Kevät. Kesä. Molemmat. Täällä. Nyt. Ei lisättyä sokeria mitään. Täydellistä!
Category Archives: Koiranpoika
Vauhdikas vapaapäivä
Koiranpojan aurinkoinen arkipäivä voi olla ihmeen aktiivinen. Siihen mahtuvat ainakin:
– aamutreffit Klaara-neidin kanssa puistossa
– ylellinen turkin pesu ja kynsien huolto Mustin ja Mirrin yhteyteen avatussa Dogroomissa Keskustan Stockmannin alakerrassa
– pakollinen korvalääkärikäynti eläinlääkäriasema Evidensiassa Hietsussa
– espresson pituinen poseeraushetki Cafe Kokossa Kalevankadulla
– jokakeväinen autoreissu renkaanvaihtoon ja katsastukseen Herttoniemeen
– pikavisiitit Postiin Rautatieasemalle ja Kampin Matkahuoltoon
– juoksupompputreeni Nana-rouvan kanssa Vallilan siirtolapuutarhassa
– korvapuustipalkinto Kahvila Regatassa Merikannontiellä
Noin niin kuin muutamia kohokohtia mainitaksemme. Huh.
Onneksi huomenna on tuiki tavallinen työpäivä.
Blondit
Into löysi Töölöstä uusia blondeja frendejä. Porkkananenät on niin out. Hipsteriparrat on in. Uusi mikrokokoinen terrieri-tyttis on nimeltään Klaara mutta penkinvalloittajaan suhtaudutaan äärimmäisen epäluuloisesti.
Lisää lunta, pliis!
Maailman Eläinten päivä 4.10.2015
Into toivottaa kaikille oikein hyvää Eläinten päivää
ja mukavaa Eläinten viikkoa 4-10.10.2015!
Eläinten Päivä on kansainvälinen vuosipäivä, jolla on lähes satavuotiaat perinteet. Tänä vuonna viikon teemana ovat koirat. Lisätietoa päivän ja viikon tapahtumista saa esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY:stä tai Eläinsuojeluliitto Animaliasta ry:stä. 
Meillä on koiraviikko joka viikko, nyt myös kesäturkin vaihtoviikko!
Kuvissa into vahtii satoa Vallilassa, treffailee kamuja Töölössä, hengaa Kahvila Suvannon sunnuntaibrunssilla ja esittelee tyttikselle duunipaikkaansa.
Kaalimaan karvainen kakara
Koiranpojan kesäduuneihin kuuluu kaikenlaista:
1. Vahtiminen = kaneille kyytiä kaalimaalta.
2. Nuuhkiminen = pioni on pöljä kukka. Kasvaa niin valtavaksi, että kaataa itse itsensä.
3. Poseeraaminen = tärkein! Vieras rouva luuli kerran portilla posliinipatsaaksi 🙂
Kesäsunnuntai, Helsinki 2015
Aamukahvi. 
Terassiruusu, nimeltään kullero-jotainjotain…
Tilli, sipuli ja peruna. Syömään!
Siili kiepillä punaviinimarjapensaassa. Koira matkimassa siiliä. Hot Dog.
Helteinen iltataivas ja Kaukaasiankirahvinkukka. Järkyttävän huonon nimimuistini ansiosta tämä on yksi niitä harvoja kasvinnimiä, jotka muistan.
Ehkä juuri outoutensa takia. Koska eihän Kaukaasiassa ole kirahveja?!?
Pellavaista
Tämä on puhdas vahinko, ei missään nimessä mikään suunniteltu statement:
meillä on verhon värinen koira, koiran värinen lattia ja lattian värinen verho.
Pirunmoinen pellavansävyinen kierre!
Kokonaisuus on harmonisen helppo juu ja kaikin puolin rauhallinen joo, mutta myös ääh hajuton ja plääh mauton. Turvallisuudessaan toimiva, yllätyksetön osiensa summa. Jotain kirkastusta skenario selvästi kaipaa!
