Intolla on kriisin paikka. Saako se könytä uuteen tuoliin? Voisiko sitä kokeilla vaikka ihan vähän vaan? Ehkä lötkötellä ja venytellä ja muuten vaan röhnötellä? Testailla istuvuutta ja pyöriskellä siinä laidalta toiselle, vääntyillä ja kääntyillä ylösalaisin ja vinksin vonksin samalla tavalla kuin nuo toopet ihmiset?  Koska nehän näyttää tykkäävän tuolista kovasti! Mutta kuulemma EI TULE KUULOONKAAN!! Herra Koira ei koske tuoliin edes hännänpäällään. Koska koiran kynnet+kaunis nahkapinta=katastrofi. Ja kuolajäljet+karvatupot saumoissa=ällöyden huippu.

Tuolille on annettu K18-tyyppisesti K-Koira luokitus. Tarkoittaa käytännössä, että tuolin kanssa jatkuu sama diktatuuri kuin huushollin muidenkin huonekalujen: sallittu vain ja ainoastaan lauman ihmisjäsenille. Kauheen raaka peli mutta ei auta. Mikään kiehnääminen tai keikistely pallon kanssa ei oikeuta tuolilupaan, maton ryttäämisestä nyt puhumattakaan.

Koiruliini joutuu jatkossakin tyytymään siihen, että sillä on vaan ne onnettomat kaksi eri patjaa, suosikkisyvennykset patterin edessä ja lipaston nurkalla, piilopaikka kylppärin kulman takana, eteisen vartiointimatto ja olohuoneen vip-osasto eli eturivin paikka sohvan edessä jne. Tosi tiukka kuri koiranpojalla…

Kinastelun keskiössä on pitkään harkinnassa ollut BoConceptin Imola tuoli, joka on nyt lunastanut paikkansa olohuoneen keskipisteenä. Se on täydellinen mm. leffojen katseluun, kiitos hyvän niskatuen. Värivaihtoehdoista tummanruskeakin houkutteli, mutta onneksi valinta osui lempeään konjakinsävyyn. Kunhan vielä saadaan pidettyä tuo valkoinen riivajainen loitolla…

Vai olisiko sittenkin pitänyt valita sininen…? (kysytään Mads Mikkelseniltä)