



Taikavoimia Merimaskussa
Mökissä asuu metsänhaltijoita. Jättiläisten paiskomat kallionlohkareet piilottavat polun. Vetehiset heiluttavat laituria kesäyön valoisilla laineilla.
Joskus vieras metsässä kulkija saattaa joutua maahisten lumoihin ja eksyä nurinkuriseen maailmaan, jota metsänpeitoksikin kutsutaan…
Category Archives: Elämää
Ravintolavinkit top 6 à la Into
Baarikärpäsemme Into on bongaillut tähän kesästadin parhaat safkatärpit: 
Ravintola Loung3:n illallinen on Kallion positiivisin yllätys. Huippuhyvää.
Krog Madamen onnistunut meze-tarjotin houkuttaa sisäpihan terassille. 
Cargo Cafessa voi nauttia hyvää kasvisruokaa tai drinkin ilta-auringossa. 
Ravintola Palemassa Teurastamolla on tarjolla herkullista lounasta.
Jädelinon pistaasijäätelö on hellepäivän ykkösjälkkäri, kakkosena kirsikka.
AlppiTorin burgeri ei jätä nälkäiseksi. Quinoa-kakkukin toimii.
Kahvila Suvannon sunnuntai-brunssista on jo muodostumassa traditio.
Illallinen ravintolagalleria Ondassa on täydellinen. Paras hinta-laatu-suhde.
Mielikuvia Tallinnasta
Katselen kuvia Tallinnan matkalta ja mietin, miten voisin tiivistää onnistuneen matkan infot ja fiilikset niin, että edes hitunen mielenkiintoisesta ohjelmasta ja inspiroivista kokemuksista välittyisi pikkublogiseni tekstistä riittävän tehokkaasti. En osaa. Mielikuvien luominen on vaikeaa. Hairahdun aivan sivupoluille miettiessäni, miten monella tavalla eri ihmiset voivat tulkita tekstiä ja/tai yksittäisiä sanoja. Esimerkiksi “musta puku”, “jugurttijälkkäri” tai “aulabaari” kuulostavat helposti aika vaisuilta, eikö?
On siis otettava kuvat apuun. Katsokaa vaikka näitä: 
Musta vaate voi olla näinkin vaikuttava.
Kumun taidemuseossa juuri avautunut näyttely esittelee AleksandrVassiljevin yksityiskokoelman sanoinkuvaamattoman kauniita aarteita, keskittyen viktoriaanisen ajan pukuihin ja asusteisiin. Huikeita.
Näyttely ‘Runous ja ahdistus’ on nähtävillä 9. lokakuuta 2016 asti.
Lahjakkaat kokit taikovat perusaineksista taideteoksia.
Basilikalla maustettu jugurttivaahto (+sitruunainen kastike, tuoreet vadelmat ja pitsimäinen keksi) ravintola Tuljakissa taitaa olla herkullisin koskaan syömäni jälkiruoka. Neuvostoaikainen rakennus on uusittu moderniksi, tyylikkääksi ravintolaksi, yhdeksi Tallinnan parhaista.
Kaikki palaset sopivat saumattomasti yhteen.
Hotelli Hiltonin aulan ilme on onnistunut todiste siitä, että ketjuhotellien tiukatkin sisustussäännöt saadaan hyvällä suunnittelulla näyttämään yksilöllisen ylellisiltä. Sitä paitsi aulasta on suora yhteys uuteen Olympic Casinoon, joka on kuin pieni pala Las Vegasia vain parin tunnin päässä Helsingistä.
Ei todellakaan ole vaisua vaan vaikuttavaa, vai mitä? Tämä kuvakolmikko on ikäänkuin pieni ennakkotiiseri, jokainen mainittu paikka on paaaljon laajemman esittelyn arvoinen. Ja vilpittömästi visiitin veroisia jok’ikinen!
kuvat Tallink Siljan ja D’Oro Press & PR järjestämältä lehdistömatkalta.
Roster Helsinki. Syömään!

