Tag Archives: marimekko

Fashion in Helsinki, kiitos!

Viime viikko oli muodintäyteinen, kiitos Fashion in Helsinki.
Mukaan mahtui seminaareja, näytöksiä, lanseerauksia, pop-uppeja, avajaisia, presentaatioita ja paljon muuta. Taso oli kansainvälisestikin korkea, tekijät huippuammattilaisia ja asenne enemmän kuin kohdallaan.
Yhteenvetona: suomalaisesta muodista on tullut rohkeaa ja älykästä!
Se kommunikoi uusilla tavoilla, sekoittelee traditioita tulevaisuuden innovaatioihin, innostaa ja haastaa, yllättää ja kritisoi, leijuu omissa sfääreissään, mutta jalat kuitenkin tukevasti mullassa tai asfaltilla, tapauksesta riippuen.
Luovuus ja kaupallisuus keskustelevat viimeinkin keskenään. Huumori haastaa haute couturen ja kreisi kohtaa kotikutoisen.
Huomionarvoista oli mielestäni erityisesti vaihtoehtojen ja tyylien runsaus. Niillä erotumme eduksemme jopa ruotsalaisista.
Erityisen lupaavalta tulevaisuus näyttää miesten muodin suhteen. Mallistot ovat ryminällä menossa Pitti Uomoon syyskuussa, sporttityylistä otetaan kaikki irti ja uniikkikappaleita tehdään Bowielta ja Princeltä opitulla rokkikukko-asenteella.
Monipuolisuus näkyy myös kuoseissa, kuvioissa, väreissä ja pinnoissa. Niissä ja varsinkin tekstiilien uusissa innovaatioissa suomalainen insinööritaitokin pääsee loistamaan aivan uusilla, innostavan eettisillä tavoilla.
Lämmin kiitos mahtavista kokemuksista, Pre Helsinki, Aalto international, Aalto university, Sasu Kauppi, Turo, Artek, Mystery, Emma museo, Marimekko, Tre, ihan vain muutamia suuresta joukosta mainitakseni. Kiitos!

 

Ihana Modigliani Ateneumissa

 

m9m9modi3Ateneumiin avautuu perjantaina laaja retrospektiivinen näyttely taidemaalari ja kuvanveistäjä Amedeo Modiglianin töistä.
Valokuvat, maalaukset, piirustukset ja veistokset esittelevät intiimin tunnelmallisesti Modiglianin maailman. Näyttely on kuin pikainen aikamatka Montmartren ja Montparnassen 1900-luvun alun turmiollisen intensiiviseen taiteilijayhteisöön.

RVI753363 Amedeo Modigliani and Adolphe Basler at the Café du Dôme, Paris (b/w photo) by French Photographer, (20th century); Private Collection; (add.info.: Amedeo Clemente Modigliani (July 12, 1884 – January 24, 1920) was an Italian painter and sculptor who worked mainly in France. Adolphe Basler (1878-1949)); Roger-Viollet, Paris; FRENCH, ITALIAN, SPANISH & JAPANESE RIGHTS NOT AVAILABLE; French, it is possible that some works by this artist may be protected by third party rights in some territories

 

m8Odotukset tiedotustilaisuuteen mennessäni olivat korkealla, sillä Modiglianin julisteet koristivat jo teininä seiniäni. Taidekirjojen kuvista on sittemmin useaankin otteeseen haettu monenlaista inspiraatiota erilaisiin koulutehtäviin. Cerrutin tekstiilistudion työharjoittelussa Moligliani-postikortit puolestaan paketoitiin värireferensseiksi silkkuhuiveille, jne. jne. Onpa tullut pientä kinaakin erään opettajan kanssa siitä, pitääkö muotikuvituksissa pysytellä kasvojen oikeissa mittasuhteissa vai saako niitä venyttää “modigliaanisti” (saa, jos sen tekee liioitellen ja kärjistäen).
Nykyäänkin vaikkapa Samujin tai Marimekon vaatteista saattaa muistua mieleení jokin tietty Modiglianin teos. Selkeys ja vahvuus yhdessä puhuttelevat, samoin se selittämätön intensiteetti, jolla maalausten ja veistosten henkilöt ottavat tilansa. Niiden rauhallisen tunnelman alla näyttäisi aina piilevän ripaus räjähdysaltista boheemia avant-gardea. Maalauksissa on aina myös sellaista syvällistä eleganssia, jota aika ei syö.modi2m10

