Puutarhamökki uinuu talviunilla. Sitä ei nyt saa häiritä mutta kahden kuukauden kuluttua on jo täysi härdelli päällä…
Hyvää Ystävänpäivää!
Mitä jäbät duunaa?
Sori! En voinut vastustaa kiusausta. 🙂
kuva mapista ö, osasta sensuroidut, aiheena dorkat pennut 2009
Introducing Into
Terve. Mä oon Into, kohta 5 v. Oon omasta mielestäni koiramaailman Brad Pitt. Hurmaan kaikki.
Harrastan junabongausta, dallailua, deittailua, fudista, vapaapainia ja päikkäreitä. Teen välillä mallintöitä ja käyn duunissa levykaupassa. Kesällä mulla on vartiointitehtäviä ja raksahommia.
Aattelin, et esittelen teille pian tarkemmin mun duuneja ja frendejä ja muuta nastaa. Ei mulla muuta tällä kertaa. Adios amigos. Palataan!
Bonjour Garance
Muotikuvaaja, kuvittaja, kirjailija ja tyylivaikuttaja Garance Dorén muotiblogi on yksi maailman seuratuimmista.
Garancella on sympaattinen, seesteinen ote muotiin ja pistämätön tyylitaju. Hurmaavista kuvituksista ja tunteikkaista valokuvista voi aistia tunnelmia ja häivähdyksiä. Kuviin tarttuu pieniä tähtihetkiä. Garancen esittelemät ihmiset ovat kiehtovia, omilla teillään kulkevia aikuisia. Muoti soljuu aidosti, kauniisti siinä sivuissa, osana muuta elämää. C’est tout.
Juuri nyt Garance kääntää jo huomionsa talven 14/15 sesonkiin New Yorkin, Milanon ja Pariisin muotiviikkoihin. Kaikkea, mitä Garance pian esittelee blogissaan, voidaan aika varmasti pitää selkeänä suuntana sille, mikä näyttää ensi talvena uudelta ja houkuttelevalta.
kuvitukset Garancen blogista.
Nina Persson Fan Club
Iloisia uutisia kaikille The Cardigansin ystäville!
Bändin keulahahmo, iki-ihana Nina Persson julkaisee pian ensimmäisen soolo-albuminsa ’Animal Heart’.
Maanantai-illan keikka Tavastialla täyttyi hartaista faneista ja Ninan karisma lumosi yleisön. Vahva ja herkkä. Boheemi mutta Chic. Satiini-kimono plus pillifarkut. Origami-pääkoriste ja nuttura. Mieletön ääni, vähän tylsä taustabändi. Melankolinen suomalainen tango tunteikkaan indie-popin väliin ja loppuun Bowien ’Boys keep swinging’.
So very chic, so very stylish!
Sinkkujulkaisu ’Dreaming of Houses’ soi NIIN kauniisti. Käykää kurkkaamassa:
Värikästä viikonloppua!
En harrasta rantalomailua, enkä ole mikään auringonpalvoja, mutta ”Hilfigerien perhepotrettiin” haluaisin hypätä mukaan.
Hyvä fiilis. Lämpö. Aurinko. Värit. Meri. Varpaat kuumassa hiekassa. Hyvä fiilis!
Näin toimii hieno mainoskampanja: ilman kikkailua tai venkurointia, vain huolellisesti tehty ihana kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja saa malliston näyttämään timantilta.
Kesäkelejä odotellessa kääriydyn oranssiin takkiini ja keskityn pitämään pimeän loitolla. Energistä viikonloppua!
kuva: Tommy Hilfigerin kevät/kesä 2014
Marimekkoa Manhattanilla
Donna Tarttin uudesta, ihan mielettömän hyvästä kirjasta ”The Goldfinch” löytyy maininta Marimekosta.
Kirjan päähenkilö Theodore luuraa astiakaupassa ja toteaa valkoisesta astiastosta näin: “It made me think of the nice old Marimekko-clad ladies I sometimes went to see in the Ritz Tower: “gravel-voiced, turban-wearing, panther-braceleted widows looking to move to Miami, their apartments filled with smoked-glass and chromed-steel furniture…“
Olisipa mielenkiintoista päästä kirjailijan pään sisään katsomaan, millainen kuva sinne on piirtynyt Marimekosta! Ovatko leidit ikääntyneitä Jackie Kennedy –tyyppejä vai hippivuosista rauhoittuneita taidehahmoja? Kulttuurivaikuttajia vai kukkahattutätejä? Haetaanko lainauksella skandinaavista tyylikkyyttä vai boheemia väriräjähdystä?
