Koska olen noin 150-vuotias joustamaton kalkkis, suhtaudun farkkuihin äärimmäisen konservatiivisesti. Niiden pitää olla 100 % puuvillaa, mielellään peltimäisen jäykkää sellaista. Tiukka EI lycralle ja muille kumijohdannaisille. Parhaimmillaan farkut ovat musteensinisen tummat ja täysin tasaväriset. Niissä ei saa olla koneellisesti tai valkaisemalla tehtyjä kulutuksia, reikiä tai haalistuksia. Paras istuvuus on vyötäröltä keskikorkea ja reisistä (ja ahterista!) tilava mutta lahkeista alaspäin kapeneva.  Farkkujen on toimittava työvaatteena, nehän ovat alun perin farmarihousut! Siksi hyväksyn boyfriend-mallin, unisex-tyylin ja konstailemattoman ilmeen. (Muille sopivat mainiosti piukeat pillit, repaleiset palkeenkielet ja bling-blingit strassikoristeet.)

Täydellisen farkun määritelmäni on siis aika lähellä sitä, miltä farkkuklassikko Levi’s 501 näytti Marilyn Monroen, Marlon Brandon ja James Deanin päällä 50-luvulla. Ylimmän kuvan uudistunut 501® CT onkin ostoslistalla.  Levi’s muuten avasi juuri oman liikkeen Kamppiin, kauppakeskuksen toiseen kerrokseen. Ja maailmallakin käynnistellään  jälleen uutta tulemista 501:n ympärille. Farmarihousu on taas palaamassa juurilleen. Onnistuneita mainoskampanjoita kiitellään menestyksestä, mutta minusta kunnia kuuluu pohjimmiltaan täydelliselle tuotteelle. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän kopioita.

Treashionista Outi Les Pyyn blogissa on paljon mielenkiintoista lisätietoa denimistä ja mm. newyorkilaisesta re/done yrityksestä, joka keskittyy vanhojen Levisten kierrätykseen.

kuvat: Levi’s ja RE/DONE