Oletko kaikkiruokainen suursyömäri?
Hyvä, niin minäkin. Nautin mieleenpainuvista makuelämyksistä, ilahdun mielenkiintoisista ruokapaikoista ja arvostan atmosfääriä joka syntyy, kun ruokaan ja ruokailuun suhtaudutaan kunnianhimoisesti.
Toivottavasti sinäkin olet Helsingissä! Ruoka-scenessä nimittäin tapahtuu niin paljon mielenkiintoisia asioita, että pieniruokaisempaa varmaan jo heikottaa.
Olitpa eksoottisten keittiöiden harrastaja, perinneruoan puolestapuhuja tai streetfood-intoilija, kaikkea löytyy. Baarista bistroon ja ravintolasta ruokalaan.
Minua houkuttavat juuri nyt satokauden mukaiset puhtaan simppelit maut ja skandikeittiön raaka-aineita arvostava tyyli. Aitoa ja oikeaa sen olla pitää, ilman liikoja rajoitteita tai säännöksiä. Ystävällisen vapautunut ilmapiiri on aina plussaa, samoin onnistunut drinkkilista. Täsmäsijainti ja vaihtoehtojen runsaus eivät nekään ole pahasta.
Uusimmasta tulokkaasta eli Rosterista löytyivät nämä kaikki. Kirsikkana kakussa, luvassa on myös jäätävän kuuma terde :-).
Kuvat puhukoot puolestaan ja lämmin suositus kaikille mutkattomille kulinaristeille. Kiitos ja Skål!


kuvat: Roster Helsinki, Pohjoisespa 17
Taiteellinen muoti-illallinen
Japanilainen opiskelukaverini suunnitteli aikoinaan vaatemalliston, jonka inspiraationa toimi loisteliaasti katettu ruokapöytä – mutta siinä tilassa, miltä se näyttää vasta pitkän illallisen jälkeen. Oli rytättyjä servettejä, viiniläikkiä, soijaroiskeita, kaatuneita maljakoita lakastuneine kukkineen, ruoan rippeitä, öljytahroja, sekalaisia astioita, loppuunpalaneita kynttilöitä, erilaisia laseja tyhjinä ja täysinä ja kaikkea siltä väliltä…
Syntyi kiivas keskustelu puolesta ja vastaan, jotkut pitivät ideaa inbesillinä, toiset nerokkaana. Minua viehättivät värien ja kuvioiden mausteisensotkuinen sekamelska. Olen ikäväkseni kadottanut Chiakin yhteystiedot, hän pääsi kai harjoittelijaksi Comme des Garçonsille Tokioon. 


Muisto palaa mieleen usein silloin, kun onnistuneen illallisen jälkeen unohtuu höpisemään niitä näitä hyvässä seurassa, kivassa ravintolassa ja vatsat onnellisen pullollaan. Pari kertaa olen tosin joutunut perustelemaan innostustani napsia kuvia jo tyhjenneistä lautasista…
kuvissa: Krog Madamen tapaslautanen, Lounge3:n alkupalalautaset, Lonnan lasit, ja Ateljé Finnen jälkiruokalautanen.
Juhannus-haiku
Midsummer muistilista:
sateenvarjo ja aurinkolasit
vesipullo ja viinapullo
villasukat ja viuhka
kovaa ja pehmeetä
raksahanskat ja rannerenkaat
sillit ja suklaat
pelastusliivi ja toppaliivi
hyttysmyrkky ja aurinkorasva
piirustuspaperia ja vessapaperia
korvakorut ja korvatulpat
kumisaappaat ja sandaalit
tuulipuku ja bikinit
karkkii ja sipsii
hyvä kirja ja huono lehti
alkupalat ja jälkiruoka
ihmiset ja eläimet
mustikat ja mansikat
stadi tai pönde
Joulu tai Juhannus, aina sama lista
No animals were harmed during the photoshoot of this haiku 🙂
SuperViherSmoothie
Sanokaa minun sanoneen, tänä vuonna tulee satoa!
Ainakin vadelmia, mansikoita, viinimarjoja, karviaisia, päärynöitä…