Näyttely ei pettänyt. Ateneumin salit sopivat saumattomasti yhteen teosten ja valokuvien kanssa. Niissä voisi viipyillä vaikka kuinka kauan. Minulle Modigliani on ehdottomasti yksi modernin taiteen kiinnostavimmista taiteilijoista. Suosittelen lämpimästi!

Amedeo Modigliani Kansallisgalleria Ateneumissa 28.10.2016-5.2.2017.

kuvat
1. Philip Bernard 3. Anna Marceddu / Modigliani Institut Archives Légales 4. Roger-Viollet, Paris / Bridgeman Images 5. © RMN-Grand Palais (Musée Picasso, Paris) / René-Gabriel Ojéda 6. Michel Bourguet.

Marimekko ss17 *****

m4m3Suomen Pariisin suurlähetystössä 3.10. järjestetty Marimekon presentaatio oli aivan poikkeuksellisen sympaattinen muotitapahtuma. Marimekko-miljööksi muuttunut tila näytti kotoisan coolilta, ajattomalta mutta trendikkäältä.
Esitellyssä valmisvaatemallistossa Marimekon tarinan taidokkaimmat yksittäiset asut yhdistyivät modernisti kevätmuodin luottotuotteisiin. Lifestyle-merkille välttämätön aitous näkyi ja tuntui, tunnelma oli iloisen huoleton.m1m9Pääsuunnittelija Anna Teurnellilla ja toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskolla on vahva näkemys Marimekon luovasta linjasta kohti entistäkin yksilöllisempää brändiä, jolla on takanaan hieno tarina ja edessään värikylläinen, itsevarman kokeileva ja paikkansa muodin ytimessä lunastava, jännittävä tulevaisuus.m5m6Jopa syvässä istuvat antipatiat liehulahkeita, beigeä trenssiä ja pikkukukkakuoseja kohtaan saivat väistyä, kun pieni salonkimuotinäytös todisti positiivisuudellaan ja viimeiseen saakka viilatuilla linjoillaan, että on mahdollista löytää kiehtovia retro-referenssejä ja saada ne näyttämään taas raikkaan ajankohtaisilta. Hyvästi epämääräiset halatit, tervetuloa skarppi työvaate! Kiitos!m7

Mehiläisiä ja Marimekkoja

v47817_99331_7v30374_99435_7Eilen vielä ahkeroin aurinkoisella kasvimaalla kilpaa mehiläisten kanssa. Ihastelin nokkosperhosen siipien ihmeellistä alapuolta ja kauhistelin etanoiden määrää.
Tänään syyssade pyyhkii jo värejä pois ja sähköpostissa vilahtelee Marimekon Pre Spring 2017 mallistojen kuvia.
Missä vuodenajassa tässä nyt oikein pitäisi osata olla?
Jospa valitsen yhdistäväksi tekijäksi kirkkaan kullankeltaisen ja tuiman ukkospilven harmaan. Aksenttina sopivasti mustaa ja tasoitusta vanhan kaarnan ruskeasta. Niillä mennään, sesongista toiseen.

v1 2360_99346_7v2 muotikuvat: Marimekko, Pre Spring 2017, myymälöissä alk. joulukuu ’16.

