Tässä kuvassa näytän kerrankin ihan itseltäni, huomaatteko? 🙂
Hyvää viikonloppua kaikille! t. Ujopiimä
valokuvaajana huippulahjakas Laura Oja
ps. vaalea pläntti kukan takana siis on mun lärvi.
Sanotaan EI henkiselle keripukille
Olettehan jo käyneet Tove Janssonin juhlanäyttelyssä Ateneumissa? Se on huikean hieno! Yksi visiitti ei ehkä edes riitä…
Näyttely esittelee monilahjakkaan, intohimoisen, ahkeran, älykkään, poliittisesti aktiivisen, ironiaa ja ilkeilyä harrastaneen, huimasti aikaansa edellä olleen kuvataiteilijan, pasifistin, kuvittajan, kirjailijan, tyylitaiturin, kosmopoliitin ja luovan hullun…
Alkupaloiksi kannattaa lukaista BBC:n kattava artikkeli Toven elämäntyöstä. Muumit ovatkin niin paljon enemmän kuin pelkkiä satuhahmoja…
Veikkaan, että tänä päivänä Tove pukeutuisi Samujiin. Sillä eikö tällä rannalla, tässä mielenmaisemassa voisi yhtä hyvin seistä Tove, muumipeikko tai Pikku Myy (kuva Ville Varumo, Samujin SS14 Classic- mallisto).
Otsikko? Sen lainasin näyttelyn kuratoineen Tuula Karjalaisen hienosta kirjasta: Tove Jansson Tee työtä ja rakasta. Suosittelen sitäkin lämpimästi!
kuvat ja lisätietoa: © Moomin Characters
(alin ryhmäkuva:Sveriges TV)
Tilkkutyö extended
Yli vuosi sitten ihastelin näytöskuvissa Junya Watanaben grungehtavia paikattuja boyfriend-farkkuja.
Löysin ne sittemmin nettikaupasta ”kohtuulliseen” 1280 euron hintaan ja unohdin koko jutun.
Bongasin tilkut uudestaan Watanaben miesten mallistossa. Aika usein sellaiset muoti-ilmiöt ja ideat, jotka kantavat naisten mallistoista miesten näytöksiin, ovat melko varmasti myös sellaisia, että ne kulkeutuvat arkivaatteisiin ja tavalliselle kuluttajalla asti.
Päätin siis vihdoin tuunailla itselleni tilkkufarkut, mutta sen verran latteammassa väriskaalassa, että niitä tulee pidettyäkin. Mukaan pääsi vanha nahkapala, osa kulahtaneen ruutupaidan hihaa, denim-näyte, Marimekon pilkkuja, raitatilkku, jne. ”Taustaksi” löysin Makian harmaat miesten farkut.
Joo, tunnustan, olen syyllistynyt idean pöllimiseen mitä ilmiselvimmällä tavalla.
Mitenkäs se Chanel sen sanoikaan, että kopioiminen on imartelun korkein aste…
Jos ja kun kyllästyn tilkkuihin, saan purettua ne vartissa.
Kuvat style.com ja netaporter.com
Päivän matemaattinen mietelause:
Terveellisiä elämäntapoja tukevien suositusten mukainen
10 000 askelta päivässä on
70 000 askelta viikossa eli
280 000 askelta kuukaudessa, mikä tekee
3 360 000 askelta vuodessa. Tajuttoman monta!
10 000 askelta päivässä ei tee tiukkaa, mutta kuvitelkaapa toisin päin; mitä tapahtuu, jos jättää vuodessa yli kolme miljoonaa askelta ottamatta?
Katastrofi ja katatonia!
Eikä ole ihan samantekevää, minkälaisissa kengissä arkiset askeleet kuljetaan. Hyvä kenkä, terve jalka, iloinen mieli!
Kuvassa tohvelimaisen mukavat Y3-tossut valmiina valtaamaan kevätkadut.
Happy birthday!
Nämäpä sattuivat sopivasti: on kevätpäiväntasaus, International Day of Happiness ja Into-koiran 5-v. synttärit! HappyHappy!
Hulivilistä huippumalliksi:
Yläkuvassa kotiportailla Toukolassa noin 3 kuukauden ikäisenä.
Alakuvassa Hyvä terveys -lehden kuvauksessa Jouni Haralan studio Valossa, Model Boomin ihanan Hannan kanssa.
Flowers+Fashion=Forever
Kevättä odotellessa, esittelyssä neljä fantastisen lahjakasta, kukista ja kasveista inspiroituvaa työryhmää. Olkaa hyvät!
Kukkastailaus Flora & Laura, Klaus Haapaniemen tekstiilimallistolle, valokuvat Johanna Laitanen.
www.floraandlaura.com, www.klaush.com
Kukkainsinööri Andreas Verheijen, asetelmia ja stailauksia.
http://www.andreasverheijen.com/
Valokuvaaja Michel Tcherevkoffin kukkaiskengät.
kuvat: http://www.tcherevkoff.com/
Muotisuunnittelijat Pierpaolo Piccioli ja Maria Grazia Chiuri, Red Valentinon kevätmallisto 2014.
http://blog.redvalentino.com/
Puutarhurin tärkein asuste…
…on tietenkin päähine. Eikä haittaa yhtään, jos se on upea!
