Viime viikko oli muodintäyteinen, kiitos Fashion in Helsinki.
Mukaan mahtui seminaareja, näytöksiä, lanseerauksia, pop-uppeja, avajaisia, presentaatioita ja paljon muuta. Taso oli kansainvälisestikin korkea, tekijät huippuammattilaisia ja asenne enemmän kuin kohdallaan.
Yhteenvetona: suomalaisesta muodista on tullut rohkeaa ja älykästä!
Se kommunikoi uusilla tavoilla, sekoittelee traditioita tulevaisuuden innovaatioihin, innostaa ja haastaa, yllättää ja kritisoi, leijuu omissa sfääreissään, mutta jalat kuitenkin tukevasti mullassa tai asfaltilla, tapauksesta riippuen.
Luovuus ja kaupallisuus keskustelevat viimeinkin keskenään. Huumori haastaa haute couturen ja kreisi kohtaa kotikutoisen.
Huomionarvoista oli mielestäni erityisesti vaihtoehtojen ja tyylien runsaus. Niillä erotumme eduksemme jopa ruotsalaisista.
Erityisen lupaavalta tulevaisuus näyttää miesten muodin suhteen. Mallistot ovat ryminällä menossa Pitti Uomoon syyskuussa, sporttityylistä otetaan kaikki irti ja uniikkikappaleita tehdään Bowielta ja Princeltä opitulla rokkikukko-asenteella.
Monipuolisuus näkyy myös kuoseissa, kuvioissa, väreissä ja pinnoissa. Niissä ja varsinkin tekstiilien uusissa innovaatioissa suomalainen insinööritaitokin pääsee loistamaan aivan uusilla, innostavan eettisillä tavoilla.
Lämmin kiitos mahtavista kokemuksista, Pre Helsinki, Aalto international, Aalto university, Sasu Kauppi, Turo, Artek, Mystery, Emma museo, Marimekko, Tre, ihan vain muutamia suuresta joukosta mainitakseni. Kiitos!
Olen kovin tohkeissani keittiön ikkunalaudalla pikkuruisessa purkissa kasvavasta kurkumasta. Sen hentoiset taimet ovat lähtöisin Lidlin hevi-osastolta ostetusta tuoreesta luomukurkuman juurenpalasesta. Viereisessä ruukussa inkivääri-serkku virittelee samanlaisia mutta pitkulaisempia varrenalkuja. Omavaraisuus kurkuman ja inkiväärin suhteen kuulostaa aika kivalta, ainakin näillä leveysasteilla ja töölöläisellä ikkunalaudalla tuotettuna…
Olo on viime viikkoina ollut kuin suoraan 
Kalenterin väriperiaate: jouluna pitää olla valkoista ja vappuna vihreää, ei toisin päin. Ensimmäinen ei viimeksi toteutunut eikä taida toteutua toinenkaan. Mutta vähitellen, vääjäämättä, vihreään suuntaan kuitenkin mennään. Ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Yöpakkasten takia istutukset jumittavat vielä keittiön lattialla, ei kiva.
Kilpipiilea ja viherminttu siinä sivussa kiittävät, ne saivat uudet ruukut ja lisää multaa, kun istutusruukut loppuivat kesken. 
Turbaanikurpitsan ensiesiintyminen. 
Jättiläisauringonkukkien vauvavaihe.
(Ylimmässä kuvassa 12 v. laakeripuu imee valoa ikkunasta.)
Hei, sinä bisnespukeutuja siellä!
Design Districtiin uutta puhtia puhaltava toiminnanjohtaja Minna Särelä vinkkaa, että DDH:n 
Nyt jos koskaan näyttelylle kannattaa varata runsaasti aikaa. Mukana on lukuisia töitä, jotka vaativat hiljentymistä, paneutumista ja keskittymistä. Kärsivällisyys kyllä palkitaan ja harmaat aivosolut virittyvät ylikierroksille.
Elämää suurempi kysymys: mikä tekee kahvilasta sen kaikista mieleisimmän? Oikea fiilis syntyy näistä:
Kotimaisen taiteen ja designin ystävän on syytä aktivoitua. Ainakin nämä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa: 
Helsingissä on nyt pölyisempää kuin Saharassa. Hiekkapyörteitä ei pääse pakoon millään. Eikä vaakasuoraan puhaltava hyytävä viima suinkaan paranna tilannetta. Hampaissa rahisee ja silmissä on hiekkapaperia. En tiedä, miten pärjäisin ilman tätä:
Säilöntäaineettomuudestakin tulee plussaa (enpä ollut edes osannut ajatella, että monissa silmätipoissa sellaisia on). Lämmin suositus kaikille kuivien silmien kanssa kärvistelijöille. Olkoon tämä kevät katu-ja siitepölyineen, hiekkaroiskeineen, merituulineen ja lentävine roskineen edellisiä kepeämpi.
Ihanaa kansainvälistä Naisten Päivää!
Itse taisin rikkoa kaikki mahdolliset tyttömäisyyden rippeetkin, kun valoin omin käsin sokkelin mökkiini. Betoninkokkareita hiuksissa, palohaavoja käsissä(tulikuuma akkuporakoneen terä) ja polvet ruvella eli ‘Hetkeni betoniraudoittajana’, siitä oli neiteilyt kaukana!
Haipakka 