Burberry esitteli ensi talven Prorsym-mallistonsa Lontoossa. Ei ainoatakaan beigeä ruutua, mutta kukkia, kiehkuroita ja värikkäitä kuvioita sitäkin enemmän. Jee!

Perinteikkään brittimerkin huima loikka uuteen tyyliin ei kuitenkaan kisko mallistoa pois juuriltaan, päinvastoin. Kokoelman innoittajaksi mainittiin viime vuosisadan alussa vaikuttanut taiteilija-kirjailija-filosofi-ryhmä ’The Bloomsbury Group’. Ryhmä kokoontui aikoinaan Charlestonin maatilalla, jonka entisöintiin Burberry nyt osallistuu. Christopher Bailey, Burberryn suunnittelija ja toimitusjohtaja sattuu myös olemaan Bloomsbury-ryhmään kuuluneiden taiteilijoiden innokas keräilijä.

(Bloomsbury Group, Vanessa Bell & Virginia Woolf, 1903)
Jännää, miten ensisilmäyksellä hippimäinen mallisto asettuu kivasti aloilleen, kun suunnitteluprosessin taustoja ja historiaa vähän avataan. Vaatteissa häivähtelee  ihan selvästi tunnelmia englantilaisesta  ruusutarhasta, boheemista aristokratiasta ja  brittiläisistä traditioista. Vahva tarina inspiroi uudistumaan.

(ovimaalaus Charlestonissa)

Jääkö ruutu nyt vain kiinankopioihin ja gangsta-teinien lippiksiin? Niiden kanssa Burberry on ollut enemmän kuin pulassa. Kun klassikkoruutua rupesi näkymään liikaa yhdistettynä kaulassa roikkuvaan, mersun keulasta  pöllittyyn logoon ja  muuhun bling-blingiin, alkoi kartanonrouvan tyyliä havittelevaa asiakasta hirvittää.

Tuskin ruutu Burberryltäkään täysin katoaa, mutta  on ilo nähdä, että heillä on rohkeutta ravistella pölyyntyvää statussymbolia näin rempseästi.

Daniella Westbrook, 2007

kuvat style.com, dailymail.co.uk