
Muotisuunnittelija Vita Kin teki viiime keväänä mahdottomasta mahdollista ja puki ukrainalaiset kansallispuvut ja maansa käsityöperinteen kertaheitolla maailman muotieliitin päälle ja kaikkien tietoisuuteen. Vyshyvanka-tekniikaksi kutsutulla koristelulla kuorrutetut kesämekot olivat yhtäkkiä muotitoimittajien (Anna Dello Russoa ja Viviana Volpicellaa myöten), bloggarien ja ostajien kärkikaartin lemmikkejä. Aika on näköjään kypsä slaavilaisille vaikutteille ja vastaiskulle massamuotia kohtaan siitäkin huolimatta, että minimalismiin taipuvaiset, varman päälle pelaavat pukeutujat todennäköisesti säikähtävät väriryöpsähdystä.

Kuvissa upeilta näyttävät vaatteet ovat vaikuttavia myös livenä: Barneys New Yorkin mallistoista ne jäivät mieleen laatunsa, runsautensa ja hienon ristipistotekniikkansa ansiosta. Huippulaatuinen pellava kohtaa ylellisen silkin. Hinnat ovat kuitenkin hurjia: pellavamekko huitoo parissa tonnissa ja puserokin maksaa melkein tonnin. Matchesfashion.comissakin hinnat ovat melkein yhtä korkeat.

Yllättäen Etsyn nettikauppa on täynnä “Vita Kin tyylisiä” perinnevaatteita, joiden kuvina ovat häikäilemättömästi täsmälleen samat tai ainakin identtiset vaatteet, muutamalla satasella. Millaisilla säännöillä Etsy-kauppa mahtaa toimia Unkarissa? Saisiko sieltä sitä mitä tilaa? Uskaltaisiko ottaa riskin?

Ja kuka tekisi saman trenditempun suomalaiselle käsityöperinteelle? Saisi mielellään olla joku positiivisesti suuruudenhullu luova tyyliniekka…
muotikuvat: Vogue.com

Loputtomalta tuntuneen räkätautimaratonin jälkeen uskallan vihdoin taas kampeutua pilatessalille, mutta kulahtaneet reenirikoot kaipaavat kipeästi pientä updeittausta.

Tuomas Merikosken
Suomessa Aaltoa myy
Vinkkejä onnistuneeseen Manhattanin matkailuun:






Ylimmät kuvat: 
Löysin Manhattanin Crosby streetiltä kaikkien aikojen kummallisimman, kauneimman ja komeimman sisustusliikkeen, 

Epätodellista tunnelmaa ei vähentänyt se, että puikkelehdin huoneesta toiseen nurinkurisessa järjestyksessä: viereisen Rick Owensin putiikin viehättävä Isabelle (huipputyylikäs 6-kymppinen myyjätär) oli päästänyt minut seikkailemaan takaoven kautta. Kuljeskelin ja ihmettelin, eikä minulla ole aavistustakaan miten olisi pitänyt toimia, jos olisin halunnut ostaa jotain. Lastaushommissa ollutta partaveikkoa lukuun ottamatta olin paikassa aivan yksinäni, eikä hintalappujakaan ollut missään. 


Ulos astellessani olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Mitä juuri äsken tapahtui?
Takana mahtava reissu. Akut ladattu täyteen teräksensinistä auringonvaloa. Jaloista raavittu melkein sata kilometriä kaupunkikävelyä. Pää tukossa kaikesta nähdystä ja kuullusta. Sulateltavana valtavat määrät ruokaa, juomaa, musiikkia, muotia, taidetta, historiaa, katukaaosta…