Armeijanvihreää nyt ja aina

Mustan lisäksi turvallisiin luottoväreihini kuuluu aina yhtä varma murrettu armeijanvihreä. Se on armollisen turvallinen ja klassisen kurinalainen. Samalla se on myös grungehtavan villi ja vapaa. Rohkea, boheemi ja ristiriitainenkin.
Onnekseni sen läsnäolo näyttää jatkuvan sesongista toiseen ja vuodenajasta seuraavaan. Voin suvereenisti sekoittaa kevään muotikuvia syksyn näytöskuviin ja yhdistää uutuuksia edellisvuosien luottovaatteisiin.
Tässä muutama esimerkki:
Nerokas idea Marimekolta siirtää ärhäkän sekava kuosi säntillisen vihreään sävymaailmaan, syksy/talvi 2016:marifw2016

tai esiintyä hempeämmin pinkin kaverina jo keväällä 2016: marimekko

Khakinvihreä sopii erinomaisesti niin nahan kuin pitsinkin kaveriksi, todistavat Helmut Langin huppari, Isabel Marantin nahkarotsi ja Zadig & Voltairen musta pitsikolttu: helmut-lang-600-C marantzadigArmy-teemaa voi korostaa Dieselin bootseilla tai pehmentää Burberryn pikkukukilla: burberryKhaki on täydellinen tausta efektiväreille, shokkikuvioille ja statement-asusteille. Army-anorakin voi aina heittää asenteella iltapuvun päälle ja reisitaskuhousut skarppaantuvat mustasta blazerista. On vapauttavaa, että yksinkertaisella värivalinnalla voi päättää, haluaako maastoutua takavasemmalle vai pompata päätä pahkaa eturiviin.

kuvat: valmistajien

Peikonlehdet portaissa

v2

Galleria Heinossa oli tammikuussa esillä Elina Brotheruksen kuvia. Vaikuttavia. Elävien vihreiden kasvien kaipuuni alkaa tähän aikaan vuodesta kuitenkin olla niin raastava, että muistan kuvista vain yhden:v1

Viherkasvit pitävät puutarhaihmiset hengissä talven yli. Sehän me tiedetään. Mutta se, miten niitä on nyt yhden jos toisenkin putiikin somisteena, on uutta. Tai ei niinkään uutta, vaan suorastaan 70-lukulaista, mutta jotenkin freesin oloista kuitenkin. Ja seiskytluvulta juurikin palailee esimerkiksi peikonlehti, joka on nyt näköjään vähintäänkin hip ja hop ja pop, koska yhden ainoan keskustassa piipahduksen aikana huomasin niitä vähän joka toisessa putiikissa ja Stockalla, Granitissa, Marimekossa, Samujissa,… 5530-28-krukor_hinkar_2015viher1v3v4

Vastaavaa täpinää oli huomattavissa viikunapuiden ympärillä viime keväänä, kun niitä oli joka ainoassa ruotsalaisessa sisustusalan lehdessä, mainoksessa ja esitteessä, mutta ne pirulaiset tiputtavat lehtensä talveksi ja tuoksahtavat kissanpissalta, samalla tavalla kuin puksipuut.
Mikähän voisi olla ensi kevään it-kasvi? Samapa tuo, koska pientäkin pienempi täppä elävää vihreää tekee ihmeitä pakkassään kuivattamalle sisäilmalle. Ja hyvä niin, koska koskaan ei ole liikaa vihreää kaupungissa.

# Oranssit Päivät

11106249_5630634_1000

Sovitaanko, että huomenna katukuva muuttuu oranssiksi?
Keskiviikkona 25.11. vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.
highland_orange_1_Diamante_ear_orange_copy1
042531-032_20minna_parikka_heart_driving_glove_orange-1-300x313nurmi_turban_irmaalisa1

Oranssit päivät jatkuvat 10.12. vietettävään ihmisoikeuksien päivään asti.
Tyylikkäin kannanotto tehdään näillä:
Balmuirin Highland huivi, Minna Parikan ajohansikkaat,  Marimekon Mollis takki tai Alisa käsilaukku, MoiMoin korvakorut tai Nurmen turbaani Yalosta.
Ja kreisihuomio kerätään tällä: oravalippis Piers Atkinson.
Lisätietoa kampanjasta:UN Women Finland
# OranssitPäivät
Saa Pitää jakaa!

