Se iskee joka syksy: Kaamosmasennus. EIKÄ, vaan NEULOMISMANIA!
Tai kai kaamoksellakin on osuutta asiaan, kun nojatuoli kutsuu niin lujaa, että on pakko saada näppeihin jotain näperrettävää, ettei muutu aivan täysin vihannekseksi.
Tänä syksynä tekisi mieli värkätä palmikoita. Olen jo aiemmin fiilistellyt niiden kanssa, mutta nyt haluaisin oikein toden teolla tehdä jotain uutta. Kiinnostavimpia (ja vaikeimpia) ovat palmikot, jotka eivät ihan suostu pysymään perinteisissä pötkyläisissä muodoissaan. Ne, jotka pyrkivät karkailemaan omille teilleen. Esimerkiksi:

Zadig et Voltairen rämähtänyt ranskalaiseleganssi puhuttelee.

Purl Sohon neuleohjeilla tulisi ehkä joku tolkku tekemisiini…

Lemaire onnistuu aina nostamaan rimaa hitusen korkeammalle.

Stella McCartney osaa valita cooleimmat mittasuhteet.

Ehkä kartutan villatyynykokoelmaani tai teen palasista ponchon. Vai pitäisikö sitä kuitenkin rohkaistua ja neuloa KOKONAINEN paita…