Pää patterin välissä goisaava Into laitetaan pikimmiten pesulle vaalenemaan ja lattialle näytetään juuriharjaa. Verho selviää tuuletuksella ja tukistuksella. Se on Marimekon tehtaanmyymälästä puoli-ilmaiseksi ostettua raakapellavaa, joka on leikelty jo kolme kertaa eri muotoon, saumurinsaumat vaan lisääntyy kierros kerrallaan. Kämpästä toiseen, suojaverhosta ikkunaan, neljästä pienestä ikkunasta yhteen isoon, raakareunainen kankaanpala on onnistunut sopeutumaan tilaan kuin tilaan. Se on ja pysyy. Ehkä kuvasta puuttuva palikka eli keväinen kirkastus onkin vaan päivänvalo…
Värikkäämpää pääsiäisviikkoa!
Perjantain pimennys
Minkäslaisten lasien läpi te tsiigailette auringonpimennystä? Mulla on täysin hyödyttömät kuuden punnan vintage-lasit (matkamuisto Lontoosta) ja hirmu hyvät klassikko-Raybanit. Vaihtelen niitä. Häikäistymisen vaara ei liene suuren suuri, kun pimennys tuntuu olevan vain vähän kirkkaampi eli suunnilleen samaa luokkaa kuin viimeisen puolen vuoden talvinen päivänvalo.
![DGOR_[1]](https://haipakka.com/wp-content/uploads/2015/03/dgor_1.jpg)
Uskokaa tai älkää, nää haukut on puettu oikeasti koirille suunniteltuihin design-laseihin, merkkiä Doggles originalz. Heh!
Aurinkoista viikonloppua!
Mielikuvia
Onneksi tämä sofa.comin mainoskuva ei tullut sähköpostiini. Olisin ehkä luullut, että meitä vakoillaan. Sen verran hyvin natsaavat värit, teemat ja tyylikin. Vai mitä?
Ei tarvitse kauhean montaa kotialbumin kuvaa katsoa, niin voi jo todeta, että jotain samaa noissa on. Mainoskuva oli englantilaisen Elle Decoration lehden sivuilla helmikuussa 2015, Inton torkkukuva puolestaan vuodelta 2010. Molemmissa on vaaleanharmaata, mustavalkoista, kirkkaankeltaista ja maalarinvalkoista. Maalattua puuta, teräviä painokuoseja ja puuvillapintoja.
Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua mielikuvamarkkinointia parhaimmillaan? Ihastelen sohvafirman mainosta, jossa sohva on ihan sivuosassa? Aika jännä, että yksi kuva saa minut ensin ostamaan lehden ja sitten klikkailemaan sohvakauppaan vaikka en tiennytkään olevani sohvaa vailla…
Ehkä kyse onkin vain siitä, että mitä harmaampi keli ulkona, sitä enemmän keltaista tarvitaan, koirilla tai ilman. Mökillä ötökkäkokoelma pitää keltaisuuden asteen korkealla ja jos olkkariin oikeasti haluaisi saada ison väriläiskän, se voisi olla tämä vaikka tämä sohva.
Kas, mainoskuvan hyvä fiilis ampui juuri itseään jalkaan, kun johdattikin minut kilpailevalle soffasaitille!
Aurinkoa odotellessa…
Doggy Style
Äidin pikkuserkun tyttöystävällä oli joskus vuonna Ö sellainen pitkäturkkinen terrieri, jonka päälaella keikkui pieni rusetti pitelemässä otsatukkaa otsaturkkia poissa silmiltä. Mutsi väitti kiusallaan, että rusetista tietää aina, onko kyseessä uros,- vai naaraskoira. Pojilla kun kuulemma olisi tietenkin rusetti kaulassa, ei otsalla.
Näinollen nämä Finlaysonin komistukset ovat siis kaikki poikia, eikö? Ainakin he ovat kovin tyylikkäitä ruseteissaan ja suhtautuvat mallinhommiin ilmeisen vakavasti. Mikäs siinä, kun kuosin nimi on Onni tai Taimi ja rusetin takana mm.YO-laketista tunnettu asustesuunnittelija Kirsi Nisonen.
Snadisti vinksallaan oleva rusetti sopii tietenkin myös isännän kaulaan tai emännän päähän, sillä onhan jokainen meistä rusetin arvoinen. 😉
Haipakka 