Pellavaista

verho

Tämä on puhdas vahinko, ei missään nimessä mikään suunniteltu statement:
meillä on verhon värinen koira, koiran värinen lattia ja lattian värinen verho.
Pirunmoinen pellavansävyinen kierre!kuva
beige

Kokonaisuus on harmonisen helppo juu ja kaikin puolin rauhallinen joo, mutta myös ääh hajuton ja plääh mauton. Turvallisuudessaan toimiva, yllätyksetön osiensa summa. Jotain kirkastusta skenario selvästi kaipaa!
Pää patterin välissä goisaava Into laitetaan pikimmiten pesulle vaalenemaan ja lattialle näytetään juuriharjaa. Verho selviää tuuletuksella ja tukistuksella. Se on Marimekon tehtaanmyymälästä puoli-ilmaiseksi ostettua raakapellavaa, joka on leikelty jo kolme kertaa eri muotoon, saumurinsaumat vaan lisääntyy kierros kerrallaan. Kämpästä toiseen, suojaverhosta ikkunaan, neljästä pienestä ikkunasta yhteen isoon, raakareunainen kankaanpala on onnistunut sopeutumaan tilaan kuin tilaan. Se on ja pysyy. Ehkä kuvasta puuttuva palikka eli keväinen kirkastus onkin vaan päivänvalo…
Värikkäämpää pääsiäisviikkoa!

Marimekkoa Manhattanilla

Donna Tarttin uudesta, ihan mielettömän hyvästä kirjasta ”The Goldfinch” löytyy maininta Marimekosta.

Kirjan päähenkilö Theodore luuraa astiakaupassa ja toteaa valkoisesta astiastosta näin: “It made me think of the nice old Marimekko-clad ladies I sometimes went to see in the Ritz Tower: “gravel-voiced, turban-wearing, panther-braceleted widows looking to move to Miami, their apartments filled with smoked-glass and chromed-steel furniture…“

Olisipa mielenkiintoista päästä kirjailijan pään sisään katsomaan, millainen kuva sinne on piirtynyt Marimekosta! Ovatko leidit ikääntyneitä Jackie Kennedy –tyyppejä vai hippivuosista rauhoittuneita taidehahmoja? Kulttuurivaikuttajia vai kukkahattutätejä? Haetaanko lainauksella skandinaavista tyylikkyyttä vai boheemia väriräjähdystä?

TARTT Kulttimaineen saavuttanut Tartt on kirjailijana veitsenterävä havainnoija. Millintarkat kuvaukset henkilöistä, miljööstä ja esineistä osaltaan kasvattavat kirjan lähes 800-sivuiseksi järkäleeksi. Se ainakin on varmaa, että Marimekkoa ei ole heitetty tekstiin huolimattomasti, vaan se on huolellisesti valittu mukaan.

Ehkä tämä, BurdaStyle sivustolta löytynyt anekdootti avaa vähän taustaa sille, minkälaisia mielikuvia amerikkalaisilla on Marimekosta:
“Kennedy’s PR people were concerned that Jackie O’s predilection for Parisian haute couture would alienate the “average voter.” It was important for Jackie O to look average but extraordinary at the same time, a more attractive, more intelligent version of “everywoman”. So, in a highly calculated move, Jacqueline Kennedy bought 8 Marimekko dresses to wear on the 1960 campaign trail. The dresses she chose were refreshingly simple – honest yet interesting, unusual but affordable, the prints brimming with optimism and youth. Marimekko’s unconventional, informal tone set the stage for Jackie O’s legacy as an accessible style icon.”

Marimekko2_largekuvat BurdaStyle ja LB