Lady Birleyn (1900-1981) itsevarma tyylinäyte 40-luvulta.
Maailman kuuluisimman hatuntekijän Philip Treacyn legendaarinen orkidea-hattu vuodelta 2000, puhtaasti poseerauskäyttöön.
Good gardening –lehden kansikuva vuodelta 1937.
Osallistuin tällä kukkahärdellillä fantasiahattukilpailuun 90-luvun alussa New Yorkissa. Hatut koristivat hyväntekeväisyysgaalan päivällispöytiä ja häppeningi oli kuin suoraan Sinkkuelämästä!
Kotoisa huivikin toimii, näyttää Kotiliesi vuodelta 1951.
Tyyliseikkojen ohella hattu suojaa auringonpistoilta, hyttysiltä, oksilta ja raivostuneilta variksilta. Hattu myös vähentää siristelyn aiheuttamia silmäryppyjä, pisamia, rusketusläikkiä ja olkimaiseksi kuivuvia takkutukkia.
englantilaiset kuvat: Lontoon Garden Museum
Puutarhakalenteri
Kevät on täynnä puutarhatapahtumia. Tässä kolme tärkeintä:
Kiireisen äkkilähtö
Nordiska trädgårdar -messut
to 20.3.2014-23.3.2014.
Tukholma, lisätiedot www.nordiskatradgardar.se.
”Virallinen” kevään aloitus
Oma Piha 2014 –messut
to-su 3.4.2014–6.4.2014 klo 10-18
Helsingin messukeskus, lisätiedot www.kevatpuutarha.fi
Jokavuotinen ’MUST’
Hyötykasviyhdistyksen taimitori
to 22.5.2014 klo 15-18
Annala, lisätiedot www.hyotykasviyhdistys.fi
Mushrooming -sienirihmastoja
Helsinki on taas tänään ihan herkkusienen värinen. Valjun haaleanharmaa, loskainen ja räntäinen. Vai olisiko värisävy enemmän kaurapuuro tai lonkero?
Sienistä puheen ollen, niitä kasvaa nojatuolini selkämyksessä. Kankaisia, nahkalakkisia sellaisia, onneksi. Löysin ne aikoinaan Nudgesta alennuskorista. Myös Nudgen ravintolan tyynynpäällisiä koristavat samanlaiset sienet. Sympaattisia! Tykkään idean hauskuudesta&hulluudesta. Sienet kiinnittyvät pienellä ruuvilla pehmeään pintaan ja niitä oli muistaakseni saatavana myös magneettikiinnityksellä. Sieniä saa nykyään osoitteesta: http://fungimaa.com/shop.
Suunnitteilla on myös pienen sienifarmin kokeilu keittiön puolella. Löysin nimittäin Polar Shiitake Oy:n sivuilta kotikäyttöön sopivan kasvatusalustan. Toinen hullunhauska, toimiva ja herkullinenkin idea!
Sitten vielä hyödyllinen linkki helsinkiläisille pienyrittäjille:
http://www.mushrooming.fi. Koska ”rihmasto” on uusi ”verkosto”! Herkempi ja hienosyisempi! Heh!
ps. Nyt olisi korkea aika tyhjentää pakastimet viime syksyn sienistä. Ne eivät nimittäin pidä pitkistä pakastusajoista. Ainakin suppilovahveroista tulee kitkeriä.
Tillintallin vinksinvonksin
Sukkaprojektien sivussa päätin opetella tekemään palmikkoneuleita. Myönnän, en oikein osaa tulkita neuleohjeita, mutta vähän paremmin pärjään ruudutettujen kaaviokuvien kanssa. Voin aidosti todeta, että ensimmäisistä palmikoista tuli todella kieroutuneita. (TV-uutisillakin taisi taas olla osuutta asiaan.)
Vähitellen olen päässyt kärryille palmikko-ohjeista, mutta tähän mennessä olen tehnyt vaikeammat kuviot pelkkinä tilkkuina. Keksin kasata ne tyynyiksi, koska ne sattuivat kaikki olemaan aika harmonisen harmaita. Lavensin myös pimahtaneen palmikon käsitettä eli kokeilin, miltä näyttää, jos palmikon eri osat lähtevätkin ihan omille teilleen kireästä kuviosta. Tykkäsin. Lisää koetilkkuja eli tyynyjä, siis.
Tyynyt on neulottu villasukkaprojektien ”sivutuotteena” eli Novitan klassisista 7 veljestä -langoista. Ne on majoitettu ainakin tähän hätään mökille, itsetehdyn kirjapaperitapetin ja Tikausta heräteostetun päiväpeiton kainaloon.
Haipakka 