtaaminen Kööpenhaminassa.
7. kuva: Karhunvatukat kesällä.
Kim Simonsson, Tiina Mielonen ja Hannu Väisänen Galerie Forsblomilla 3.4.2016 asti.
Peikonlehdet portaissa
Galleria Heinossa oli tammikuussa esillä Elina Brotheruksen kuvia. Vaikuttavia. Elävien vihreiden kasvien kaipuuni alkaa tähän aikaan vuodesta kuitenkin olla niin raastava, että muistan kuvista vain yhden:
Viherkasvit pitävät puutarhaihmiset hengissä talven yli. Sehän me tiedetään. Mutta se, miten niitä on nyt yhden jos toisenkin putiikin somisteena, on uutta. Tai ei niinkään uutta, vaan suorastaan 70-lukulaista, mutta jotenkin freesin oloista kuitenkin. Ja seiskytluvulta juurikin palailee esimerkiksi peikonlehti, joka on nyt näköjään vähintäänkin hip ja hop ja pop, koska yhden ainoan keskustassa piipahduksen aikana huomasin niitä vähän joka toisessa putiikissa ja Stockalla, Granitissa, Marimekossa, Samujissa,… 
Vastaavaa täpinää oli huomattavissa viikunapuiden ympärillä viime keväänä, kun niitä oli joka ainoassa ruotsalaisessa sisustusalan lehdessä, mainoksessa ja esitteessä, mutta ne pirulaiset tiputtavat lehtensä talveksi ja tuoksahtavat kissanpissalta, samalla tavalla kuin puksipuut.
Mikähän voisi olla ensi kevään it-kasvi? Samapa tuo, koska pientäkin pienempi täppä elävää vihreää tekee ihmeitä pakkassään kuivattamalle sisäilmalle. Ja hyvä niin, koska koskaan ei ole liikaa vihreää kaupungissa.
Kevään merkit
Terveisiä Tukholmasta. Etätyöpäivä sujui tällaisessa miljöössä PerPR:n kanssa:
Ulriksdalin kartanon mailla Solnassa sijaitseva taimitarha kasvihuoneineen on iihana. Siellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä vaikka lounaalle tai iltapäiväteelle. Puutarhaa isännöi karismaattinen puutarhurimestari Bosse Rappne.
Vihreää valoa
Talviaurinko teeskenteli tänään hetken olevansa kuuma ja keväinen. Ei uskoisi, että kumipuu ja lippia nojailevat ikkunaruutuun, jonka takana on parikymmentä astetta pakkasta. Kohta sitä uskaltaa jo kuvitella vielä jonain päivänä olevansa samalla planeetalla kuin mintturuukkuun karkaava samettikukka tai terassinreunaa koristava kevätkullero… 
Katse eteen päin…
Ei hätää, enää vähän yli puoli vuotta ja elämä näyttää taas tältä.
Värikästä viikonloppua kaikille!
terkuin Anna, matkalla ostamaan kirkasvalolamppua
Sunnuntain sivistys
Laiskottelin lueskelemalla englantilaisia sanomalehtiä ja sivistymisen sijaan sain itseni kiinni niissä olevien puutarhakuvien katselusta. Siinäpä aihe, jonka britit tunnetusti osaavat.
Syksy ei selvästikään ole mikään tekosyy lopettaa puutarhassa puuhailua, ruskakin on silkka välietappi. Kasvit ovat kauniita läpi vuoden, värisesonki on tasan nyt, ensi viikolla on jo myöhäistä.
Tyylinäytteet Guardianin, BBC:n, London Timesin ja DailyMailin sivuilta.
Näiden tuijottamiseen voi hukata itsensä. Onko tämä nyt se olotila, joka ajaa aikuiset ihmiset värityskirjojen pariin?
Pinkki on uusi päivänvalo
Yrttileiri muutti viikonloppuna kaupunkiin. Kesällä suurissa ulkoruukuissa oleskelleet kasvit kokeilevat nyt selviytymistä sisätiloissa. Operaatio oli juuri niin brutaali kuin miltä juuriltaan repiminen kuulostaakin: yrttien on pakko mahtua pienempiin purkkeihin ja sinnitellä mutiloidun juuriston kanssa. Saa nähdä, onnistuuko…
Keittiön ikkunalaudalle on ängetty juuripersilja, salvia, passiohedelmän taimi, rosmariini, granaattiomenan taimi, timjami ja lippia. Yksinvaltiaan paikan menettänyt laakerinlehti näyttää hiukan loukkaantuneelta seinän viereen työnnettynä.
Konsultaatio ammattipuutarhurin kanssa vahvisti, että lisävalaistus on välttämätön. Vartavasten hankitun kasvivalon sävy kuitenkin on täydellinen shokki: ei sen vierellä ihminen ainakaan kukoista!
Vinkkejä toimivista kasvivalaisimista otetaan kiitollisena vastaan. Heti.
Mustia marjoja
Mitä silloin pitää tehdä, kun mustanpuhuva ukkoskuuro rymistää yli kesken puutarhavisiitin? No, piiloudutaan mökkiin ja synkistellään sadon kanssa, sen väritys kun sopii aikas hyvin tunnelmaan. Onneksi ukkonen oli ohi nopeammin kuin ehdin ahmia kippojani kuppejani tyhjiksi. 
Ruuallahan ei tunnetusti saa leikkiä, mutta jos pensasmustikkasato on valtaisat 5 mustikkaa ja ikkunalaudalla kökkii sopivasti iso peltikärpänen, niin eihän sellaista kiusausta voi vastustaa. 🙂 Taideterapiaa kännykkäkameralla, daa! Ukkonen on siihen ihan riittävän hyvä tekosyy. 
Karhunvatukasta saan tänä vuonna ihan tolkuttoman ison sadon ja pensasmustikasta taas toivottoman pienen, joku balanssi kai siinäkin…
Haipakka 