Kevään ensimmäinen krookuksenalku eli kaksi senttiä pitkä vihertävä nysä bongattu, jeeee!
Muita vihreitä asioita täytyy tässä vaiheessa vielä etsiskellä virtuaalimaailmasta.
Kuvat antiikkisista kasvihuoneista löysin kasoista vanhoja puutarhalehtiä, teepuu-shampoon ihanan kotimaisen Flow kosmetiikan sivuilta, astia-asetelman Gudrun Sjödenin nettikaupasta ja huiveista kootun värisuoran Balmuirin ylellisistä asusteista.
Huoh, odottavan aika on piiiiitkä…
Hyvää viikonloppua!
Category Archives: Ihan pihalla
Kukat ruosteessa
Tää lähtis nyt kukkakauppaan.
Koska lempimaljakon sisus on koko talven ollut tuollainen kuin kuvasta näkyy. Siis läjä ruosteisia peltilusikoita, nippu patinoituneita hopeahaarukoita ja köntti epämääräisiä alpakkaveitsiä. Koko keko tuli ostettua huimaan viiden euron tukkuhintaan pari vuotta sitten Käpylän kyläjuhlista, Pohjolankadun kirpputorilta.
Eikä siinä mitään, hyvinhän tuo kombo on toiminut koko talven, eikä kasteluun tai muuhun hoitoon ole kauheasti tarvinnut panostaa. Mutta nyt on ihan kertakaikkiaan laitettava ruosteryhmä pienelle tauolle ja hommattava tilalle jotain keväistä. Jotain mahdollisimman kirrrkuvan kirkasta. Ja huonekasvitkin tuossa ympärillä suorastaan huutaa, että: “tarttis varmaan tehdä jotain…”
On siis pikkupakko hilata kukkien lisäksi kotiin myös säkki uutta multaa.
Muutama rehu saa luvan pärjäillä vanhalla mullalla, mutta jeesaan niitä GreenCare PuutarhanKesä Palloilla, joista ravinne liukenee pikkuhiljaa. Aika käteviä!
Kukkakauppaan, mars!
Vihervajetta…
Hulluilla on halvat huvit, minulla ainakin. Ostin itselleni kesän kolmella ja puolella eurolla! Tai ainakin tuli sellainen fiilis, kun löysin ruokakauppareissulla aivan älyttömän muhkean basilikaruukun. Hiphei, Arabian k-supermarket ja Varpion puutarha, tykkään!
Olen sitä paitsi harrastanut näiden “vihreiden sisustuselementtien” hankkimista ruokaosastoilta ennenkin. Esimerkiksi ylläoleva, näkösuojan virkaa tekevä kasvi on Stockan Herkusta ostetun tamarillon eli puutomaatin siemenestä kasvatettu.
Taidan muutenkin tykätä vihanneksista ja yrteistä enemmän kuin kukista. En ikinä väsy niiden kummallisten koukeroiden ja hienojen muotojen katselemiseen…
Ympäriämpäri
Tässäpä teille pieni palanen luonnon ihmeitä lumen keskelle: ekan kuvan keltainen kukkanen on ylimääräisen kasvuhepulin saanut syyshohdekukka (kai?), joka kukki loppusyksystä ihan yksinään muuten jo lakastuneella pihamaalla. Alemmassa kuvassa taas on vähän niitä talteen otettuja siemeniä, joilla meinaan startata seuraavan kasvatuskauden. Sillä lailla se vaan pyörähtää taas käyntiin, seuraava sesonki!
Muistakaa:
Puutarhurin keväthepuli…
Epäilettekö kuuluvanne hieman tärähtäneiden kaupunkitarhurien heimoon?
Kiitos samoin!
Tunnusmerkkejä ovat ainakin nämä:
– tammikuu on ainoa kuukausi, jolloin etanankuvat eivät aiheuta paniikkihäiriötä
– helmikuussa alatte vähitellen räpistellä irti kuukausien horrostilasta
– tilailette impulsiivisesti erilaisia eksoottisia siemenluetteloita
– kaivelette omia siemenvarastojanne kuin mitkäkin gerbiilit
– kyttäätte auringonvaloa sekuntikellon kanssa
– ikkunalaudoille alkaa muodostua ruuhkaa
– ulkolämpömittari on pahin vihollinen ja tärkein liittolainen
– toljotatte lumista puutarhaa ”sillä silmällä”
– luuhailette päämäärättömän näköisenä kukkakaupoissa
– viitsitte ihan loputtomasti kaivella netistä eri yrttilajikkeiden nippelitietoja
– aloitatte neuroottiset pakasteittenpurkuviikot ja soseutetun kasvisruokavalion
– keskustelette suvereenisti eri punajuurilajikkeiden kasvuvaatimuksista
– ennakoitte kasvimaan kääntöhommia varaamalla ajan kiropraktikolta
No, kai sitä ihmisellä huonompiakin harrastuksia voisi olla…
kuvat: Vyacheslav Mischenko (Daily Mail)
KISS
KISS – Keep-It-Simple-Stupid
Siinäpä sopiva mantra syksyn synkeydessä selviytymiseen.
Ei mulla muuta tänään…
Syyskuun start-up
Aika jees, että syyskuun alku voi kantakaupungissakin vielä näyttää tältä. Yhden sorttista ulkoruokintaa tämäkin ja Muovitonta menoa ihan omalla painollaan. Tykkään.
Siilille
Tykkään siileistä. Voiko söötimpiä tuhertajia olla olemassakaan? Palloksi pyörähtänyt siili (Ikean postikortti!) on päässyt meillä seinälle ja kaapin kulmalla päivystää itävaltalaisen muotoilijan Walter Bossen pieni pronssinen, siilinmuotoinen tuhkakuppi. Sattumalta jopa Muriel Barberyn kirja ‘Siilin eleganssi’ osui ja upposi, tykkäsin siitäkin kovasti.
Mutta voi itku, lauantaina puutarhan nurkasta löytyi kuolleena pieni siili. Sama siili, joka koko kesän urhoollisesti taapersi vadelmien ja viinimarjapuskien alla emonsa jalanjäljissä. Voiko surkeampaa näkyä enää olla!
Tässä Kirsi Kunnaksen runo Siili-rukan muistolle:
Tunteellinen Siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Niisk. Lisää siiliasiaa: http://www.siilikiikarissa.fi/
alakuva: Jeff Moore, Mail on Sunday
Satoa saadaan
Antaa kaikkien kukkien kukkia…
…vaikka kuvan retiisinkukat ja sipulinvarsi vähän vihjaavat, että joku on ehkä hiukan laiskotellut siinä vaiheessa, kun satoa olisi pitänyt korjata…
Outokukka
Salapoliisi-hortonomia kaivataan!
Tämä jännittävä jättiläinen on asettunut vadelma-aitaani. Kukat huitovat yli kahdessa metrissä ja varsia on vuodessa ilmaantunut kuusi kappaletta. Mikä ihme tämä on? Siirrän tämän muukalaisen parempaan paikkaan ja katson, kuinka korkealle se oikein yltääkään. Jos joku osaa antaa sille nimen, otan uteliaana vastaan kaikki tiedot, kiitos!
Haipakka 