Luonto on kohta kukkeimmillaan, mutta silti muutama harmaa aivosolu täällä jo miettii syksyn muotivärejä ja värittömyyksiä. Veikkaan, että tuhkanharmaan, yönmustan ja mutaliejuepävärien joukossa nämä kolme hankalahkoa voimaväriä näyttävät syksyllä houkuttelevan erilaisilta:

Pioni eli kylmä punainen
Syvä, vahva, intensiivinen kylmä punainen. Tylystä fuksiasta sammuneeseen viininpunaiseen.

Atsalea eli särkynyt oranssi
Pehmeäksi haalistunut, tiileksi palanut tai neonkyltistä tempaistu. Kaikki sävyt paitsi Huoneistokeskuksen porkkananoranssi.

Lupiini eli violetiksi vinksahtanut sininen
Selkeästä perusväristä vivahteikkaammaksi vääntynyt voimakas sinivioletti. Parhaimmillaan haaleaan taivaansiniseen yhdistettynä.

Ja kuten kuvista näkyy, jännittävimmät väriyhdistelmät syntyvät, kun mukaan lisätään mintun,- nurmikon,- ja pullonvihreää.

ps. Kiitokset Katjan kotipuutarhuriblogille, siellä esiintyvä atsalea pelasti onnettoman nimimuistini: yritin ensin sovitella atsaleani nimeksi kaikkea angervosta alppikaunoon ja arovuokkoon.