Christian Wijnants ja Bernhard Willhelm ovat eurooppalaisen muotimaailman omaperäisimpiä suunnittelijoita, Antwerpenin Royal Academy of Artsin kasvatteja molemmat. Odotan heidän mallistojaan aina yhtä uteliaana, enemmän taidenäyttelyn tunnelmissa kuin valmisvaatemielessä. On tietenkin hauskaa hämmästellä kreisejä ideoita, mutta pitää myös muistaa, että jokaisen hörhöltäkin näyttävän vaatteen kaavoitus, leikkaus ja materiaalit ovat aivan viimeisen päälle viilattuja. Eivät asut muuten olisi yltäneet alansa huipulle.

Oman vaatekaappini hauskimmat kuteet ovat Wijnantsin printtimekko ja  Willhelmin flanellikolttu. Ne ovat jo vuosia vanhoja, ajalta ennen kyseisten designereiden siirtymistä Pariisin muotiviikkojen viralliseen ohjelmaan. Printtikuvio on jonkinlaisesta wicca-rituaalista eli alastomista naisista pellolla. Minna Parikka sanoi kuvasta, että ne näyttävät pieniltä porsailta! Yksivärinen mekko taas on laskostettu ja rypytetty niin vinksalleen, että sitä on arvosteltu äitiysvaatteeksi. Sen sisällä voisi tosiaan odottaa vaikka nelosia eikö kukaan huomaisi mitään. Kumpikin vaate on rakas. Ja mukava. Ja erityinen. Ja tärkeä.
Jännä sivuseikka on se, että molemmat vaatteet on hankittu suurista, konservatiivisista tavarataloista (Bon Marché ja Galeries Lafayette), joissa on ennakkoluulottomasti haluttu tuoda esiin jotain uutta ja kokeellista. Vink, vink, Stocka ja Sokos!

kuvat 1 ja 2: vogue.com, Wijnants ja Willhelm, fall/winter 2016