Kuvissa ei lisättyä sokeria vihreää. Eikä mitään muutakaan kuvankäsittelyä. Kuvauskäytössä on uusi Huawein puhelin, jonka kamera tuntuisi olevan melkein liian hyvä! Voiko niin edes sanoa? Vai kuinka usein muka mietitte, että värejä pitäisi latistaa kirkastamisen sijaan?
Hyvää juhannusviikkoa!
Kesälentsu
Ärhäkkä flunssa otti ja iski. Viikko sujui suunnilleen näin:
– maanantai:
Olo on kumman vetämätön. Korvien välissä tuntuu pörisevän kimalaislauma. Rauhallinen kävely nostaa tuskanhien pintaan. Ikuinen optimisti veikkaa heinänuhaa.
– tiistai:
Kurkussa on kaktus tai siili tai molemmat. Pistely äityy yöllä niin pahaksi, ettei voi nukkua. Silmät ovat täynnä hiekkaa, korvia kutittaa ja ihossa kihelmöi. Optimisti veikkaa edelleen heinänuhaa.
– keskiviikko:
Vasen sierain alkaa valua kuin hajonnut vesihana. Sen takia on pakko pysytellä poissa ihmisten ilmoita. On hyväksyttävä se tosiasia, että kyseessä on virusperäinen räkätauti eikä mikään kukka-allergia.
– torstai:
Päivän viisi työtapaamista peruutetaan, koska muiden tartuttaminen tällä supertukko-särky-piina-aivastus-ällötyksellä olisi ilkeä temppu. Iltaan mennessä on niistetty kaksi täyttää rullaa vessapaperia ja tukoittain talouspaperia.
– perjantai:
Kuulostan viskibassoiselta varikselta. On parempi olla sanomatta yhtään mitään. Vesihana nenässäni alkaa vihdoin kuivua, mutta silmissä sumenee ja jokainen vanha kivistys ja kolotus ilmoittaa itsestään. Missaan sekä Taste of Helsingin että Sideways-festarin.
– lauantai:
Aamulla tuntuu siltä, kuin joku olisi ajanut traktorilla ylitseni. Nenäontelot ovat niin arat, että hengittäminen sattuu. Muuten olo alkaa siirtyä tukkoisuuden puolelle. En haista enkä maista yhtään mitään. Tekemättömyyteen turhautuneena maalaan koko päivän kirjahyllyä. Kerrankin sen voi tehdä niin, ettei maalin hajua edes huomaa.
– sunnuntai:
Hengitys alkaa kulkea ilman, että siihen täytyy erikseen keskittyä. Tosin vartin välein iskee täysi tukos ja sitä seuraava köhinä. Alan olla kohtuullisen kyllästynyt olotilaani. Omalle kohdalleni ei ole osunut näin totaalista lamauttajaa vuosikausiin. Teen periaatteellisen päätöksen siitä, että oma kiintiöni infektiosairauksiin on täynnä seuraavan vuosikymmenen ja maanantaina koittaa uusi elämän. Over and out.
Lonna, lähellä kaukana

Puolen päivän mikroloma merellä on kesäistä Helsinkiä parhaimmillaan.
Pitää vain pakata mies ja koira vesibussiin ja siirtyä kauppatorilta alle vartissa pienelle saarelle, kävellä sen ympäri muutamassa minuutissa ja istua sitten terassille nauttimaan täydellinen lounas. Siinä kaikki on raikasta ja herkullista, tuoreesta parsasta suussa sulavaan siikaan ja kesäisen keveään viinitilkkaan. Ei mitään ylimääräistä (paitsi ehkä herneenversokoriste). 😉
Merituuli puhaltaa tehokkaasti kaikki pölyt pois pääkopasta.
Viime kesänä en ehtinyt, mutta nyt otin vahingon takaisin ja suosittelen lämpimästi muillekin: ravintola Lonna.
Niin lähellä, mutta ihan muissa maailmoissa.


Unikko vs Maestra 10-0

Vapiskaa Maestrat, Afterit, 50 Shades of greyt ja muut pikkutuhmat lomalukemiset. Paljon paljon villimpi meininki löytyy kukkapenkistä! 😉