

Installed at RMN – Grand Palais, Paris, 17 September 2014 – 2 February 2015.
Taidehallin syksyn suurnäyttely esittelee ranskalais-amerikkalaisen Niki de Saint Phallen (1930-2002) ikonisia töitä. Olen aiemmin törmännyt niihin mm. pariisilaisessa näyttelytilassa, barcelonalaisessa veistospuistossa ja newyorkilaisessa galleriassa, sattumalta ja yleensä siksi, että kuljeskelen eksyksissä (tahallaan tai vahingossa). Ne pääsevät yllättämään aina uudestaan, eikä niille oikein voi olla hymyilemättä. 
Nyt voin kerrankin mennä katsomaan Saint Phallen töitä oikein varta vasten: Taidehallissa on luvassa räiskyvän värikästä ja huumorilla höystettyä elämäniloa, jossa tosin piilee mukana tummaakin tummempia vivahteita.

Photographed during the work’s exhibtion at Grand Palais, Paris, 17 September 2014 – 2 February 2015.
Näyttelyssä pääsen ihmettelemään ainakin mosaiikkipintaisia tanssivia naispatsaita ja räväköitä kollaaseja.
Niki de Saint Phallen säätiön sivuilla avautuu kuva rempseästä ja rajoja rikkovasta kosmopoliitista, joka työskenteli nuoruudessaan mm. Voguen ja Life-lehden mallina. Teokset ovat tekijänsä näköisiä, jälleen kerran.
Veikkaanpa, että näyttelystä saa hyvän positiivisen latauksen alkavaan syksyyn.
Taidehalli, Niki de Saint Phalle 20.8.-20.11.2016


Viikonloppuna avautunut design-lifestylemyymälä 
Kiva, että TRE ehti mukaan keskieurooppalaisten elokuiseen lomarytmiin. Onnittelut tiimille, hyvältä näyttää!
ps. ei mitään hajua, miksi Kermit-sammakko hengaa kulmilla. 🙂
Vallilan siirtolapuutarhalla vuoden kohokohta on Elojuhla.

Olen pyhästi vannonut, etten heiluttele kännykkäkameraa ravintolassa vaan keskityn nauttimaan ateriasta. Ruoasta, juomasta, tunnelmasta, seurasta, miljööstä jne.
Muotia, pukeutumista ja vaatteita on Suomessa tapana väheksyä. Niiden roolia elämänlaadun, kommunikaation tai silkan arkisen toimintatehon osana ei oikein osata eikä haluta huomioida. Outoa sinänsä; luulisi, että täällä jos missä vaikkapa talvitakin tärkeys jo todistaisi, ettei ole kyse mistään vähäpätöisestä asiasta vaan suorastaan selviytymistaistelusta.

Naispääosan (Emily Watson) puvut jäävät tarkoituksellisesti taka-alalle. Elokuvan vahvojen miesten välinen kamppailu ei yksinkertaisesti jätä tilaa muille, eikä se tarvitse ylimääräisiä koristuksia. Samalla on kuitenkin myös pakko huomauttaa, että elokuvassa ei tehdä vaatteista numeroa; olisi täysin mahdollista katsoa se piittaamatta tippaakaan puvustuksesta. Minä nyt vain satuin valitsemaan tämän vinkkelin…


Helteistä perjantaita kaikille!
Puutarha rönsyilee ja puutarhuri ränsistyy.

Ollaan siis kasvimaan ja keittiöpuutarhan intensiivisimmän vaiheen huipussa: kasvukäyrä hipoo korkeuksia (romahtaakseen taas pian miinuksen puolelle). Tahti on huima. Kaappipakastin huutaa hoosiannaa ja ruokavalion perusteella epäilen olevani rusakko, onnellinen sellainen. Omavaraisuusaste hipoo ennätyslukemia. Jiihaa! Hillitöntä, että tämä kaikki tapahtuu täyspäiväisten töiden ohessa kantakaupungissa, melkein itsestään. Kaikki illat tietenkin vietän pöpelikköjen uumenissa.
Voiko olla söpömpää:

Torstai on toivoa täynnä…