Parin sanan pituisia kirja-arvosteluja kevään iltalukemisista:

Atkinson: yli hilseen menevä pökerryttävä elämys, ”mitä jos -teema”
Byers: sietämättömän tukala negaatio, ahdistava luettava
Kardemumma: retroherkullinen pakinasymppis
Kahneman: kevään varmin unilääke (alle puolen sivun annostus riittää)
Ozeki: huolestuttavan hämmentävä, toinen ”mitä jos -teema”
Karjalaisen Tove Jansson: fanitan! Tärkeä!
Morgenstern: aikuisten satu, silkkaa taikuutta!
Mitchell: mahtava historia-overload, keskiaikaista englanti-hollanti-japani-sekoitusta

Jonkin sortin Hertta-sarja olisi tehnyt kesän kunniaksi ihan hyvää, mutta piti sitten “vahingossa” joutua kirjakauppaan…

Mistähän sitä aloittaisi…