Kulttimaineen saavuttanut Tartt on kirjailijana veitsenterävä havainnoija. Millintarkat kuvaukset henkilöistä, miljööstä ja esineistä osaltaan kasvattavat kirjan lähes 800-sivuiseksi järkäleeksi. Se ainakin on varmaa, että Marimekkoa ei ole heitetty tekstiin huolimattomasti, vaan se on huolellisesti valittu mukaan.
Ehkä tämä, BurdaStyle sivustolta löytynyt anekdootti avaa vähän taustaa sille, minkälaisia mielikuvia amerikkalaisilla on Marimekosta:
“Kennedy’s PR people were concerned that Jackie O’s predilection for Parisian haute couture would alienate the “average voter.” It was important for Jackie O to look average but extraordinary at the same time, a more attractive, more intelligent version of “everywoman”. So, in a highly calculated move, Jacqueline Kennedy bought 8 Marimekko dresses to wear on the 1960 campaign trail. The dresses she chose were refreshingly simple – honest yet interesting, unusual but affordable, the prints brimming with optimism and youth. Marimekko’s unconventional, informal tone set the stage for Jackie O’s legacy as an accessible style icon.”
kuvat BurdaStyle ja LB
Haalarit, täällä taas!
Kevätmuoti tuo meille:
– lappuhaalareita, joita epäillään äitiysvaatteiksi
-satiinijuhlahaalareita, joista pääsee pois ainoastaan riisuuntumalla täysin
-kokohaalareita (paitsi vankiloihin, koska ne ovat ihmisoikeuksien vastaisia)
-’one-piece’ trikoohaalareita, joissa jokainen näyttää pyjamaan puetulta teddy-karhulta
-farkkuhaalareita, for hipsters only
-duunihaalareita, jotka siirtyvät maalaustelineiltä ja pilkkiavannon reunalta katukuvaan
-sci-fi-haalareita, jotka istuvat kuin toinen iho, paljastaen KAIKEN
Haalaria voi käyttää, jos:
-tykkää lököttävistä peppupusseista
-omaa telinevoimistelijan vartalon
-haluaa heittäytyä nakupelleksi vessareissulla
-80-luvun alku ei ole jättänyt Grünsteinin haalareista traumoja
-kaikki muut vaatteet on varastettu/poltettu/taiottu avaruuteen
-haluaa tehdä istumisesta, pukeutumisesta ja elämästä hankalaa
-tykkää olla kaikkien katseiden kohteena ”for all the wrong reasons”
Onneksi ei ole pakko.
Henrik Vibskovin ääni ja vimma
Tanskan muotimaailman oma pellepeloton, Henrik Vibskov, tuo Designmuseoon fantastisen villin maailmansa.
Riemastuttava ja kalkkiutuneita aivolohkoja ravisteleva näyttely antaa itse kunkin vapaasti valita, mistä vinkkelistä sitä tarkastelee. Hullunkurisina taideinstallaatioina, kaupallisena muotina, poikkitaiteellisena vimmana…
Vibskovissa ruumiillistuu se draivi ja into, jolla tanskalainen muoti on rynnistänyt maailmalle. Hänen mallistonsa näyttävät ensisilmäyksellä oudon vinksahtaneilta, mutta yksittäiset vaatekappaleet ovat hyvinkin selkeitä ja käyttökelpoisia. Mukaan mahtuu ennakkoluulotonta uskallusta, uteliasta intohimoa ja iloista heittäytymistä, kuluttajaa unohtamatta.
Aika nerokasta, että malliston nimi voi olla vaikkapa ”Spagetti handjob” ( josta Henrik on saanut kommentin:”The best title for a commercial clothing-line, ever!”). Inspiraatio kuulemma lähti tikkusuoran spagettinipun muuttumisesta keitettäessä kudelman tapaiseksi sykeröksi. Samalla kuitenkin balanssi taloudellisen ja taiteellisen välillä pysyy kontrollissa.
Näyttely on ehdottoman tärkeä tutustumiskohde tulevaisuustyöryhmien virkamiehille, virtuaalimaailmaan unohtuneille insinööreille ja kaikille meille muillekin, joilla oletettavasti on vaatteet päällä.
Hatunnosto Designmuseolle, juuri tätä minä ainakin kaipasin kylmään tammikuuhun.
24.1.-11.5.2014 Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23, Hki 13
kuvat: Alastair Philip Wiper
Haipakka 